Lisää vauvan vaatehankintoja kaupasta ja netistä

Lomalla päätin tutustua netin vauvan vaatevalikoimiin. Kävin niin H&M, Kappahlin kuin Lindexin jne. sivut läpi ja vertailin hintoja. Oli paljon nättejä ja kivoja vaatteita, mutta aika vähän neutraaleja värejä. Tarjouksessa ei ollut mitään kivoja tai olivat vaan kesätavaraa eivätkä mielestäni riittävän edullisia niin ei tullut noilta sivuilta mitään tilattua. Yksittäisille vaatekappaleille tulee kyllä paljon hintaa, jos ostaa kaiken uutena ja siinä syy, miksi olen päättänyt ostaa kaiken mahdollisen joko käytettynä tai tarjouksesta. Ulkonäöllä ei ole niin väliä ja ei se pikkuinen itse vaatteidensa kuoseista tai väreistä kuitenkaan välita :D Ymmärrän kyllä, jos jotkut ostavat vain tietyn näköisiä ja merkkisiä vaatteita vauvoilleen ja lapsilleen. Toisilla on toki varaa ostaa 20€ bodyjä, mutta meillä ne rahat laitetaan ennemmin säästöön. Me ei myöskään olla merkkiuskollisia vaan katson ennemmin hinta-laatusuhdetta ulkonäön kustannuksella. Käytetyissä vaatteissa ei yhtään nuo kalliimmat merkit ole näyttäneet laadukkaammilta vaan ihmettelen suuresti, miten jotkut raaskivat ostaa pesunukkaisen tai haalistuneen "merkkivaatteen" (pop/nameit jne.) vaikka 8€:lla kirppikseltä, jos ns. merkittömän/halpismerkin uudenveroisen/hyväkuntoisen saa vaikka eurolla.

Edullisimpiin vauvan vaatteisiin törmäsin http://vauvanvaate.fi/ sivustolla ja sieltä erityisesti tarjoukset ja poistotuotteet kohdasta löytyi mm. bodyjä alle kolmella eurolla :) Tilasin sieltä kaksi kietaisubodya ja yhden tavallisen. Lisäksi otin vielä yhdet potkuhousut. Plussaa tuolla valmistajalla eli Marlonilla on, että tuotteet ovat kotimaisia ja nettitilauksista ei mene edes postikuluja!


Nämä tuotteet ovat siis kakkoslaatua ja taitavat olla kaikki kokoa 60cm. Mitään näkyviä tai kunnon virheitä kakkoslaadun syyksi en huomannut. Sinivalkoisessa norsubodyssa ilmeisesti pieni melkein huomaamaton sininen painoväritahra syynä. Kietaisubodyista toinen vaikuttaa isommalta kuin toinen ja ehkä neppari on sattunut hieman reunempaan kuin normaalisti, ne varmaan syynä kakkoslaatuun.

Kävin lomalla myös kiertelemässä ihan kivijalkamyymälöitä ja katselemassa lisää vauvan vaatteita alesta. En löytänyt tällä kertaa muuta kuin yhden bodyn Tokmannilta. Myös tämä Kuutti-body on kotimainen ja maksoi 3€. Ostin sen koossa 62cm, koska pienempiä ei ollut ja isommat on varmasti vielä pitkään ihan liian isoja. Ja kun ei vieläkään sukupuolta ole tiedossa niin edelleen tällaisella neutraalilla värimaailmalla mennään.

Huomasin vain jälkikäteen Kelan sivuilta äitiyspakkauksen kuvia katsoessani, että tämän vuoden 2015 äitiyspakkauksessa sattuu olemaan täsmälleen samanlaiset kuutti-potkuhousut ja vielä samassa koossa kuin mitkä minä satuin ostamaan! Hitsi! Noh, jospa niille tulisi molemmille käyttöä, kun tuon äitiyspakkauksenkin olen ajatellut ottaa. Onneksi kuosi on ihan kiva ja sopii sekä tytölle että pojalle :)

Masukuvia rv 9-18

Tässä kirjoituksessa nyt viimein näitä masukuvia, kun tällä kertaa onnistui kuvien lisääminen :)

Tämä ensimmäinen otettu raskausviikolla 9+6 ja aika paljon oli turvotusta jo silloin. Mulla tuota turvostusta masussa ollut heti rv 6 alkaen.


