Heippa!
Tulin tänne pikaisesti ilmoittamaan, että olemme saaneet perheeseemme uuden jäsenen: viikko sitten maanantai-illalla meildän vauva syntyi! <3 Ei mennyt ihan lyhyen kaavan mukaan tuo operaatio ja kirjoitan siitä enemmän paremmalla ajalla. Lapsi voi hyvin, mutta äippä on nyt erittäin väsynyt ja toipilas. Tuntuu, että aika loppuu kesken, kun täytyy niin paljon opetella uutta ja keskittyä omaan jaksamiseen. Synnytys ja sairaala-aika oli kokemuksena mulle erittäin haastava ja vaikea. Vaatii sulattelua ja asian jäsentelyä mielessäni. Imetyksen kanssa ollut myös vähän hankaluuksia ja tällä hetkellä en voi sanoa nauttivani siitä. Vauva-arki alkanut muuten ihan hyvin, mies ottanut päävastuun hoitamisesta.
Olen kiitollinen miehelleni siitä, miten hän oli tukena sairaalassa ja saimme olla perhehuoneessa hoidossa. Hänestä paljastui heti loistava isä ja on niin hyvin huolehtinut vauvasta <3
maanantai 25. tammikuuta 2016
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Päivitys edelliseen kirjoitukseen: lähete tutkimuksiin!
Hei! En ehtinyt onneksi kuin yhden yön yli murehtia tuota eilistä lääkärikäyntiä, kun tänään sain yllättäen soiton sairaalalta. Minulle on kuulemma lähete ja pyysivät perjantaina sinne käymään. Olin niin yllättynyt, etten hoksannut kysyä edes, mitä lähete koskee. Tuli vaan kiire äkkiä etsiä kynä ja paperia, jotta saan ajan merkattua ylös. Varmaan siis tuota eilistä lääkärikäyntiä. Kai ne nyt mittaavat lantiotani ja arvioivat synnytystapaa/vauvan kokoa vielä keskussairaalalla! :) Olo on helpottunut. Olen vain ihmeissäni, kun ei se lääkäri maininnut mitään, että laittaisi minulle lähetteen tutkimuksiin vaan antoi ymmärtää ihan muuta.
Neuvolakäynti rv 37+1 ja uusinta painoarvio rv 38+1
Heippa!
En ole taas hetkeen jaksanut kirjoitella. Olo on ollut niin väsynyt ja mieli edelleen aika alakuloinen. Vointini on pääasiassa ollut ihan hyvä. Saan suht hyvin nukuttua ja öisin tarvitsee herätä yleensä vain kahdesti vessaan. Luulin, että joutuisin loppuraskaudessa ramppaamaan vessassa yhtä tiuhaan kuin alussa, mutta onneksi ei tarvitse. Nukkumisessa hankaluuksia tuottaa kyljen kääntäminen. Sattuu mahaa aina vähän, kun yrittää pyörähtää sängyssä ympäri. Selällään pystyn toisinaan nukkumaan ihan ongelmitta, varmaan tuo meidän kova patja auttaa siinä, ettei pääse uppoamaan sängyn pohjalle :)
Kävin reilu viikko sitten neuvolassa edellisen kerran. Mies oli taas mukana. Pissa ok, verenpaineet ok. Sain myös tietää lääkärineuvolassa otetun streptokokkinäytteen tuloksen; negatiivinen eli kaikki ok. Painoa tullut melkein kilo viikossa edelliseen punnitukseen... Paino noussut nyt jo n. 14kg alkupainoon nähden. Olen kyllä herkutellut viime kuukaudet ja joulun tienoilla sekä jälkeen tullut syötyä paljon suklaata, namia ja muita herkkuja. Sf-mitta oli 35 ja edelleen menee tasaisesti yläkäyrällä. Vauva oli raivotarjonnassa tosi alhaalla ja sen sykkeet ja liikkeet ok. Hemoglobiinia ei nyt mitattu ja rautalääkettä en ole nyt pariin viikkoon enää juuri ottanut kuin ehkä kerran viikkoon. Siitä menee maha vähän kuralle niin en ole jaksanut enää sitä syödä, kun arvo ehti nousta jo 120 ennen joulua. Täytyy alkaa syömään päivittäin, jos se taas laskee.
