Meillä oli eilen neuvolan järjestämä perhevalmennus. Täällä meilläpäin sitä järjestetään vain tuo yksi kerta eli ei ole uusia käyntejä enää tulossa. Jossain muualla päin ilmeisesti noita käyntejä on useita ja jaoteltu eri teemojen mukaan. Aikaa valmennukseen oli varattu 1,5h ja se kyllä hurahti ohi nopeasti.
Osallistuttiin miehen kanssa molemmat tähän ja odotettiin, että siellä käytäis läpi monipuolisesti ja tiiviisti asioita vauvan syntymään ja sen jälkeiseen aikaan liittyen. Ajattelin, että tuon valmennuksen on tarkoitus opastaa ensisynnyttäjiä mm. mihin varautua ennen vauvan tuloa ja miten syntymän jälkeen. Aattelin, että tuolla pääsis vaikka tutustumaan jo vauvatarvikkeisiin esim. vaippoihin ja kuulis jotain myös ruokinnasta jne. ja pääsisi vaihtamaan ajatuksia muiden odottajien/perheiden kanssa.
Meitä osallistujia oli melkein 30! Paljon enemmän kuin odotin. Neuvolan täti oli antanut ymmärtää, että valmennusryhmät ovat pieniä ja odotin siksi vain 4-6 perhettä paikalle. Paikalla oli myös yksi perhe, joilla oli jo vauva kopassa ja vähän ihmettelin, mitä he siellä tekivät.
Ohjaajia oli kaksi. He kertoivat, että vauvan kanssa mukana oleva perhe on tullut valmennukseen kertomaan synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä elostaan. Sen jälkeen ohjaajat pitäisivät meille imetykseen liittyen tietovisaa ja käsiteltäisiin imetystä yleisesti siinä samalla. Kysymyksiä sai esittää koko ajan jne. Valmennuksen oli tarkoitus olla pääosin vapaamuotoista keskustelua.
Oli ihan kiva kuulla perheen kertomana synnytyksestä ja vauva-arjesta. He olivat olleet suht onnekkaita, kun kaikki oli sujunut ihan hyvin niin synnytyksessä kuin synnytyksen jälkeen.
Muutamia hyviä vinkkejä tarvikehankintoihin heillä oli antaa:
* Kantoreppu (löytyy Manduca)
* Sitteri (löytyy Baby Björn)
* Harsoja (ei ole kuin äp:n, täytyy hankkia reilusti lisää)
* Rintapumppu (ei ole, hankittava varuilta käsikäyttöinen)
* Maidonkerääjä (kuulin tällaisesta nyt ekaa kertaa, pitänee hankkia)
Perhe suositteli myös hankkimaan vaippoja ja varuilta pullon korviketta kaappiin. Lisäksi korostivat, että kannattaa laittaa kaikki etukäteen vauvalle valmiiksi hoitopöydät jne. jotta ei tarvitse synnytyksen jälkeen lähteä tavaroita etsimään. Heille ainut turha tarvike, joka oli tullut hankittua oli vauvan talkki. Eivät olleet tarvinneet. Leluja ei pieni vauva tarvitse kuin vasta n. 2kk iästä eteenpäin, jolloin alkaa kohdistaa katsettaan. Sitä ennen pikkuinen ei muuta tee kuin syö ja nukkuu (+kakkaa). Myös turvaistuin on hyvä asentaa autoon jo etukäteen, ettei sitten tarvitse sairaalan parkkihallissa sitä ruveta tuskailemaan paikalle pikkuisen kanssa.
Ihan älyttömästi uutta ja ihmeellistä ei tullut, kun sen verran näitä mammafoorumeita ja keskusteluja ehtinyt lueskelemaan. Perheen nainen kertoi itse eniten yllättyneen siitä, että imetys oikeasti sattuu eikä se sujukaan niin alkuun niin helposti kuin voisi kuvitella. Itse olin tästä jo kuullut foorumeilta muilta mammoilta, mutta miehelle tämä kaikki oli varmasti uutta tietoa.
Perheen puheenvuoro kesti ehkä reilut puolet valmennusajasta. Sen jälkeen he poistuivat ja aloimme täyttää imetykseen liittyvää kyselylappusta. Kysymykset olivat meille aika vaikeita, kun etukäteen en ole vielä imetysasioilla jaksanut päätäni vaivata. Tunnistin imetykseen liittyvistä esineistä kaikki paitsi yhden; rintapumppu, nänninkohottaja, maidonkerääjä, liivinsuoja ja rintakumi. Maidonkerääjää en ollut koskaan nähnyt enkä kyllä vieläkään älynnyt tai kehdannut kysyä, miten sitä käytetään :D Imetysasioihin varmaan tulee perehdyttyä sitten tarkemmin vasta syntymän lähellä tai jopa sen jälkeen. Miehelle nämä kaikki imetysjutut oli varmaan aika hepreaa ja ihan uutta asiaa. Ehkä sille jäi jotain mieleen nyt. Itsellekin imetyksestä tuli paljon uutta tietoa. Esim. että äidin mielialat vaikuttaa maidon herumiseen tai että yöllä erittyy enemmän maitoa.
Päällimäisin tunne tästä valmennuksesta oli kuitenkin pienoinen pettymys. Olin taas odottanut jotain paljon enemmän. Ei olisi paljoa menettänyt, jos ei tuohon olisi osallistunut. Ymmärtäisin, jos näitä käyntejä olisi vielä lisää mutta kun tämä oli kuntamme/kaupunkimme järjestämä ainut kerta. Käsittelimme siis vain imetystä ja kuuntelimme perheen kertomusta tuon valmennuksen aikana. Oisin toivonut, että meidät odottavat perheet olisi jotenkin esitelty ja kerrottu, missä vaiheessa raskautta kukin nyt oli. Olisin mielelläni keskustellut ja kuullut muiden odottajien kokemuksia ja kertomuksia. Ymmärsin, että paikalla oli porukkaa noin rv 20-33 väliltä eli varsin laajalta haarukalta. Osa oli jo käynyt synnytysvalmennuksessakin ja sit taas osa ei vielä ollut sellaisesta kuullutkaan. Itse kaipaisin lisää vertaistukea ja kontakteja muista odottajista tästä lähialueeltamme. Meillä, kun ei ole muita vauvaperheitä tai tuttuja lähipiirissä.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Kolmas neuvolakäynti ja sokerirasituksen tulokset
Eilen meillä oli kolmas nevuvolakäynti raskausviikolla 27+0. Sain samalla myös tietää sokerirasituksen tulokset. Mies oli myös mukana ja käynti meni hyvin. Tällä kertaa olin varautunut pissanäytteen antamiseen käymällä yöllä vessassa ja pidättämällä aamupissaa neuvolakäyntiin asti. Pissanäytteessä ei ollut ongelmaa vaan se oli normaali.
Sokerirasituksen tulokset oli myös mun kohdalla ok. Eka paastoarvo oli 4.3. Tunnin jälkeinen arvo 8.2 ja muistaakseni viimeinen 2h jälkeinen arvo 6.2. Tuo viimeisin arvo kuulemma oli aika lähellä rajaa, mutta nyt selvisin ns. puhtain paperein. Neuvolatätille vaan käynyt pieni kömmähdys äitiyskorttia kirjoittaessa oli merkannut vahingossa myös 2h kohtaan 8.2. Pitää pyytää ens kerralla korjaamaan.
Kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta oli nyt 27 eli mennään edelleen ihan yläkäyrällä. Jännä nähdä jatkuuko sama linja vielä seuraavassa neuvolassa, joka on neljän viikon päästä. Jos jatkuu niin silloin mun sf-mitta saattais olla jo 30 tai vähän päälle... Neuvolan täti kyl sanoi, et näin "alhaisilla" viikoilla ei vielä kovin paljoo voi luvuista päätellä ja kuulemma näin pienellä/lyhyellä nuo lukemat voi koosta johtuen olla suuret. Eli seurataan tilannetta ja toivon, ettei sieltä oikeesti tule mitään jättiläisvauvaa! :D Vaikea kuvitella, et masussa ois joku 4kg möhköfantti ;)
Vauvan sykkeet oli ok, vaihteli 130-146 välillä. Hyvä, voimakas syke oli. Pikkuinen oli myös ns. raivotarjonnassa eli ihan niin kuin olen aatellutkin potkujen perusteella. Ja sen perusteella, kun kävely/lenkkeily on hankalaa. Tuntuu, että pienen pää painaa virtsarakkoa/alapäätäni niin et aina alkaa heti pissattaa. Vauva ei kuitenkaan ollut liian alhaalla lantiossa vaan terkkari sanoi masua tunnustellessa pikkuisen pään "muljunneen" hyvin heilutellessa.
Neuvolakäynnillä pikkuinen tais olla unilla, kun ei potkiskellut oikeastaan yhtään. Mut tuota edeltävä yö menikin kokonaan valvoessa. Mahassa oli ekaa kertaa ihan älytön myllerrys koko yön. En jostain syystä saanut unta vaan pyörin sängyssä ja varsinkin aina kylkeä kääntyessä tuntui paljon liikkeitä eli en ollut ainoa, joka vietti yön hereillä.
Muuta ei tuolla käynnillä oikeastaan ollut. Toki kyseli vointia ja onko ollut supistuksia jne. Mutta kerroin kaiken olleen ihan ok ja pystyväni vielä töissä käymään. Enkä supistuksiakaan ole tuntenut enkä niitä varmaan tunnistaisi edes vaikka olisi ellei ne oikeasti ole tosi kivuliaita/kovia. Veikkaan, että mulla saattaa olla vähän korkeampi kipukynnys, kun en esim. hammaslääkärissä ota puudutuksia ja tottunut epämääräisiin vatsakipuihin/-väänteisiin ilman, et niihin kauheesti reagoin. Ainut vaiva, mistä neuvolassa mainitsin oli nuo suonenvedot/krampit ja et töissä pitkään kassalla istuessa kertyy nestettä jalkoihin ja pohkeisiin niin et jalat on iltaisin ihan pökkelöt. Mut eipä se neuvolantäti osannut muuta apua antaa kuin kehotti jatkamaan magnesiumin syöntiä ja hieromaan niitä iltaisin.
Ihan kohta olisi edessä perhevalmennuksen käynti ja parin päivän päästä neuvolan hammashoitajan tapaaminen! Kerron noista sitten seuraavissa kirjoituksissai :)
Sokerirasituksen tulokset oli myös mun kohdalla ok. Eka paastoarvo oli 4.3. Tunnin jälkeinen arvo 8.2 ja muistaakseni viimeinen 2h jälkeinen arvo 6.2. Tuo viimeisin arvo kuulemma oli aika lähellä rajaa, mutta nyt selvisin ns. puhtain paperein. Neuvolatätille vaan käynyt pieni kömmähdys äitiyskorttia kirjoittaessa oli merkannut vahingossa myös 2h kohtaan 8.2. Pitää pyytää ens kerralla korjaamaan.
Kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta oli nyt 27 eli mennään edelleen ihan yläkäyrällä. Jännä nähdä jatkuuko sama linja vielä seuraavassa neuvolassa, joka on neljän viikon päästä. Jos jatkuu niin silloin mun sf-mitta saattais olla jo 30 tai vähän päälle... Neuvolan täti kyl sanoi, et näin "alhaisilla" viikoilla ei vielä kovin paljoo voi luvuista päätellä ja kuulemma näin pienellä/lyhyellä nuo lukemat voi koosta johtuen olla suuret. Eli seurataan tilannetta ja toivon, ettei sieltä oikeesti tule mitään jättiläisvauvaa! :D Vaikea kuvitella, et masussa ois joku 4kg möhköfantti ;)
Vauvan sykkeet oli ok, vaihteli 130-146 välillä. Hyvä, voimakas syke oli. Pikkuinen oli myös ns. raivotarjonnassa eli ihan niin kuin olen aatellutkin potkujen perusteella. Ja sen perusteella, kun kävely/lenkkeily on hankalaa. Tuntuu, että pienen pää painaa virtsarakkoa/alapäätäni niin et aina alkaa heti pissattaa. Vauva ei kuitenkaan ollut liian alhaalla lantiossa vaan terkkari sanoi masua tunnustellessa pikkuisen pään "muljunneen" hyvin heilutellessa.
Neuvolakäynnillä pikkuinen tais olla unilla, kun ei potkiskellut oikeastaan yhtään. Mut tuota edeltävä yö menikin kokonaan valvoessa. Mahassa oli ekaa kertaa ihan älytön myllerrys koko yön. En jostain syystä saanut unta vaan pyörin sängyssä ja varsinkin aina kylkeä kääntyessä tuntui paljon liikkeitä eli en ollut ainoa, joka vietti yön hereillä.
Muuta ei tuolla käynnillä oikeastaan ollut. Toki kyseli vointia ja onko ollut supistuksia jne. Mutta kerroin kaiken olleen ihan ok ja pystyväni vielä töissä käymään. Enkä supistuksiakaan ole tuntenut enkä niitä varmaan tunnistaisi edes vaikka olisi ellei ne oikeasti ole tosi kivuliaita/kovia. Veikkaan, että mulla saattaa olla vähän korkeampi kipukynnys, kun en esim. hammaslääkärissä ota puudutuksia ja tottunut epämääräisiin vatsakipuihin/-väänteisiin ilman, et niihin kauheesti reagoin. Ainut vaiva, mistä neuvolassa mainitsin oli nuo suonenvedot/krampit ja et töissä pitkään kassalla istuessa kertyy nestettä jalkoihin ja pohkeisiin niin et jalat on iltaisin ihan pökkelöt. Mut eipä se neuvolantäti osannut muuta apua antaa kuin kehotti jatkamaan magnesiumin syöntiä ja hieromaan niitä iltaisin.
Ihan kohta olisi edessä perhevalmennuksen käynti ja parin päivän päästä neuvolan hammashoitajan tapaaminen! Kerron noista sitten seuraavissa kirjoituksissai :)
maanantai 19. lokakuuta 2015
Glukoosikoe eli sokerirasitus raskauden aikana
Kävin tänään aamulla tuossa etukäteen jo kammoksumassani glukoosikokeessa eli sokerirasituksessa. Raskausviikot nyt 26+0. Olin toivonut tämän päivän töistä vapaaksi, kun itse sai valita näytteenottopäivän lokakuulta milloin parhaiten sopi. Kunhan ehtii ennen seuraavaa neuvolaa käymään niin muuten ei kuulemma ajankohdalla ollut väliä. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten ensi maanantaina, jolloin kuulen nuo tulokset. Tosin käyn kyllä kurkkaamassa näkyisikö ne myös tänään iltapäivällä tai huomenna omakanta nettipalvelussa. (Vielä ei näkynyt mitään merkintöjä)
Meilläpäin tuota sokerirasitusta tehdään kahdessa paikassa: terveyskeskuksella ja sairaalassa. Valitsin terveyskeskuksen, koska se on lähempänä ja sairaalan lähellä ei myöskään ole muuta pysäköintimahdollisuutta kuin niiden (melko kallis) parkkihalli. Terveyskeskukselle aikoja oli päivittäin tarjolla vain klo 7.00 - 7.40. Varasin niistä itselleni tuon kaikkein myöhäisimmän, jotta ei niin kamalan aikaisin tarvisisi herätä ja paaston voisi aloittaa edellisiltana hieman myöhemmin kuin jos olisi tuon ensimmäisen ajan ottanut.
Ohjeeksi sokerirasitukseen tulevalle annettiin 12h paasto. Ei siis mitään ruokaa tai juomaa tuona aikana. Korkeintaan yhden vesilasillisen saa paston aikana juoda, jos on pakko. Edeltävänä päivänä kehotettiin myös välttämään kahvia, tupakkaa ja alkoholia.
Olin ennakkoon vähän pelännyt, miten tuo paasto sujuu, kun sen joutuu jo noin aikaisin aloittamaan. Olin varma, että minulle tulisi kamala nälkä yöllä tai viimeistään aamulla. En kuitenkaan joutunut näkemään nälkää. Söin illalla tukevan iltaruuan n. puoli kuudelta (lohta, perunaa ja salaattia) ja sitten vielä iltapalaa seiskan aikoihin (kaksi ruisleipää, satsuman ja viilin). Vähän olisi tehnyt mieli napostella myöhemmin illalla, mutta se oli ehkä enempi tottumuksesta ja tavasta johtuvaa kuin nälästä. Aamulla herättyäni ei myöskään ollut ihmeempi nälkä tai edes tehnyt mieli aamupalaa. Juomisen välttäminen osoittautui sen sijaan minulle haasteellisemmaksi. En illalla muistanut ns. juoda varastoon tai kunnolla ja muistin vasta kahdeksan aikaan, että Ai niin, nythän se paasto alkoi enkä saakaan enää juoda. Join sitten puoli lasillista vettä, kun jo janotti siinä vaiheessa ja ajattelin, että silloin on vielä niin pitkä aika näytteenottoon. Mitään muuta en sitten paaston aikana juonut. Illalla olisi kyllä tehnyt mieli hörpätä vettä ennen nukkumaanmenoa, kun suu tuntui aika kuivalta, mutta pistin vaan reilusti huulirasvaa yöksi niin ei huulet pääsis rusinoitumaan kuivuudesta :D Aamulla suu oli vielä kuivempi ja ois kostuketta kaivannut, mutta en juonut mitään, kun halusin noudattaa paaston ohjeistusta mahdollisimman hyvin. Huulirasvaa vaan ja eikun kohti labraa.
Viime aikoina on tuo herkuttelu vähän lähtenyt lapasesta ja makea alkanut syksyn mittaan maistumaan niin päätin viikonlopun ajan syödä vähän terveellisemmin ja vähempi sokerisesti. Mitään ohjeistusta tuohon en saanut, kun ohjeena oli vain syödä normaalisti. Mut en tosiaan kehdannut syödä ns. meille normaalisti, kun se ois tarkoittanut puolta pussia namia ja isoa jäätelöannosta päivässä. Aattelin, et saattais vähän vääristää tuloksia, jos sortuisin avaamaan tuon järkyttävän jättimäisen irtokarkkipussin (1,25kg!) , joka miehen kanssa käytiin lauantaina sittarista ostamassa... Ei ois jääny ehkä yhteen kouralliseen namia, jos ois se päätetty avata niin tahdonvoimalla säästettiin namipussin avaus tälle viikolle. En tiedä olisko vääristänyt sokerimässäilyt vai ei, mut en oikein mistään netistä löytänyt tietoa ruokien vaikutuksesta rasituksen tuloksiin. Mieleeni oli vaan jäänyt, miten jossain keskustelussa joku kehoitti välttämään viinirypäleiden syöntiä ennen paaston alkua, kun ne sisältävät paljon sokeria ja olivat hänellä ilmeisesti olleet syynä raskausdiabetesdiagnoosiin aiheuttaen yhden arvon ylittymisen. Minähän en piikkikammoisena tosiaankaan diabetesdiagnoosia halua, sillä verensokerien seuranta päivittäin ei tulisi olemaan helppoa. Päätin siis omalla maalaisjärjelläni toimia noin, että välttelen pari päivää ylimääräisiä sokeriherkkua ja syön vain ns. tavallista kunnon ruokaa.
Ensimmäisen verinäytteen ottaminen sujui ihan hyvin. Hoitaja oli mukava ja hänellä oli ilmeisesti joku opiskelija sivusta seuraamassa taustalla. Annoin kelakorttini ja sitten kävin pitkäkseni makaamaan, jotta hän saa verinäytteen otettua. Minulla on siis piikki- ja verikoekammo ja siksi nämä tilanteet on epämieluisia. Onneksi otettiin vain yksi putkilo verta kerrallaan ja toimenpide oli nopeasti oli. Hoitaja kertoi, miten rasitustesti tulisi tämän jälkeen etenemään ja sanoi, jos oksentaisin tai tulisi niin huono olo, että rasitus joudutaan keskeyttämään niin joutuisin tulemaan toisena kertana uudelleen. Heti tämän jälkeen join "sokerilitkun". Sitä oli n. 3dl juotavana. Olin kuullut huhua, että se olisi meilläpäin vadelman makuista ja sitä makua itsellenikin toivoin. Ilahduin, kun huomasin hoitajan esille ottamassa purkissa olevan vadelmanpinkkiä väritystä kyljessä. Hetken jo epäilin olleeni väärässä ja sen olevan sittenkin kokonaan mautonta tai sitruunaa, kun neste olikin täysin väritöntä. Vadelmaa se oli, mutta maku ei ollut niin voimakas kuin olin ajatellut. Oli makeaa, aikalailla huoneenlämpöistä tai vähän viileämpää. Ihan juotavaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi enempää halunnut hörppiä. Jossainpäin on kuulemma ollut kolan tai sitruunan makuista tai ihan kokonaan "mautonta" sokerilitkua".