Nämä seuraavat kuvat raskausviikolta 14+2. Tämän ja edellisen välissä laskettu aikani aikaistui ultrassa 5 päivällä, joten viikot ei nyt ihan vastaa toisiaan, jos ensimmäiseen kuvaan vertaa. Toinen kuva otettu aamulla ja toinen illalla! Aika iso ero vai mitä? :D



Tämä viimeinen masukuva otettu eilen rv 18+2. Ei tätä enää kyllä onnistu juurikaan peittelemään vaan nyt alkaa pömpöttää tavallisista paidoista jo niin näkyvästi. Tähän asti oo kulkenut iso laukku masun edessä kotipihassa ja työpaikalla, ettei vielä pariin viikkoon naapurit tai työkaverit arvais ;) Rakenneultraan nyt nimittäin aikaa kaksi viikkoa ja siihen asti elän vielä pienellä varauksella...

Lomat lusittu ja paluu työarkeen

Pahoittelut hiljaiselosta mutta olimme kolme viikkoa lomlla ja päätin pitää vähän netitöntä/tietokoneetonta aikaa silloin :) Muutenkin kirjoitan tätä blogia vain, kun saan rauhassa keskittyä eikä mies ole vieressä hääräämässä.

Loma meni ihan mukavasti. Olo oli suht hyvä vaikka vieläkään mun kohdalla ei kyllä ole tietoakaan "energisestä keskiraskaudesta". Välillä voi melkein unohtaa olevansa raskaana, kun ei ole pahaa oloa tai kipuja. Masua kyllä jomottaa/kivistää usein iltaisin, jos on tullut käytyä lenkillä tai ollut rankempi päivä. Aamuisin maha voi myös olla vähän kipeä ehkä siksi, että on osittain nukkunut sen päällä.

Loman aikana kolmessa viikossa mun masu ilmestyi nyt pysyvästi esiin. Lyön vetoa, että vähän vaikutusta oli, kun kävimme pari päivää reissussa Tuuri-Seinäjoki-Vaasa-sektorilla ja tuli syötyä kahdesti päivässä seisovassa pöydässä. Minähän en osaa yhtään rajoittaa vaan syön niin paljon kuin vaan jaksan ;) Paino nousi tuon reissun aikana noin 2kg eli pituuteeni nähden valtavasti :D Paino onkin nyt alkanut iltaisin liikkumaan 48kg hujakoilla ja aamuisin n.46,8kg. Tänään menossa nyt rv 18+3.

Mun tietokone tai tämä sivusto ei jostain syystä tänään halua lisätä blogiin kuvia niin valitettavasti en voi niitä nyt laittaa. Oli tarkoitus pistää tähän muutama masukuva, mutta jospa sitten ensi kerralla onnistuisi.

Loman aikana hankittiin myös uusi auto (Peugeot 2008) ja nyt on sellainen kulkupeli, johon mahtuu vaunut takakonttiin ja turvaistuimen kiinnityskin onnistuu isofixillä, ettei tarvitse vöillä laittaa. Olen aatellut telakallisen isofix-kiinnitteisen turvaistuimen hommata jossakin vaiheessa, mutta sen aika ei ole vielä. Ensimmäiset kaksi viikkoa lomasta meni noita eri autoja katellessa ja koeajaessa eikä tuntunut kauheasti lomalle. Viimeisellä viikolla käytiin tuo reissu pohjanmaalle heittämässä ja silloin olisi toivonut loman vielä jatkuvan pidempäänkin. Säät suosivat lomaani taas kerran ja onnistuttiin tänäkin vuonna valkkaamaan juuri oikeat lomaviikot kelien puolesta :) Seuraavaa lomaa joutuukin nyt odottamaan n. 4kk, jolloin pääsen juuri ennen joulua mammalomalle, mikäli kaikki nyt menee niin kuin pitää.