Neuvolassa kysyimme isyyden tunnustamisesta. Olin lukenut, että jossain päin se onnistuu jo nykyään neuvolan kautta eikä tarvitsisi mennä lastenvalvojalle. Noh, ei meillä. Neuvolan täti sanoi vaan, että meidän kohdalla mennään ihan sillä vanhalla mallilla. Uusi malli/tapa on tulossa heillekin jossain vaiheessa, mutta antoi ymmärtää ettei ole vielä edes lukenut ohjeita tai perehtynyt siihen sen tarkemmin. Ei täälläpäin näytä olevan kiire tai kiinnostusta ottaa sitä käyttöön ennen kuin on ns. pakko. Harmi. Olisimme mielellämme hoitaneet isyysasian samantien kuntoon.
Eilen kävin sitten lääkärineuvolassa uusintapainoarviossa. Edellinen oli ennen joulua 3vk sitten ja nyt oli aika katsoa vielä miten pikkuinen oli kasvanut. Sama lääkäri ultrasi ja tällä kertaa näin itsekin näytöltä, mitä tapahtui ultrauksen aikana. Vauvan vatsa/vartalo näytti valtavalta pallolta! Näin näytöltä, miten lukemat taas pomppivat lääkärin zoomatessa/tarkentaessa ja pelkän vatsanympäryksen perusteella olisi vastannut viikkoja +41... Reisi- ja olkavarsi taas vähän jätättivät viikoista ollen n. 36+. Päänympärys oli hieman isompi kuin nykyiset raskausviikot. Sitten se painoarvio, joka näiden mittojen perusteella ruudulle tuli... Noh, se oli juuri se, mitä olin etukäteen pelännytkin; 4kg!!! Meidän "pikkuinen" vaikuttaisi jo nyt olevan nelikiloinen möhkäle. Apua! Lääkäri vaikutti taas hieman itsekin järkyttyneeltä ja olevan ihmeissään. Otti vielä uudet mitat ja ne vastasivat suurin piirtein samaa. Lääkäri sanoi jälleen, että painoarvio voi heittää sen 0,5kg suuntaan tai toiseen. Lisäsi vielä toivovansa, ettei tämä ei olisi ainakaan alakanttiin arvioitu...
Olin itse vähän hämilläni. Lääkäri sanoi merkkaavansa mun tietoihin nuo vauvan mitat ja että voisivat sitten synnyttämään mennessä ottaa multa lantiomitat ja arvioida sairaalassa alatiesynnytyksen mahdollisuutta suhteessa vauvan kokoon. Ei puhunut mitään käynnistyksistä tai kontrolleista. Tuon jälkeen hän jo hyvästelikin minut ja olin huoneesta ulkona terveyskeskuksen aulassa. Sain sen kuvan, että seuraavan kerran tapaan lääkärit vasta sitten, kun synnytykseni luonnollisesti käynnistyy. Lääkäri antoi ohjeeksi, että kun(jos) lapsivesi menee niin kannattaa aika nopeasti mennä sairaalaan, jotta ehtivät noita tutkimuksia mulle tehdä. Ei siis niin kuten aiemmin on ohjeistettu, että jos lapsivesi on normaalia eikä kovia supistuksia vielä ole, voi kotoa tehdä lähtöä rauhassa ja ootella vielä kovempia supistuksia.