Olin yllättynyt positiivisesti, miten helposti tuo ensimmäinen näytteenotto sujui ja litkun juontikin onnistui ihan hyvin. Menin odotushuoneeseen istuskelemaan. Vaikka oli maanantaiaamu niin siellä oli yllättävän vähän porukkaa ja tilaa oli mukavasti. Sain istua itsekseni pienellä kolmen hengen sohvatuolilla. Väsytti kyllä paljon eikä olisi jaksanut pitää silmiä kunnolla auki. Koetin saada ajan kulumaan ensin selailemalla kännykälläni facebookin kirppisryhmiä ja etusivua jne. ja lukemalla mukanani tuomaa lehteä. 20 minuutin jälkeen mulle alkoi tulla huono olo ja tulla sellainen pyörtymistä ennakoiva olotila. Muistin, miten joku netissä oli kertonut hänen joutuneen keskeyttäneen rasituksen huonon olon ja heikotuksen yllättäessä ja pelkäsin minulle käyvän samoin. En tosiaankaan halunnut tulla sinne enää uudelleen toisena päivänä, koska se ei varmasti olisi yhtään sen helpompaa uudella yrittämällä. Nostin jalkoja lattialta sohvapenkille, kun siinä ei onneks istunut silloin muita ja nojasin seinään silmät ummistaen. Koetin saada pahan olon häipymään ja pyörrytyksen kaikkoamaan. Tuntui, että jotkut ihmiset tuijotti vähän pahasti, kun valtasin siinä useamman ihmisen tilan, mut kaipa ne näki mun mahasta, käytöksestä ja naamasta, että oon raskaana ja mulla on oikeesti vähän huono olo. Onneks tuo heikotus meni oli ja pystyin sinnittelemään sen tunnin odotuksen. Vauva onneksi liikehti masussa normaalisti ja potki mua mahaan välillä aika kovastikin. Vissiin tuo sokerijuoma heti aamusta oli saanut pikkuisen hereille ja piristymään :) <3
Toista näytettä ottaessa sanoin hoitajalle, että vähän meinasi aiemmin tulla huono olo ja heikottaa, mutta onneksi meni ohi. Hoitaja kehotti tulemaan sanomaan, jos vielä meinaa iskeä huono olo niin voisin ehkä päästä pitkäkseni johonkin loppuajaksi. Toinen verikoe sattui vähän enempi. Hoitaja joutui kuulemma etsimään eri suonen (otti samasta kädestä), mutta kehui minulla onneksi olevan hyvät suonet niin helpottaa vähän verikoekammoani, kun eivät joudu kauaa etsimään tai suonia sörkkimään.
Sitten taas odotustilaan istumaan ja kuluttamaan aikaa. Tällä välillä huoneeseen oli tullut jo aika paljon ihmisiä ja kaikki sohvapaikat oli varattu, etten päässyt enää valtaamaan itselleni omaa sohvaa. Alkuun oli taas ihan hyvä olo, mutta kymmenen minuutin jälkeen alkoi taas puskea huonoa oloa ja heikotusta. Mietin, että siirryn istumaan röntgenin aulaan, kun siellä näytti olevan hiljaisempaa, vähemmän ihmisiä ja myös varmaan tyhjää sohvatilaa, missä makoilla. En sit kuitenkaan kehdannut mennä sinne makoilemaan vaan aattelin käydä kysymässä siltä hoitajalta pääsisinkö jonnekin pitkäkseni. Olin jo koputtamassa ovelle, mut en kuitenkaan kehdannut mennä kysymään. Menin sittenkin eteis-/porraskäytävään penkille, joka oli ihan siinä mun hoitohuoneen jälkeen. Siellä porraskäytävässä oli ihanan viileää ja paljon raittiimpaa ilmaa. Oli myös tosi rauhallista eikä ollut muita ihmisiä. Istuin siellä kovalla puupenkillä ja aattelin, että käyn vaikka tarvittaessa siihen penkille pötköttämään. Olo kuitenkin koheni nopeasti siellä istuskellessa eikä tarvinnut nostaa ees jalkoja penkille tällä kertaa. Varmaan se ulkoa ihmisten mukana tuleva raitis ilma teki hyvää ja mun huono olo katosi kokonaan. Ehkä mua myös stressasi/ahdisti siinä odotustilassa muut ihmiset ja se jatkuva vuoronumeroiden kilahtelu, et se odottaminen oli ahdistavampaa varsinaisessa odotustilassa kuin siellä omassa rauhassa. Sain luettua lehteni kokonaan ja myös puhelimella sovittua nettikirpparin kautta kaupat sunnuntaille jäätelökoneesta :D
Menin viisi minuuttia ennen mun viimeistä näytteenottoaikaa istumaan takaisin muiden joukkoon odotustilaan. Siellä meinas heti tulla vähän huonompi olo, et varmaan johtu huonosta sisäilmasta ja siitä et jotenkin alitajuisesti alan stressata verikoetta ja odottaa, koska mun vuoronumero ilmestyy taululle. Kysyin hoitajalta vieläkö kolmas veriputkilo saadaan otettua samasta kädestä vai tarvitseeko nyt vaihtaa kättä. Hoitaja arveli vielä voivansa ottaa näytteen samasta suonesta kuin ekalla kerralla ja niinpä kävin taas sängylle makaamaan. Näytteen ottaminen sattui tällä viimeisellä kerralla eniten ja kesti ehkä hieman kauemmin kuin ekoilla kerroilla. Onneksi se oli viimeinen kerta nyt ja pääsisin viimein kotiin! Hoitaja kehoitti mua ottamaan sen tupon/teippauksen kädestä pois viimeistään puolen tunnin kuluessa. Mun iho oli ärtynyt noista teipeistä, joilla se vanutyyny kyynärtaipeeseen verikokeen jälkeen teipattiin. Joskus, kun kävin kosketusallergiatestissä, missä joutui pitämään kaksi vuorokautta selkään teipattuja näytteitä ihossaan niin melkein isoimmat reaktiot ja kutinat johtui noista teipeistä kuin niistä testiaineista, joita mun iholle oli laitettu.
Olo on kyl tosi helpottunut, kun sai tuon sokerirasituksen nyt suoritettua ja pois alta! Jee!! Toivottavasti neuvolatätin lupaus pitää paikkansa, että tämän jälkeen mun ei tartteis enää labrassa raskauden takia käydä. Tällä käynnillä multa siis otettiin kolme putkea verta, join kerran sitä sokerijuomaa ja aikaa käynnillä meni lähes tarkalleen 2h. En onneks pyörtynyt tai oksentanut vaan selvisin tästä koettelemuksesta. Mulla oli evääksi otettu banaani ja suklaata, mut riitti pelkkä banaani, jotta uskallauduin ajamaan tuolta kotiin. Olo oli väsynyt, mutta yllättävän hyvä :)
Ps. Kotiin tultua söin ensin kaksi leipää ja sen jälkeen avasin irtokarkkipussin palkitakseni itseni ;) Pitää varmaan varuilta mässätä nuo namit pois ennen ens neuvolakäyntiä, jos vaikka sieltä tulee verikokeiden perusteella pelkäämäni radi-diagnoosi... ;)
Meilläpäin tuota sokerirasitusta tehdään kahdessa paikassa: terveyskeskuksella ja sairaalassa. Valitsin terveyskeskuksen, koska se on lähempänä ja sairaalan lähellä ei myöskään ole muuta pysäköintimahdollisuutta kuin niiden (melko kallis) parkkihalli. Terveyskeskukselle aikoja oli päivittäin tarjolla vain klo 7.00 - 7.40. Varasin niistä itselleni tuon kaikkein myöhäisimmän, jotta ei niin kamalan aikaisin tarvisisi herätä ja paaston voisi aloittaa edellisiltana hieman myöhemmin kuin jos olisi tuon ensimmäisen ajan ottanut.
Ohjeeksi sokerirasitukseen tulevalle annettiin 12h paasto. Ei siis mitään ruokaa tai juomaa tuona aikana. Korkeintaan yhden vesilasillisen saa paston aikana juoda, jos on pakko. Edeltävänä päivänä kehotettiin myös välttämään kahvia, tupakkaa ja alkoholia.
Olin ennakkoon vähän pelännyt, miten tuo paasto sujuu, kun sen joutuu jo noin aikaisin aloittamaan. Olin varma, että minulle tulisi kamala nälkä yöllä tai viimeistään aamulla. En kuitenkaan joutunut näkemään nälkää. Söin illalla tukevan iltaruuan n. puoli kuudelta (lohta, perunaa ja salaattia) ja sitten vielä iltapalaa seiskan aikoihin (kaksi ruisleipää, satsuman ja viilin). Vähän olisi tehnyt mieli napostella myöhemmin illalla, mutta se oli ehkä enempi tottumuksesta ja tavasta johtuvaa kuin nälästä. Aamulla herättyäni ei myöskään ollut ihmeempi nälkä tai edes tehnyt mieli aamupalaa. Juomisen välttäminen osoittautui sen sijaan minulle haasteellisemmaksi. En illalla muistanut ns. juoda varastoon tai kunnolla ja muistin vasta kahdeksan aikaan, että Ai niin, nythän se paasto alkoi enkä saakaan enää juoda. Join sitten puoli lasillista vettä, kun jo janotti siinä vaiheessa ja ajattelin, että silloin on vielä niin pitkä aika näytteenottoon. Mitään muuta en sitten paaston aikana juonut. Illalla olisi kyllä tehnyt mieli hörpätä vettä ennen nukkumaanmenoa, kun suu tuntui aika kuivalta, mutta pistin vaan reilusti huulirasvaa yöksi niin ei huulet pääsis rusinoitumaan kuivuudesta :D Aamulla suu oli vielä kuivempi ja ois kostuketta kaivannut, mutta en juonut mitään, kun halusin noudattaa paaston ohjeistusta mahdollisimman hyvin. Huulirasvaa vaan ja eikun kohti labraa.
Viime aikoina on tuo herkuttelu vähän lähtenyt lapasesta ja makea alkanut syksyn mittaan maistumaan niin päätin viikonlopun ajan syödä vähän terveellisemmin ja vähempi sokerisesti. Mitään ohjeistusta tuohon en saanut, kun ohjeena oli vain syödä normaalisti. Mut en tosiaan kehdannut syödä ns. meille normaalisti, kun se ois tarkoittanut puolta pussia namia ja isoa jäätelöannosta päivässä. Aattelin, et saattais vähän vääristää tuloksia, jos sortuisin avaamaan tuon järkyttävän jättimäisen irtokarkkipussin (1,25kg!) , joka miehen kanssa käytiin lauantaina sittarista ostamassa... Ei ois jääny ehkä yhteen kouralliseen namia, jos ois se päätetty avata niin tahdonvoimalla säästettiin namipussin avaus tälle viikolle. En tiedä olisko vääristänyt sokerimässäilyt vai ei, mut en oikein mistään netistä löytänyt tietoa ruokien vaikutuksesta rasituksen tuloksiin. Mieleeni oli vaan jäänyt, miten jossain keskustelussa joku kehoitti välttämään viinirypäleiden syöntiä ennen paaston alkua, kun ne sisältävät paljon sokeria ja olivat hänellä ilmeisesti olleet syynä raskausdiabetesdiagnoosiin aiheuttaen yhden arvon ylittymisen. Minähän en piikkikammoisena tosiaankaan diabetesdiagnoosia halua, sillä verensokerien seuranta päivittäin ei tulisi olemaan helppoa. Päätin siis omalla maalaisjärjelläni toimia noin, että välttelen pari päivää ylimääräisiä sokeriherkkua ja syön vain ns. tavallista kunnon ruokaa.