Heräteostoina ensimmäiset vauvan vaatehankinnat

Tuli tänään tehtyä ensimmäiset vauvan vaatehankinnat, kun kävin kirppareita ja alennusmyyntien rippeitä kiertelemässä. Ei ihan tyhjin käsin viitsinyt lähteä vaan päätin uskaltaa nyt ostaa jo jotain :)



Vielä ei ole sukupuoli tiedossa, joten pitää koettaa ostaa suht neutraaleja vaatteita. Tykkään itse kovasti sinisestä ja turkoosinvihertävistä sävyistä ja ne sopivat mielestäni myös tytöille :) Enkä noista kauppojen vauvan vaatteista kyllä osaa sanoa ovatko ne tytöille vai pojille alunperin ellei väri/kuviot sitä selkeästi paljasta?

Vastasyntyneelle nämä vaatteet ei vielä käy, kun ei ollut niin pieniä kokoja. Arvelisin, että ehkä 4-7kk vanhalle nämä vois sopia riippuen tietenki syntymäpituudesta ja kasvutahdista. Siniset housut oli kirppikseltä 50 sentin löytö. Oli hyväkuntoiset ja koko niissä näytti olevan 68cm. Vertasin sitä kokoa noihin raidallisiin pöksyihin ja nuo raidalliset kyllä oli isommat vaikka niissä sama koko. Ehkä kirppiksen housut on kutistuneet ja vastaavat kokoa pienempää. Merkkinä niissä on Fixoni. Onko lukijoilla kokemusta tämän merkin laadukkuudesta, kannattaako jatkossa ostaa?

Raidalliset pöksyt ja tuo kaktuskuvioinen shortsihaalari(? vai mikä tämä nyt edes on) ovat molemmat Lindexiltä. Haalarin koko on 62cm ja nuo pöksyt edellä jo mainittu eli 68cm. Saatoin kyllä ostaa nyt liian pienenä tuon haalarin lämpimiä kelejä ajatellen... Ehkä se ei kesällä enää sovi tammivauvalle? (laskettu aika 25.1.) Siinä vaan on kätevästi nepparit joka puolella niin pukeminen ainakin taitaa olla helppoa. Mut jospa meillä ois edes sisällä niin lämmin, että vauva tarkenis käyttää sitä jo keväällä tai menisköhän tuo myös uniasuna. Kauheaa, kun olen vielä ihan pihalla vauvojen vaatetuksesta eikä ole mitään tietoa, millaisia vaatteita kannattaisi hankkia. Noh, onneks nuo saa varmasti myytyä eteenpäin, jos ovat hutiostoksia! Hintaa jäi nyt n. 3€/vaate :) Kertokaa myös, mitä mieltä olette Lindexin vauvan vaatteista eli laadusta ja vastaavatko miten kokoaan?

Itselle ostin samalla Lindexiltä nuo vaaleanpunaiset imetysliivit. Kuulin, että synnyttämään lähtiessä kannattaa varata pehmeät saumattomat/kaarituettomat liivit matkaan sairaalaan ja nuo saattais sit olla hyvät. Jos vaan mahtuvat päälle! Koko niissä on S ja olettaisin, että kun olen ennen raskautta käyttänyt n. 70A/B-75A/B kokoisia niin saattais talvella tissit tuohon liivimalliin edelleen sopia. Ei ainakaan nyt ole vielä tarvinnut hankkia isompia liivejä vaan rintavarustus on sopinut nyt hyvin entisiinkin vaikka vähän muhkeammaksi onkin tullut, menossa siis raskausviikko 16+5. Olivat 70% alessa niin pakko jo oli ostaa :)

Ensimmäisen raskauskolmanneksen oireita

Tässä kirjoituksessa ajattelin käsitellä ja muistella millaisia raskausoireita mulla oli ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana eli alusta suurin piirtein raskausviikolle 13 asti.