Mua alkoi tietenkin stressaamaan aika paljon nyt tuo tuleva synnytys. Jos synnytys menee laskettuun aikaan tai jopa yli niin vauva on tällä kasvutahdilla 4,5-5kg jötikkä. En varmasti mahdu sellaista synnyttämään alakautta. Mielessä kummittelee lääkärin ja neuvolan asenteet, joista huokunut miten täälläpäin aina koetetaan synnyttää alakautta ja vasta sitten, jos/kun näyttää ettei hommasta tule mitään, päädytään sektioon. Alkanut pelottaa repeämiset ja verenhukka. Olisi helpompi valmistautua synnytykseen ja tulevaan, jos tietäisi että onko todennäköinen synnytystapa sektio vai normaali synnytys. Eikö tässä alkaisi olla jo hyvä syy käynnistykselle, jos vauva ei vaikka laskettuun aikaan mennessä ala itse syntymään? On kuitenkin aika epäsopusuhtaista, kun synnyttäjä on itse pieni 150cm ja vauva ilmeisesti suuri +4kg... Käynnistyksiäkin taidetaan nykyään tehdä vain hyvin harvoissa tapauksissa. Lisäksi nyt pitkän ajan jälkeen alkanut miettiä, onko vauvamme varmasti terve. Onko suuri vatsanympärys merkki jostain sairaudesta tai poikkeavuudesta? Mulla ei ole radia todettuu ja se on kerran mitattu eikä pissassa ole ollut kertaakaan sokeria niin ei oikein se voisi olla syyn tuohon, miksi hän on niin iso.
En ole taas hetkeen jaksanut kirjoitella. Olo on ollut niin väsynyt ja mieli edelleen aika alakuloinen. Vointini on pääasiassa ollut ihan hyvä. Saan suht hyvin nukuttua ja öisin tarvitsee herätä yleensä vain kahdesti vessaan. Luulin, että joutuisin loppuraskaudessa ramppaamaan vessassa yhtä tiuhaan kuin alussa, mutta onneksi ei tarvitse. Nukkumisessa hankaluuksia tuottaa kyljen kääntäminen. Sattuu mahaa aina vähän, kun yrittää pyörähtää sängyssä ympäri. Selällään pystyn toisinaan nukkumaan ihan ongelmitta, varmaan tuo meidän kova patja auttaa siinä, ettei pääse uppoamaan sängyn pohjalle :)
Kävin reilu viikko sitten neuvolassa edellisen kerran. Mies oli taas mukana. Pissa ok, verenpaineet ok. Sain myös tietää lääkärineuvolassa otetun streptokokkinäytteen tuloksen; negatiivinen eli kaikki ok. Painoa tullut melkein kilo viikossa edelliseen punnitukseen... Paino noussut nyt jo n. 14kg alkupainoon nähden. Olen kyllä herkutellut viime kuukaudet ja joulun tienoilla sekä jälkeen tullut syötyä paljon suklaata, namia ja muita herkkuja. Sf-mitta oli 35 ja edelleen menee tasaisesti yläkäyrällä. Vauva oli raivotarjonnassa tosi alhaalla ja sen sykkeet ja liikkeet ok. Hemoglobiinia ei nyt mitattu ja rautalääkettä en ole nyt pariin viikkoon enää juuri ottanut kuin ehkä kerran viikkoon. Siitä menee maha vähän kuralle niin en ole jaksanut enää sitä syödä, kun arvo ehti nousta jo 120 ennen joulua. Täytyy alkaa syömään päivittäin, jos se taas laskee.
Neuvolassa kysyimme isyyden tunnustamisesta. Olin lukenut, että jossain päin se onnistuu jo nykyään neuvolan kautta eikä tarvitsisi mennä lastenvalvojalle. Noh, ei meillä. Neuvolan täti sanoi vaan, että meidän kohdalla mennään ihan sillä vanhalla mallilla. Uusi malli/tapa on tulossa heillekin jossain vaiheessa, mutta antoi ymmärtää ettei ole vielä edes lukenut ohjeita tai perehtynyt siihen sen tarkemmin. Ei täälläpäin näytä olevan kiire tai kiinnostusta ottaa sitä käyttöön ennen kuin on ns. pakko. Harmi. Olisimme mielellämme hoitaneet isyysasian samantien kuntoon.