Ensimmäisen verinäytteen ottaminen sujui ihan hyvin. Hoitaja oli mukava ja hänellä oli ilmeisesti joku opiskelija sivusta seuraamassa taustalla. Annoin kelakorttini ja sitten kävin pitkäkseni makaamaan, jotta hän saa verinäytteen otettua. Minulla on siis piikki- ja verikoekammo ja siksi nämä tilanteet on epämieluisia. Onneksi otettiin vain yksi putkilo verta kerrallaan ja toimenpide oli nopeasti oli. Hoitaja kertoi, miten rasitustesti tulisi tämän jälkeen etenemään ja sanoi, jos oksentaisin tai tulisi niin huono olo, että rasitus joudutaan keskeyttämään niin joutuisin tulemaan toisena kertana uudelleen. Heti tämän jälkeen join "sokerilitkun". Sitä oli n. 3dl juotavana. Olin kuullut huhua, että se olisi meilläpäin vadelman makuista ja sitä makua itsellenikin toivoin. Ilahduin, kun huomasin hoitajan esille ottamassa purkissa olevan vadelmanpinkkiä väritystä kyljessä. Hetken jo epäilin olleeni väärässä ja sen olevan sittenkin kokonaan mautonta tai sitruunaa, kun neste olikin täysin väritöntä. Vadelmaa se oli, mutta maku ei ollut niin voimakas kuin olin ajatellut. Oli makeaa, aikalailla huoneenlämpöistä tai vähän viileämpää. Ihan juotavaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi enempää halunnut hörppiä. Jossainpäin on kuulemma ollut kolan tai sitruunan makuista tai ihan kokonaan "mautonta" sokerilitkua".
Olin yllättynyt positiivisesti, miten helposti tuo ensimmäinen näytteenotto sujui ja litkun juontikin onnistui ihan hyvin. Menin odotushuoneeseen istuskelemaan. Vaikka oli maanantaiaamu niin siellä oli yllättävän vähän porukkaa ja tilaa oli mukavasti. Sain istua itsekseni pienellä kolmen hengen sohvatuolilla. Väsytti kyllä paljon eikä olisi jaksanut pitää silmiä kunnolla auki. Koetin saada ajan kulumaan ensin selailemalla kännykälläni facebookin kirppisryhmiä ja etusivua jne. ja lukemalla mukanani tuomaa lehteä. 20 minuutin jälkeen mulle alkoi tulla huono olo ja tulla sellainen pyörtymistä ennakoiva olotila. Muistin, miten joku netissä oli kertonut hänen joutuneen keskeyttäneen rasituksen huonon olon ja heikotuksen yllättäessä ja pelkäsin minulle käyvän samoin. En tosiaankaan halunnut tulla sinne enää uudelleen toisena päivänä, koska se ei varmasti olisi yhtään sen helpompaa uudella yrittämällä. Nostin jalkoja lattialta sohvapenkille, kun siinä ei onneks istunut silloin muita ja nojasin seinään silmät ummistaen. Koetin saada pahan olon häipymään ja pyörrytyksen kaikkoamaan. Tuntui, että jotkut ihmiset tuijotti vähän pahasti, kun valtasin siinä useamman ihmisen tilan, mut kaipa ne näki mun mahasta, käytöksestä ja naamasta, että oon raskaana ja mulla on oikeesti vähän huono olo. Onneks tuo heikotus meni oli ja pystyin sinnittelemään sen tunnin odotuksen. Vauva onneksi liikehti masussa normaalisti ja potki mua mahaan välillä aika kovastikin. Vissiin tuo sokerijuoma heti aamusta oli saanut pikkuisen hereille ja piristymään :) <3
Toista näytettä ottaessa sanoin hoitajalle, että vähän meinasi aiemmin tulla huono olo ja heikottaa, mutta onneksi meni ohi. Hoitaja kehotti tulemaan sanomaan, jos vielä meinaa iskeä huono olo niin voisin ehkä päästä pitkäkseni johonkin loppuajaksi. Toinen verikoe sattui vähän enempi. Hoitaja joutui kuulemma etsimään eri suonen (otti samasta kädestä), mutta kehui minulla onneksi olevan hyvät suonet niin helpottaa vähän verikoekammoani, kun eivät joudu kauaa etsimään tai suonia sörkkimään.
Sitten taas odotustilaan istumaan ja kuluttamaan aikaa. Tällä välillä huoneeseen oli tullut jo aika paljon ihmisiä ja kaikki sohvapaikat oli varattu, etten päässyt enää valtaamaan itselleni omaa sohvaa. Alkuun oli taas ihan hyvä olo, mutta kymmenen minuutin jälkeen alkoi taas puskea huonoa oloa ja heikotusta. Mietin, että siirryn istumaan röntgenin aulaan, kun siellä näytti olevan hiljaisempaa, vähemmän ihmisiä ja myös varmaan tyhjää sohvatilaa, missä makoilla. En sit kuitenkaan kehdannut mennä sinne makoilemaan vaan aattelin käydä kysymässä siltä hoitajalta pääsisinkö jonnekin pitkäkseni. Olin jo koputtamassa ovelle, mut en kuitenkaan kehdannut mennä kysymään. Menin sittenkin eteis-/porraskäytävään penkille, joka oli ihan siinä mun hoitohuoneen jälkeen. Siellä porraskäytävässä oli ihanan viileää ja paljon raittiimpaa ilmaa. Oli myös tosi rauhallista eikä ollut muita ihmisiä. Istuin siellä kovalla puupenkillä ja aattelin, että käyn vaikka tarvittaessa siihen penkille pötköttämään. Olo kuitenkin koheni nopeasti siellä istuskellessa eikä tarvinnut nostaa ees jalkoja penkille tällä kertaa. Varmaan se ulkoa ihmisten mukana tuleva raitis ilma teki hyvää ja mun huono olo katosi kokonaan. Ehkä mua myös stressasi/ahdisti siinä odotustilassa muut ihmiset ja se jatkuva vuoronumeroiden kilahtelu, et se odottaminen oli ahdistavampaa varsinaisessa odotustilassa kuin siellä omassa rauhassa. Sain luettua lehteni kokonaan ja myös puhelimella sovittua nettikirpparin kautta kaupat sunnuntaille jäätelökoneesta :D
Menin viisi minuuttia ennen mun viimeistä näytteenottoaikaa istumaan takaisin muiden joukkoon odotustilaan. Siellä meinas heti tulla vähän huonompi olo, et varmaan johtu huonosta sisäilmasta ja siitä et jotenkin alitajuisesti alan stressata verikoetta ja odottaa, koska mun vuoronumero ilmestyy taululle. Kysyin hoitajalta vieläkö kolmas veriputkilo saadaan otettua samasta kädestä vai tarvitseeko nyt vaihtaa kättä. Hoitaja arveli vielä voivansa ottaa näytteen samasta suonesta kuin ekalla kerralla ja niinpä kävin taas sängylle makaamaan. Näytteen ottaminen sattui tällä viimeisellä kerralla eniten ja kesti ehkä hieman kauemmin kuin ekoilla kerroilla. Onneksi se oli viimeinen kerta nyt ja pääsisin viimein kotiin! Hoitaja kehoitti mua ottamaan sen tupon/teippauksen kädestä pois viimeistään puolen tunnin kuluessa. Mun iho oli ärtynyt noista teipeistä, joilla se vanutyyny kyynärtaipeeseen verikokeen jälkeen teipattiin. Joskus, kun kävin kosketusallergiatestissä, missä joutui pitämään kaksi vuorokautta selkään teipattuja näytteitä ihossaan niin melkein isoimmat reaktiot ja kutinat johtui noista teipeistä kuin niistä testiaineista, joita mun iholle oli laitettu.
Olo on kyl tosi helpottunut, kun sai tuon sokerirasituksen nyt suoritettua ja pois alta! Jee!! Toivottavasti neuvolatätin lupaus pitää paikkansa, että tämän jälkeen mun ei tartteis enää labrassa raskauden takia käydä. Tällä käynnillä multa siis otettiin kolme putkea verta, join kerran sitä sokerijuomaa ja aikaa käynnillä meni lähes tarkalleen 2h. En onneks pyörtynyt tai oksentanut vaan selvisin tästä koettelemuksesta. Mulla oli evääksi otettu banaani ja suklaata, mut riitti pelkkä banaani, jotta uskallauduin ajamaan tuolta kotiin. Olo oli väsynyt, mutta yllättävän hyvä :)
Ps. Kotiin tultua söin ensin kaksi leipää ja sen jälkeen avasin irtokarkkipussin palkitakseni itseni ;) Pitää varmaan varuilta mässätä nuo namit pois ennen ens neuvolakäyntiä, jos vaikka sieltä tulee verikokeiden perusteella pelkäämäni radi-diagnoosi... ;)
perjantai 16. lokakuuta 2015
Keskiraskauden oireita ja vaivoja rv 24-25
Mulle on nyt raskausviikosta 24+0 ilmaantunut uusi inhottava raskausoire/-vaiva. Heräsin yöllä vessaan ja vessareissun jälkeen en heti saanut unta vaan pyörin sängyssä. Erehdyin oikaisemaan itseni suoraksi ja ns. venytttelemään itseni ja nilkat pitkäksi. SUONENVETO! Ei saakeli! Mulla ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista ja nyt iski kramppi oikeaan pohkeeseen! Ei onneksi kestänyt kauaa, mutta kyllä ehdin jo miettiä, et koska tää loppuu. Tuon yön jälkeen mulla onkin ollut noita ehkä joka toinen yö.
Googlasin ensiapuja ja keinoja, miten noita voisi koettaa välttää. Ostin magnesiumia (Rainbow) kauppareissulla ja olen yhden napin ottanut nyt iltaisin. Nuo tabletit on vaan tosi hankala niellä, kun ovat aika isoja (buranan/ibumaxin kokoisia) ja sellaisia karheita, että tarttuvat kurkkuun kiinni, jos ei juo tarpeeksi samalla. Lisäksi vaihdoin yöpaitana käyttämäni paitulin pitkähihaiseen paitaan ja housuihin, jotta en saisi yöllä kylmää. Olen koettanut muistaa kääriä jalkani iltaisin nukkumaan mennessä hyvin peiton alle. Nyt olen muutamia öitä nukkunut villasukat jalassa ja villasukkaöinä ei ole enää noita kramppeja/suonenvetoja tullut. En tiedä johtuuko villasukista vai alkaako magnesium hiljalleen auttaa, mutta jatkan kyllä noiden käyttöä, jos vaan pitävät öiset krampit poissa!
Olen nukkunut aika huonosti nyt viimeiset pari viikkoa muutenkin. Alkuraskaudessa nukuin huonosti, kun piti niin monesti herätä vessaan. Sitten tuli vaihe, jolloin ei tarvinnut vessaan herätä kuin kerran, mutta muuten vaan ei saanut unta ja nukuttua. Sitten keskiraskauden alkaessa sain nukuttua jopa ihan hyvin ja vessareissujakaan ei ollut kuin vain yksi yössä. Nyt on taas herään joka aamuyö vessaan ja sen jälkeen en saa kunnolla nukuttua... Pyörin sängyssä monta tuntia "horroksessa" ja puoliunessa. Tänäkin aamuna olin varmaan 3h ollut vaan puoliunessa ja pyörinyt sängyssä, kunnes miehen herätyskello soi ja noustiin ylös. Kylläpä väsyttää päivisin! Töissä en ihan parhaassa terässä ole ollut, kun on vähän tööt -olo ja sit ei jaksa enää kipittää yhtä reippaasti kuin ennen. Noiden suonenvetojen/kramppien seurauksena mulla on pohkeet usein jumissa päivisinkin. Pitkään paikallaan istuminen aina pahentaa sitä (eli nytkin kun vaan kökötän tässä tietokoneella tätä kirjoittamassa). Tuntuu sitten aina pohkeissa sellasta kiristystä ja tunnetta, että vois alkaa kramppaamaan tai vetämään suonta. Pitäis varmaan opetella venyttelemään ja hieromaan niitä. Seisoma-/istumatyötä päivittäin tekevänä ei ole mahdollisuutta lepuutta jalkoja tai nostella niitä kohti kattoa päivän aikana. Kotona ei iltaisin muista, et vois käydä sohvalle pitkäkseen ja nostaa jalat seinää vasten. Ois aina niin paljon muuta tekemistä eikä netin selaus oikein onnistu siinä asennossa :D
Harmi, kun mies ei oo yhtään sellainen, että tykkäis hieroa jalkoja iltaisin. Musta ois ihana saada sellasta hemmottelua ja huomiointia, varsinkin oma-alotteisesti, mutta on kyllä ihan turha toivo. Pari kertaa oon pitkän ruinauksen ja valituksen päätteeks saanu jalkahierontaa, joka on kestänyt ehkä 15 sekuntia, kunnes toinen on jo kyllästynyt. Tai sitten "hierontaa" niin, et samalla mies katto telkkua/räplää puhelinta/tablettia ja hieroo toisella kädellä puol minuuttia ;P Et olkaa onnellisia te, joilla on mies, jolle tuollainen ei oo pakkopullaa! :)
Alkuraskaudessa mun ei myöskään tehnyt mieli herkutella, mut nyt on kyllä rakenneultran jälkeen tullut mätettyä suuhun enempi sitä, mitä on mieli tehnyt. Eli namia menee päivittäin. Oon sokerikoukussa (taas). Oon aina syöny paljon namia ja herkkuja ja itsehillintäni niiden suhteen on huono. Yritän kyl vähän rajoittaa, ettei paino pääsis liikaa nousemaan ja kun ois ens maanantaina tuo sokerirasituskin niin pitäs varmaan koittaa jättää ylimääräiset sokerit syömättä.
Googlasin ensiapuja ja keinoja, miten noita voisi koettaa välttää. Ostin magnesiumia (Rainbow) kauppareissulla ja olen yhden napin ottanut nyt iltaisin. Nuo tabletit on vaan tosi hankala niellä, kun ovat aika isoja (buranan/ibumaxin kokoisia) ja sellaisia karheita, että tarttuvat kurkkuun kiinni, jos ei juo tarpeeksi samalla. Lisäksi vaihdoin yöpaitana käyttämäni paitulin pitkähihaiseen paitaan ja housuihin, jotta en saisi yöllä kylmää. Olen koettanut muistaa kääriä jalkani iltaisin nukkumaan mennessä hyvin peiton alle. Nyt olen muutamia öitä nukkunut villasukat jalassa ja villasukkaöinä ei ole enää noita kramppeja/suonenvetoja tullut. En tiedä johtuuko villasukista vai alkaako magnesium hiljalleen auttaa, mutta jatkan kyllä noiden käyttöä, jos vaan pitävät öiset krampit poissa!
Olen nukkunut aika huonosti nyt viimeiset pari viikkoa muutenkin. Alkuraskaudessa nukuin huonosti, kun piti niin monesti herätä vessaan. Sitten tuli vaihe, jolloin ei tarvinnut vessaan herätä kuin kerran, mutta muuten vaan ei saanut unta ja nukuttua. Sitten keskiraskauden alkaessa sain nukuttua jopa ihan hyvin ja vessareissujakaan ei ollut kuin vain yksi yössä. Nyt on taas herään joka aamuyö vessaan ja sen jälkeen en saa kunnolla nukuttua... Pyörin sängyssä monta tuntia "horroksessa" ja puoliunessa. Tänäkin aamuna olin varmaan 3h ollut vaan puoliunessa ja pyörinyt sängyssä, kunnes miehen herätyskello soi ja noustiin ylös. Kylläpä väsyttää päivisin! Töissä en ihan parhaassa terässä ole ollut, kun on vähän tööt -olo ja sit ei jaksa enää kipittää yhtä reippaasti kuin ennen. Noiden suonenvetojen/kramppien seurauksena mulla on pohkeet usein jumissa päivisinkin. Pitkään paikallaan istuminen aina pahentaa sitä (eli nytkin kun vaan kökötän tässä tietokoneella tätä kirjoittamassa). Tuntuu sitten aina pohkeissa sellasta kiristystä ja tunnetta, että vois alkaa kramppaamaan tai vetämään suonta. Pitäis varmaan opetella venyttelemään ja hieromaan niitä. Seisoma-/istumatyötä päivittäin tekevänä ei ole mahdollisuutta lepuutta jalkoja tai nostella niitä kohti kattoa päivän aikana. Kotona ei iltaisin muista, et vois käydä sohvalle pitkäkseen ja nostaa jalat seinää vasten. Ois aina niin paljon muuta tekemistä eikä netin selaus oikein onnistu siinä asennossa :D
Harmi, kun mies ei oo yhtään sellainen, että tykkäis hieroa jalkoja iltaisin. Musta ois ihana saada sellasta hemmottelua ja huomiointia, varsinkin oma-alotteisesti, mutta on kyllä ihan turha toivo. Pari kertaa oon pitkän ruinauksen ja valituksen päätteeks saanu jalkahierontaa, joka on kestänyt ehkä 15 sekuntia, kunnes toinen on jo kyllästynyt. Tai sitten "hierontaa" niin, et samalla mies katto telkkua/räplää puhelinta/tablettia ja hieroo toisella kädellä puol minuuttia ;P Et olkaa onnellisia te, joilla on mies, jolle tuollainen ei oo pakkopullaa! :)
Alkuraskaudessa mun ei myöskään tehnyt mieli herkutella, mut nyt on kyllä rakenneultran jälkeen tullut mätettyä suuhun enempi sitä, mitä on mieli tehnyt. Eli namia menee päivittäin. Oon sokerikoukussa (taas). Oon aina syöny paljon namia ja herkkuja ja itsehillintäni niiden suhteen on huono. Yritän kyl vähän rajoittaa, ettei paino pääsis liikaa nousemaan ja kun ois ens maanantaina tuo sokerirasituskin niin pitäs varmaan koittaa jättää ylimääräiset sokerit syömättä.
torstai 15. lokakuuta 2015
Sikiön liikkeitä; ensimmäiset liikkeet ja potkut!
Aloin tuntea ensimmäistä kertaa vauvan liikkeitä rakenneultraviikon maanantaina. Eli raskausviikolla 20+0. Olin kyllä aiemmin yrittänyt kuulostella liikkeitä, mutta en ollut mitään huomannut. Sanotaan, että ensimmäiset liikkeet tuntuisi höyhenellä tai kalan evällä kutittelulta mahassa. Tai että tuntee pientä kuplintaa tai muurahaisia masussa. Pöh. Ei kyllä tuntunut mitään sellaisia. Ehkä jotain kuplintaa, mutta luulen sen vain olleen masun ja suoliston kurinaa/pulinaa :D
Istukan sijainti vaikuttaa suuresti liiketuntemuksien havannointiin ja mulla istukka sijaitsee mahan etuseinämässä. En siis ollut huolissani, vaikken vielä mitään tuntenutkaan. Tiesin, että ensiodottajat joutuvat usein odottamaan yli 20 raskausviikon ennen kuin tuntemuksia voi havaita.