Eilen kävin sitten lääkärineuvolassa uusintapainoarviossa. Edellinen oli ennen joulua 3vk sitten ja nyt oli aika katsoa vielä miten pikkuinen oli kasvanut. Sama lääkäri ultrasi ja tällä kertaa näin itsekin näytöltä, mitä tapahtui ultrauksen aikana. Vauvan vatsa/vartalo näytti valtavalta pallolta! Näin näytöltä, miten lukemat taas pomppivat lääkärin zoomatessa/tarkentaessa ja pelkän vatsanympäryksen perusteella olisi vastannut viikkoja +41... Reisi- ja olkavarsi taas vähän jätättivät viikoista ollen n. 36+. Päänympärys oli hieman isompi kuin nykyiset raskausviikot. Sitten se painoarvio, joka näiden mittojen perusteella ruudulle tuli... Noh, se oli juuri se, mitä olin etukäteen pelännytkin; 4kg!!! Meidän "pikkuinen" vaikuttaisi jo nyt olevan nelikiloinen möhkäle. Apua! Lääkäri vaikutti taas hieman itsekin järkyttyneeltä ja olevan ihmeissään. Otti vielä uudet mitat ja ne vastasivat suurin piirtein samaa. Lääkäri sanoi jälleen, että painoarvio voi heittää sen 0,5kg suuntaan tai toiseen. Lisäsi vielä toivovansa, ettei tämä ei olisi ainakaan alakanttiin arvioitu...
Olin itse vähän hämilläni. Lääkäri sanoi merkkaavansa mun tietoihin nuo vauvan mitat ja että voisivat sitten synnyttämään mennessä ottaa multa lantiomitat ja arvioida sairaalassa alatiesynnytyksen mahdollisuutta suhteessa vauvan kokoon. Ei puhunut mitään käynnistyksistä tai kontrolleista. Tuon jälkeen hän jo hyvästelikin minut ja olin huoneesta ulkona terveyskeskuksen aulassa. Sain sen kuvan, että seuraavan kerran tapaan lääkärit vasta sitten, kun synnytykseni luonnollisesti käynnistyy. Lääkäri antoi ohjeeksi, että kun(jos) lapsivesi menee niin kannattaa aika nopeasti mennä sairaalaan, jotta ehtivät noita tutkimuksia mulle tehdä. Ei siis niin kuten aiemmin on ohjeistettu, että jos lapsivesi on normaalia eikä kovia supistuksia vielä ole, voi kotoa tehdä lähtöä rauhassa ja ootella vielä kovempia supistuksia.
Mua alkoi tietenkin stressaamaan aika paljon nyt tuo tuleva synnytys. Jos synnytys menee laskettuun aikaan tai jopa yli niin vauva on tällä kasvutahdilla 4,5-5kg jötikkä. En varmasti mahdu sellaista synnyttämään alakautta. Mielessä kummittelee lääkärin ja neuvolan asenteet, joista huokunut miten täälläpäin aina koetetaan synnyttää alakautta ja vasta sitten, jos/kun näyttää ettei hommasta tule mitään, päädytään sektioon. Alkanut pelottaa repeämiset ja verenhukka. Olisi helpompi valmistautua synnytykseen ja tulevaan, jos tietäisi että onko todennäköinen synnytystapa sektio vai normaali synnytys. Eikö tässä alkaisi olla jo hyvä syy käynnistykselle, jos vauva ei vaikka laskettuun aikaan mennessä ala itse syntymään? On kuitenkin aika epäsopusuhtaista, kun synnyttäjä on itse pieni 150cm ja vauva ilmeisesti suuri +4kg... Käynnistyksiäkin taidetaan nykyään tehdä vain hyvin harvoissa tapauksissa. Lisäksi nyt pitkän ajan jälkeen alkanut miettiä, onko vauvamme varmasti terve. Onko suuri vatsanympärys merkki jostain sairaudesta tai poikkeavuudesta? Mulla ei ole radia todettuu ja se on kerran mitattu eikä pissassa ole ollut kertaakaan sokeria niin ei oikein se voisi olla syyn tuohon, miksi hän on niin iso.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)