Onneksi mulla oli tuo doppler niin sillä oli pystynyt kuuntelemaan iltaisin ja joskus aamuisinkin sydänäänet, jos alkoi epäilyttää ja halusi varmistaa masuasukkaan olevan vielä hengissä :)
Raskausviikon 20+0 aamuna heräsin normaalisti ja makoilin hetken sängyllä. Sitten tunsin sen. Muljahduksen! Ihan selkeästi jotain normaalista mahamöyrimisistä/-pulputuksesta poikkeavaa. Tuo muljahdus oli sen verran voimakas, etten voinut enää erehtyä. Nyt oli tuntunut ensimmäinen liikahdus! <3 Tuon jälkeen tuli päivittäin muutamia "muljahduksia" ja töytäisyjä. Rakenneultraa edeltävänä päivänä taisi mieskin onnistua pitelemään kättään mahallani juuri, kun pikkuinen masua töytäisi ja hänkin pääsi tuntemaan ensimmäisiä liikkeitä. Kuukauden olen nyt näitä liikkeitä nyt tuntenut ja oppinut niiden avulla paljon lisää. Verrattuna alkuun niin nyt liikkeitä tulee tietenkin jo paljon enemmän. Raskausviikolla 24+ alkoi selkeästi tulla voimakkaampaa tönäisyä ja potkua. Eräänä iltana viime viikolla iltapalaa syödessä ja masua tuijotellessa, kun pikkuinen masussa myllersi niin aktiivisesti, huomasin liikkeiden näkyvän myös masun pinnalla! Vau, kuukausi sitten en tuntenut mitään, mutta nyt voin jo välillä nähdä noita potkuja omin silmin :D Pikkuisen liikkeissä on myös selkeästi säännönmukaisuutta ja rytmiä. Aamuisin on enimmäkseen hiljaista, yksittäisiä muksaisuja saattaa herätessä tuntea, mutta muuten on hiljaiseloa. Olen huomannut yleensä klo 12-13 välillä selkeästi aktiivisemman vaiheen, jolloin maha-asukki innostuu myllertämään paljon. Olen usein siihen aikaan ollut töissä ja ollut hauska huomata, miten säännöllisesti samaan aikaan vauva alkaa myllertämään :) Iltapäivä ja alkuilta meneekin usein hiljaisesti ja varmaan vauva taas ottaa ns. lepiä ja nukkuu. Illasta sitten taas alkaa aktiivisempi vaihe ehkä klo 21-23 välillä. Ja aamuyöllä, kun on joutunut heräämään vessaan (usein klo 5-6 välillä) niin silloin on myös pikkuinen hereillä ja muistuttelee olemassa olostaan möyrimällä masussa. Doppleria en olekaan tarvinnut käyttää kuukauteen. Melkein joutaisi varmaan jo eteenpäin, mutta jospa säästän sen varuilta, jos tulee hiljaisempia jaksoja eikä tunnu mitään liikahduksia niin voi sitten varmistaa kuuluuko syke normaalisti... Ja juuri kun nyt mietin, että on taas huolestuttavan hiljaista niin alkoi masussa tuntua pari töytäisyä. Ihan kuin ois osannu lukea mun ajatukset ja halus osoittaa, että "äiti mä oon täällä ja nyt hereillä" :) Nythän tuo kello näyttää juuri klo 12:05 eli tuo aktiivisempi päivämyllerys taitaa taas alkaa hetkeksi ;) <3
Istukan sijainti vaikuttaa suuresti liiketuntemuksien havannointiin ja mulla istukka sijaitsee mahan etuseinämässä. En siis ollut huolissani, vaikken vielä mitään tuntenutkaan. Tiesin, että ensiodottajat joutuvat usein odottamaan yli 20 raskausviikon ennen kuin tuntemuksia voi havaita.
Onneksi mulla oli tuo doppler niin sillä oli pystynyt kuuntelemaan iltaisin ja joskus aamuisinkin sydänäänet, jos alkoi epäilyttää ja halusi varmistaa masuasukkaan olevan vielä hengissä :)
Raskausviikon 20+0 aamuna heräsin normaalisti ja makoilin hetken sängyllä. Sitten tunsin sen. Muljahduksen! Ihan selkeästi jotain normaalista mahamöyrimisistä/-pulputuksesta poikkeavaa. Tuo muljahdus oli sen verran voimakas, etten voinut enää erehtyä. Nyt oli tuntunut ensimmäinen liikahdus! <3 Tuon jälkeen tuli päivittäin muutamia "muljahduksia" ja töytäisyjä. Rakenneultraa edeltävänä päivänä taisi mieskin onnistua pitelemään kättään mahallani juuri, kun pikkuinen masua töytäisi ja hänkin pääsi tuntemaan ensimmäisiä liikkeitä. Kuukauden olen nyt näitä liikkeitä nyt tuntenut ja oppinut niiden avulla paljon lisää. Verrattuna alkuun niin nyt liikkeitä tulee tietenkin jo paljon enemmän. Raskausviikolla 24+ alkoi selkeästi tulla voimakkaampaa tönäisyä ja potkua. Eräänä iltana viime viikolla iltapalaa syödessä ja masua tuijotellessa, kun pikkuinen masussa myllersi niin aktiivisesti, huomasin liikkeiden näkyvän myös masun pinnalla! Vau, kuukausi sitten en tuntenut mitään, mutta nyt voin jo välillä nähdä noita potkuja omin silmin :D Pikkuisen liikkeissä on myös selkeästi säännönmukaisuutta ja rytmiä. Aamuisin on enimmäkseen hiljaista, yksittäisiä muksaisuja saattaa herätessä tuntea, mutta muuten on hiljaiseloa. Olen huomannut yleensä klo 12-13 välillä selkeästi aktiivisemman vaiheen, jolloin maha-asukki innostuu myllertämään paljon. Olen usein siihen aikaan ollut töissä ja ollut hauska huomata, miten säännöllisesti samaan aikaan vauva alkaa myllertämään :) Iltapäivä ja alkuilta meneekin usein hiljaisesti ja varmaan vauva taas ottaa ns. lepiä ja nukkuu. Illasta sitten taas alkaa aktiivisempi vaihe ehkä klo 21-23 välillä. Ja aamuyöllä, kun on joutunut heräämään vessaan (usein klo 5-6 välillä) niin silloin on myös pikkuinen hereillä ja muistuttelee olemassa olostaan möyrimällä masussa. Doppleria en olekaan tarvinnut käyttää kuukauteen. Melkein joutaisi varmaan jo eteenpäin, mutta jospa säästän sen varuilta, jos tulee hiljaisempia jaksoja eikä tunnu mitään liikahduksia niin voi sitten varmistaa kuuluuko syke normaalisti... Ja juuri kun nyt mietin, että on taas huolestuttavan hiljaista niin alkoi masussa tuntua pari töytäisyä. Ihan kuin ois osannu lukea mun ajatukset ja halus osoittaa, että "äiti mä oon täällä ja nyt hereillä" :) Nythän tuo kello näyttää juuri klo 12:05 eli tuo aktiivisempi päivämyllerys taitaa taas alkaa hetkeksi ;) <3
tiistai 13. lokakuuta 2015
Vaunujen valintaa: Brio Smile
Käytiin viime viikonloppuna katsomassa lastentarvikeliikkeissä vähän vaunuja miehen kanssa. Meidän kaupungissamme ei ole kuin vain kolme liikettä, jotka vaunuja myy. Kävimme kahdessa, kun emme muistaneet tuon kolmennen myyvän myös vaunuja.
Ensimmäisessä liikkeessä saimme heti hyvää palvelua ja myyjä tuli opastamaan. Heillä ei ollut myynnissä kuin muutamia eri merkkejä ja malleja, joten ei ollut vaikeuksia valita niistä omiin tarpeisiin sopivimpia. Myyjä suositteli Brion Smile- ja happyvaunuja, joista Smile oli sellainen, mitä olin jo aiemmin käynyt siellä kurkkimassa. Mies testasi työnnellä Smileä liikkeessä ja oli ns. myyty :) Tykkäsi kovin, kuinka ketterä ja helppoa vaunun kanssa oli liikkua. Vertasi Brio Happy -malliin, missä ei kääntyviä pyöriä ollut. Smilet vaikutti meille just hyviltä, kun menevät pieneen tilaan ja on helppo kasata & koota. Happyt olivat niihin verrattuna kunnon sotavaunut ja liian jykevät. Meillä säilytystilan kanssa ongelmaa ja siksi halutaan mahdollisimman pienet ja monikäyttöiset vaunut. Kääntyvät etupyörät myös helpottaa vaunujen sisälle saamista ja ahtaaseen eteiseen asettelua. Toki vasta käytännössä selviää, miten noiden vaunujen kanssa meillä toimittaisiin; kasattaisiinko ne aina ulos lähtiessä vai raivattaisko tilaa eteiseen naulakkoa/kenkätelinettä poistamalla jne.
Käyn vielä joku päivä kokeilemassa sopiihan meidän Brio Primo- turvakaukalo varmasti ratteiden runkoon. Tuon turvakaukalon kanssa meillä kävi jo pieni moka, kun ostimme sen jo hyvissä ajoin emmekä silloin olleet ajatelleet Brion vaunuja hankkivamme. Turvakaukalo oli niin vanhaa mallia, ettei siinä ollut vaunurunkoon sopivaa osaa ja jouduimme hankkimaan uuden kaukalon nyt, kun nämä Brion vaunut meille näyttävät tulevan. Hoksasimme tuon, kun myyjä esitteli liikkeessä turvakaukalon kiinnitysmahdollisuutta vaunurunkoon. Vaikutti kätevältä ja helpolta kauppareissuja ajatellen. Siispä etsin nettikirppiksiltä edullisen Brion Primo -turvakaukalon, jossa tuo kiinnistyssysteemi oli! Aiemmin olin löytänyt telakallisen kaukakalon 15€:lla ja nyt ostin samaan hintaan pelkän kaukalon, joten ei maksanut paljoa! Sain vielä myytyä nettikirppiksellä pois tuon aiemmin hankitun kaukalon (ilman telakkaa, kun sen me pidimme tuota uutta kaukaloa varten), joten nyt ei ole kahta kaukaloa nurkissä pyörimässä :) Monet ei uskalla nykyään ostaa käytettyjä tai "liian" vanhoja kaukaloita, mutta itse emme miehen kanssa usko noiden menevän miksikään muutamissa vuosissa. Tuo uusi kaukalo taitaa olla vuodelta 2011 tai 2012 ja se aiempi oli muutamia vuosia tuota vanhempi.
Nuo Brio Smile -vaunut valitsemme pehmeällä kantokassilla/-kopalla, koska tuo kovakoppa veisi liikaa tilaa. Toki kova koppa näyttäisi vaunuissa hieman nätimmältä ja vaunumaisemmalta, mutta meidän käyttöön tuo pehmeä sopii paremmin.
Pehmeällä kopalla olevia yhdistelmiä oli hankala löytää nettikaupoista ja ainoat tarjousvaunut olivat niissä aina vain kovalla kopalla. Kaikissa kaupoissa maksoivat 599€ kovalla kopalla ns. tarjouksessa. Pelkkiä rattaita myydään 499€ halvimmillaan, mutta ei yhdistelmänä pehmeän kopan kanssa :( Joudumme siis ostamaan pehmeän kopan ja rattaat erikseen. Onneksi löysin huutonetistä edes tuon pehmeän kantokopan/-kassin edullisemmin ja nyt odottelen sen saapumista kotiini :) Yritän vielä katsella noita pelkkiä rattaita käytettyinä, mutta tällä hetkellä en nähnyt niitä missään myynnissä erikseen. Joudumme ehkä ostamaan ne siis uutena. Todella huonosti löytyi netistä kuvia pehmeällä kopalla olevista yhdistelmistä, joten laitan niitä sitten, kun meille nuo vaunut on hankittu! Ehkä ne helpottavat jonkun toisen valintaa sitten :) En myöskään onnistunut löytämään yhtään blogia/arvostelua siitä, miten tuo pehmeä koppa on toiminut käytännössä näissä Smile-vaunuissa. Sama koppahan käy tuohon Happy-malliin ja koppakin on nimeltään Brio Happy eli alkujaan siihen suunniteltu.
Ja tosiaan kävimme siis myös Lastentarvike-liikeessä katsomassa vaunuja, mutta heillä ei noita Brion vaunuja myyty. Valinnanvaraa olisi siellä ollut jopa liikaa eikä yksikään myyjä joutanut meitä palvelemaan siellä ollessamme. Emme siis jääneet katselemaan sieltä vaunuja silmäilyjä enempää vaan, kun mieskin oli tykästynyt noihin Brioihin ja ne hyväksynyt niin eipä jakseta käyttää aikaa enempää vaunujen vertailuun. Vaunumallin valinta on nyt siis tehty ja enää täytyy selvittää, mistä ne lopulta ostetaan! Jos tiedätte, mistä saisi Brio Smile -rattaat edullisesti niin vinkatkaa ihmeessä! Esim. jos tiedätte lopettamassa olevia vaunuliikkeitä tai missä on alennuskampanjoja niin saa vinkata. Pitäisköhän pistää pikkusisko tekemään hintavertailua tuonne pääkaupunkiseudulle ja anoppi etelä-savoon ja koluta itse tämä itä-suomi :D
Ensimmäisessä liikkeessä saimme heti hyvää palvelua ja myyjä tuli opastamaan. Heillä ei ollut myynnissä kuin muutamia eri merkkejä ja malleja, joten ei ollut vaikeuksia valita niistä omiin tarpeisiin sopivimpia. Myyjä suositteli Brion Smile- ja happyvaunuja, joista Smile oli sellainen, mitä olin jo aiemmin käynyt siellä kurkkimassa. Mies testasi työnnellä Smileä liikkeessä ja oli ns. myyty :) Tykkäsi kovin, kuinka ketterä ja helppoa vaunun kanssa oli liikkua. Vertasi Brio Happy -malliin, missä ei kääntyviä pyöriä ollut. Smilet vaikutti meille just hyviltä, kun menevät pieneen tilaan ja on helppo kasata & koota. Happyt olivat niihin verrattuna kunnon sotavaunut ja liian jykevät. Meillä säilytystilan kanssa ongelmaa ja siksi halutaan mahdollisimman pienet ja monikäyttöiset vaunut. Kääntyvät etupyörät myös helpottaa vaunujen sisälle saamista ja ahtaaseen eteiseen asettelua. Toki vasta käytännössä selviää, miten noiden vaunujen kanssa meillä toimittaisiin; kasattaisiinko ne aina ulos lähtiessä vai raivattaisko tilaa eteiseen naulakkoa/kenkätelinettä poistamalla jne.
Käyn vielä joku päivä kokeilemassa sopiihan meidän Brio Primo- turvakaukalo varmasti ratteiden runkoon. Tuon turvakaukalon kanssa meillä kävi jo pieni moka, kun ostimme sen jo hyvissä ajoin emmekä silloin olleet ajatelleet Brion vaunuja hankkivamme. Turvakaukalo oli niin vanhaa mallia, ettei siinä ollut vaunurunkoon sopivaa osaa ja jouduimme hankkimaan uuden kaukalon nyt, kun nämä Brion vaunut meille näyttävät tulevan. Hoksasimme tuon, kun myyjä esitteli liikkeessä turvakaukalon kiinnitysmahdollisuutta vaunurunkoon. Vaikutti kätevältä ja helpolta kauppareissuja ajatellen. Siispä etsin nettikirppiksiltä edullisen Brion Primo -turvakaukalon, jossa tuo kiinnistyssysteemi oli! Aiemmin olin löytänyt telakallisen kaukakalon 15€:lla ja nyt ostin samaan hintaan pelkän kaukalon, joten ei maksanut paljoa! Sain vielä myytyä nettikirppiksellä pois tuon aiemmin hankitun kaukalon (ilman telakkaa, kun sen me pidimme tuota uutta kaukaloa varten), joten nyt ei ole kahta kaukaloa nurkissä pyörimässä :) Monet ei uskalla nykyään ostaa käytettyjä tai "liian" vanhoja kaukaloita, mutta itse emme miehen kanssa usko noiden menevän miksikään muutamissa vuosissa. Tuo uusi kaukalo taitaa olla vuodelta 2011 tai 2012 ja se aiempi oli muutamia vuosia tuota vanhempi.
Nuo Brio Smile -vaunut valitsemme pehmeällä kantokassilla/-kopalla, koska tuo kovakoppa veisi liikaa tilaa. Toki kova koppa näyttäisi vaunuissa hieman nätimmältä ja vaunumaisemmalta, mutta meidän käyttöön tuo pehmeä sopii paremmin.
Pehmeällä kopalla olevia yhdistelmiä oli hankala löytää nettikaupoista ja ainoat tarjousvaunut olivat niissä aina vain kovalla kopalla. Kaikissa kaupoissa maksoivat 599€ kovalla kopalla ns. tarjouksessa. Pelkkiä rattaita myydään 499€ halvimmillaan, mutta ei yhdistelmänä pehmeän kopan kanssa :( Joudumme siis ostamaan pehmeän kopan ja rattaat erikseen. Onneksi löysin huutonetistä edes tuon pehmeän kantokopan/-kassin edullisemmin ja nyt odottelen sen saapumista kotiini :) Yritän vielä katsella noita pelkkiä rattaita käytettyinä, mutta tällä hetkellä en nähnyt niitä missään myynnissä erikseen. Joudumme ehkä ostamaan ne siis uutena. Todella huonosti löytyi netistä kuvia pehmeällä kopalla olevista yhdistelmistä, joten laitan niitä sitten, kun meille nuo vaunut on hankittu! Ehkä ne helpottavat jonkun toisen valintaa sitten :) En myöskään onnistunut löytämään yhtään blogia/arvostelua siitä, miten tuo pehmeä koppa on toiminut käytännössä näissä Smile-vaunuissa. Sama koppahan käy tuohon Happy-malliin ja koppakin on nimeltään Brio Happy eli alkujaan siihen suunniteltu.
Ja tosiaan kävimme siis myös Lastentarvike-liikeessä katsomassa vaunuja, mutta heillä ei noita Brion vaunuja myyty. Valinnanvaraa olisi siellä ollut jopa liikaa eikä yksikään myyjä joutanut meitä palvelemaan siellä ollessamme. Emme siis jääneet katselemaan sieltä vaunuja silmäilyjä enempää vaan, kun mieskin oli tykästynyt noihin Brioihin ja ne hyväksynyt niin eipä jakseta käyttää aikaa enempää vaunujen vertailuun. Vaunumallin valinta on nyt siis tehty ja enää täytyy selvittää, mistä ne lopulta ostetaan! Jos tiedätte, mistä saisi Brio Smile -rattaat edullisesti niin vinkatkaa ihmeessä! Esim. jos tiedätte lopettamassa olevia vaunuliikkeitä tai missä on alennuskampanjoja niin saa vinkata. Pitäisköhän pistää pikkusisko tekemään hintavertailua tuonne pääkaupunkiseudulle ja anoppi etelä-savoon ja koluta itse tämä itä-suomi :D
tiistai 6. lokakuuta 2015
Toinen neuvolakäynti rv 23+0 ja raskaustodistus
Heippa!
Olen viettänyt hieman hiljaiseloa. Flunssa kiusaa edelleen enkä ole nuhaa saanut karkotettu pois. Ehkä olo on siksi voimaton ja jatkuvasti väsynyt tai sitten tämä raskaus vaan alkaa vaikuttaa tahtia hidastaen.
Mulla oli viikko sitten maanantaina ns. kelaneuvola, joka oli samalla myös mun toinen neuvolakäyntini. Eli neuvolakäynti, josta sain virallisen raskaustodistuksen ja pystyn nyt hakemaan Kelalta äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainrahaa. Äitiysavustuksesta laitoinkin hakemuksen netin kautta jo viikko sitten, mutta edelleen se näyttäisi olevan siellä kesken eräisenä ja pyytää toimittamaan liitteitä. Pitää perjantaina varmaan käydä paperiliitteenä viemässä varuilta se todistus kelalle tai soittaa sinne, jos ei tuota hakemusta ennen sitä ole hyväksytty. Äitiysavustuksen otan pakkauksena, kun onhan se kiva päästä hipelöimään niitä upouusia vauvan tarvikkeita ja vaatteita :)
Tosiaan neuvolakäynti oli rv 23+0 ja mies oli myös nyt mukana. Olisi pitänyt ottaa pissanäyte ennen vastaanotolle menoa, mutta mua ei niin aikaisin aamulla vielä pissittänyt, kun oli herättyäni ollut pakko käydä vessassa kotona. Neuvolan tätin kanssa keskustelimme lyhyesti palauttamamme voimavara-kyselyn tulokset läpi ja mies antoin myös omalta osaltaan alkoholinkäyttöä koskevan kyselyn vastaukset. Niistä ei herännyt mitään ihmeempää pohdittavaa tai kysyttävää. Lyhyesti mainittiin kyllä, ettei meillä ole lähipiirissä yhtään vauvaperheitä tai samassa elämänvaiheessa olevia kavereita, joten se vähän surettaa. Kerrottiin, että ollaan vähän huonoja tutustumaan ihmisiin. Neuvolan täti kehotti vauvan kanssa osallistumaan kerhoihin jne. ja liikkumaan lähialueellamme ulkoillen niin, jospa sieltä muita vauvaihmisiä tulisi tutuiksi hiljalleen. Toivottavasti! :)
Mun pyynnöstäni hemoglobiinini mitattiin ja se oli hieman laskenut (nyt 113). Neuvolan täti ei kuitenkaan suositellut aloittamaan rautaa vielä vaan seurataan tilannetta. He eivät kuulemma nykyään suosittele rautaa niin helposti. Ehkä siitä tulee sivuoireita niin paljon tai jotain. Painoa oli tullut viime käyntiini (lääkärineuvola 3.8.) verrattuna 560g/vk eli aika paljon nyt.
Täti tunnusteli myös mun vatsaa ja kohtua. Ekaksi säikähdettiin miehen kanssa, kun täti meni laittamaan sitä makuupetiä valmiiks ja vetäs siihen sitä suojaliinaa päälle. Aateltiin jo kumpikin, että joku alatutkimusko tälle käynnille kuuluu? Mies ei viimeks halunnut tulla neuvolalääkäriin mukaan, kun kerroin, että siellä tehdään yleensä alatutkimus :D Mutta ei onneks nyt ollut sellasesta kyse vaan tuosta masun/kohdun tunnustelusta vain. Mun sf-mitta eli mitta häpyluusta kohdun yläreunaan oli 22, mikä meni yläkäyrällä nyt. Mut se on kuulemma vielä ihan tavallista ja eroja on tässä vaiheessa paljon, et jatko kertoo enempi. Masustani kommentoi, ettei sitä kyllä takaa huomaa lainkaan, mutta edessä sitä kyllä löytyy. Ja kuulemma oli "pelkkää vauvaa" eli kerryttämäni paino ei onneks ainakaan kovin paljoa ole läskiä vaan ihan vauvasta johtuvaa :) Painoa siis tullut alkutilanteeseen nähden n. 6-7kg. Ei ehkä normaalimittaiselle ole paljon, mutta tälläiselle sintille se on jo aika huima nousu (alkupaino siis n. 43,5kg ja pituus 150cm). Toivottavasti ei loppuraskauden aikana tulisi painoa enää kuin 5-7kg niin olen tyytyväinen. Yli 60kg en kyllä halua päätyä, sillä jo tämä 50kg rikkominenkin tuntuu hassulta. Makuulla ollessani kuunneltiin dopplerilla vielä pikkuisen sykkeet ja ne olivat 147-149 tuntumassa. Pikkuinen potkaisi pari kertaa neuvolantätiä käteen tutkimuksen aikana :D
Joudun nyt lokakuun aikana käymään myös glukoosikokeessa eli sokerirasituksessa ikäni takia. Muita syitä ei tutkimukseen ole kuin se, että olen 25-v, mikä meidän paikkakunnalla on raja noihin tutkimuksiin. Huhhuh! Ahdistaa kyllä jo etukäteen tuo, koska piikki- ja verikammoiselle tuollainen on niin täyttä tuskaa. 12h paastoa ennen piikittelyä niin voi kyllä multa niin helposti lähteä taju... Noh, toivottavasti se testaus menis hyvin eikä mulla todettais raskausajan diabetestä! En edes halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, et joutusin kotona itseäni piikittelee :D Toivoin varuilta tuota käyntiä varten töistä vapaata, kun jos pyörryn ja heikottaa niin voi olla voimat vähissä loppupäivän. Kaksi viikkoa aikaa tuohon tutkimukseen.
Seuraava neuvolakäynti on lokakuun viimeisellä viikolla. Meille sattuu samalle viikolle myös neuvolan varaama hammashoitoaika, jossa käsitellään lapsen suun hoitoa ja tarkastetaan myös meidän hampaiden tila. Oon aika varma, et saadaan kumpikin jatkolähete hammashoitojonoon, kun mulla aina ollut vähän ongelmia hampaiden kanssa ja mies valitellut, et siltä ehkä ois joku paikka irronnut, mut ei oo jaksanut käydä vielä hammalääkärissä. Lisäks meillä on tuolla viikolla perhevalmennuskäynti. Siellä kai kerrotaan jotain lapsen hoitamisesta jne. vauva-arjesta. Neuvolan täti lupasi ens neuvolassa sit kertoa lisää synnytysvalmennuksesta (osuu meille varmaan joulukuun alkuun joulupyhien takia), jos sellaiseen halutaan osallistua. Mulle myös varataan aika neuvolan gynelle synnytystapa-arviota varten, jotta selviää pystynkö normaaliin synnytykseen vai joudunko/pääsenkö keisarinleikkaukseen. Ensi kerralla myös toivottavasti tuo virtsanäyte onnistuu, kun nyt en millään onnistunut neuvolassa pissaa tekemään. Ujopissa.. Uskon itse, ettei siinä olisi ilmennyt mitään epänormaalia vaan kaikki on hyvin :)
Olen viettänyt hieman hiljaiseloa. Flunssa kiusaa edelleen enkä ole nuhaa saanut karkotettu pois. Ehkä olo on siksi voimaton ja jatkuvasti väsynyt tai sitten tämä raskaus vaan alkaa vaikuttaa tahtia hidastaen.
Mulla oli viikko sitten maanantaina ns. kelaneuvola, joka oli samalla myös mun toinen neuvolakäyntini. Eli neuvolakäynti, josta sain virallisen raskaustodistuksen ja pystyn nyt hakemaan Kelalta äitiysavustusta, äitiys- ja vanhempainrahaa. Äitiysavustuksesta laitoinkin hakemuksen netin kautta jo viikko sitten, mutta edelleen se näyttäisi olevan siellä kesken eräisenä ja pyytää toimittamaan liitteitä. Pitää perjantaina varmaan käydä paperiliitteenä viemässä varuilta se todistus kelalle tai soittaa sinne, jos ei tuota hakemusta ennen sitä ole hyväksytty. Äitiysavustuksen otan pakkauksena, kun onhan se kiva päästä hipelöimään niitä upouusia vauvan tarvikkeita ja vaatteita :)
Tosiaan neuvolakäynti oli rv 23+0 ja mies oli myös nyt mukana. Olisi pitänyt ottaa pissanäyte ennen vastaanotolle menoa, mutta mua ei niin aikaisin aamulla vielä pissittänyt, kun oli herättyäni ollut pakko käydä vessassa kotona. Neuvolan tätin kanssa keskustelimme lyhyesti palauttamamme voimavara-kyselyn tulokset läpi ja mies antoin myös omalta osaltaan alkoholinkäyttöä koskevan kyselyn vastaukset. Niistä ei herännyt mitään ihmeempää pohdittavaa tai kysyttävää. Lyhyesti mainittiin kyllä, ettei meillä ole lähipiirissä yhtään vauvaperheitä tai samassa elämänvaiheessa olevia kavereita, joten se vähän surettaa. Kerrottiin, että ollaan vähän huonoja tutustumaan ihmisiin. Neuvolan täti kehotti vauvan kanssa osallistumaan kerhoihin jne. ja liikkumaan lähialueellamme ulkoillen niin, jospa sieltä muita vauvaihmisiä tulisi tutuiksi hiljalleen. Toivottavasti! :)
Mun pyynnöstäni hemoglobiinini mitattiin ja se oli hieman laskenut (nyt 113). Neuvolan täti ei kuitenkaan suositellut aloittamaan rautaa vielä vaan seurataan tilannetta. He eivät kuulemma nykyään suosittele rautaa niin helposti. Ehkä siitä tulee sivuoireita niin paljon tai jotain. Painoa oli tullut viime käyntiini (lääkärineuvola 3.8.) verrattuna 560g/vk eli aika paljon nyt.
Täti tunnusteli myös mun vatsaa ja kohtua. Ekaksi säikähdettiin miehen kanssa, kun täti meni laittamaan sitä makuupetiä valmiiks ja vetäs siihen sitä suojaliinaa päälle. Aateltiin jo kumpikin, että joku alatutkimusko tälle käynnille kuuluu? Mies ei viimeks halunnut tulla neuvolalääkäriin mukaan, kun kerroin, että siellä tehdään yleensä alatutkimus :D Mutta ei onneks nyt ollut sellasesta kyse vaan tuosta masun/kohdun tunnustelusta vain. Mun sf-mitta eli mitta häpyluusta kohdun yläreunaan oli 22, mikä meni yläkäyrällä nyt. Mut se on kuulemma vielä ihan tavallista ja eroja on tässä vaiheessa paljon, et jatko kertoo enempi. Masustani kommentoi, ettei sitä kyllä takaa huomaa lainkaan, mutta edessä sitä kyllä löytyy. Ja kuulemma oli "pelkkää vauvaa" eli kerryttämäni paino ei onneks ainakaan kovin paljoa ole läskiä vaan ihan vauvasta johtuvaa :) Painoa siis tullut alkutilanteeseen nähden n. 6-7kg. Ei ehkä normaalimittaiselle ole paljon, mutta tälläiselle sintille se on jo aika huima nousu (alkupaino siis n. 43,5kg ja pituus 150cm). Toivottavasti ei loppuraskauden aikana tulisi painoa enää kuin 5-7kg niin olen tyytyväinen. Yli 60kg en kyllä halua päätyä, sillä jo tämä 50kg rikkominenkin tuntuu hassulta. Makuulla ollessani kuunneltiin dopplerilla vielä pikkuisen sykkeet ja ne olivat 147-149 tuntumassa. Pikkuinen potkaisi pari kertaa neuvolantätiä käteen tutkimuksen aikana :D
Joudun nyt lokakuun aikana käymään myös glukoosikokeessa eli sokerirasituksessa ikäni takia. Muita syitä ei tutkimukseen ole kuin se, että olen 25-v, mikä meidän paikkakunnalla on raja noihin tutkimuksiin. Huhhuh! Ahdistaa kyllä jo etukäteen tuo, koska piikki- ja verikammoiselle tuollainen on niin täyttä tuskaa. 12h paastoa ennen piikittelyä niin voi kyllä multa niin helposti lähteä taju... Noh, toivottavasti se testaus menis hyvin eikä mulla todettais raskausajan diabetestä! En edes halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, et joutusin kotona itseäni piikittelee :D Toivoin varuilta tuota käyntiä varten töistä vapaata, kun jos pyörryn ja heikottaa niin voi olla voimat vähissä loppupäivän. Kaksi viikkoa aikaa tuohon tutkimukseen.
Seuraava neuvolakäynti on lokakuun viimeisellä viikolla. Meille sattuu samalle viikolle myös neuvolan varaama hammashoitoaika, jossa käsitellään lapsen suun hoitoa ja tarkastetaan myös meidän hampaiden tila. Oon aika varma, et saadaan kumpikin jatkolähete hammashoitojonoon, kun mulla aina ollut vähän ongelmia hampaiden kanssa ja mies valitellut, et siltä ehkä ois joku paikka irronnut, mut ei oo jaksanut käydä vielä hammalääkärissä. Lisäks meillä on tuolla viikolla perhevalmennuskäynti. Siellä kai kerrotaan jotain lapsen hoitamisesta jne. vauva-arjesta. Neuvolan täti lupasi ens neuvolassa sit kertoa lisää synnytysvalmennuksesta (osuu meille varmaan joulukuun alkuun joulupyhien takia), jos sellaiseen halutaan osallistua. Mulle myös varataan aika neuvolan gynelle synnytystapa-arviota varten, jotta selviää pystynkö normaaliin synnytykseen vai joudunko/pääsenkö keisarinleikkaukseen. Ensi kerralla myös toivottavasti tuo virtsanäyte onnistuu, kun nyt en millään onnistunut neuvolassa pissaa tekemään. Ujopissa.. Uskon itse, ettei siinä olisi ilmennyt mitään epänormaalia vaan kaikki on hyvin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)