Ihan ensimmäiset merkit raskaudesta havaitsin näin jälkikäteen mietittynä jo toukokuun loppupuolella, kun aloin odotella kuukautisten alkamista. Normaalisti ennen kuukautisia mulla alkaa tulla mahakipuja ja vihlaisuja päivää tai kahta ennen kuin alkaa vuoto. Näitä tuttuja kipuja tuli ja aloin varautua niiden perusteella tuleviin kuukautisiin ja otin jo särkylääkkeitäkin ennakkoon, koska ensimmäiset vuotopäivät on mulla yleensä niin kamalan kivuliaat. Kivut kuitenkin jatkuivat eikä kuukautisia kuulunut. Välillä olin jo varma, että seuraavana aamuna tai työpäivän aikana varmasti alkaa vuoto ja kuljin siksi side pöksyissä. Mutta eipä kuulunut, kerran tai kahdesti oli vain tullut hieman vanhaa ruskeaa verta ihan vähän. Saattoi mennä lähemmäs parikin viikkoa näiden epämääräisten menkkakipujen kanssa ennen kuin aloin ajatella, että nyt on kyllä jostain muusta kyse :)

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi juuri sopivasti viikonvaihteessa ja mulla oli töissä tulossa aamuvuoroviikko. Mies oli ollut edeltävän viikonlopun poissa kotoa kavereidensa kanssa ja mä olin vaan sluibaillut koko viikonlopun yksin kotona käymättä missään. En yleensä silloin muista syödä tai laittaa kunnolla ruokaa vaan koomailen kotona vaan tietokoneella aikaa kuluttaen yömyöhään. Unetkin jää aina silloin lyhyeksi, kun kukun koneella. Ajattelin, että mun heikotus ja vähän huono olo johtui siitä, kun en edes pihalla ollut käynyt. Mulla oli oudosti huono olo töissä koko alkuviikon ja ihan pitkin päivää. Piti syödä normaalia useammin ja enemmän, jotta huono olo pysyy poissa. Huonoa oloa oli myös illalla kotona, ettei se rajoittunut vain aamuun tai töihin. Kun tätä oli jatkunut pari päivää eikä olo kohentunut niin ajattelin, että nyt taidan kyllä olla raskaana eikä tämä johdu viikonlopusta! :) Mulla oli kotona varuilta yksi raskaustestiliuska jäljellä, kun alkuvuonna olin ostanut pari varmistaakseni voinko lähteä valmistujaisjuhliin alkoholia naukkailemaan. Tein raskaustestin vasta keskiviikkona 3.6. ja vähän jännityksellä odotin, mitä tuloksena olisi. Tiesin, että olisin pettynyt, jos se olisi negatiivinen, koska nämä oireet vahvasti nyt raskauteen viittaavat.

Kauaa ei tarvinnut odottaa vaan sain seurata miten liuskaan hiljalleen alkoi piirtyä kontrolliviiva ja positiivista tulosta merkkaavat kaksi viivaa! Piti varmistaa ohjekuvasta, että onko tulos nyt varmasti positiivinen ja kyllä oli! Viivat oli selkeät ja vahvat, ei mitään ns. haamuviivoja ja ilmestyivät nopeasti reilusti alle minuutissa siihen näkyviin. Miehelle en kertonut heti vaan päätin odottaa hänen tulevan töistä kotiin illalla. Jätin testiliuskan hellan viereen, jos ukko siitä sattuis sen hoksaamaan. Olin hänelle jo parina päivänä pahoinvoinnin takia kyllä jo sanonut, että nyt saattaa olla ns. pullat uunissa ;)

Mies tuli kotiin, mutta eipä se tajunnut sitä liuskaa vaikka siinä kattelikin. Ei vissiin älynny, että se on raskaustesti vaan luuli, että ne näyttää aina "kuumemittarilta". Jossain vaiheessa se tais illalla hoksata sen pahvipakkauksen pahvikorissa ja tais kysyä, että teinkö mä testin. Siihen vaan vastasin, että joo ja plussaa näytti. Tais olla aika neutraali suhtautuminen ja sitä alko vähän jännittää/ahdistaa tuleva ;) Pahoinvoinnin kaverina samaan aikaan mulle tuli yöpissailut rutiiniksi. Jouduin pahimmillaan käymään jopa 4 kertaa yön aikana pikkupissalla, kun muuten ei saanut nukuttua. Joka yö heräsin vähintään kahdesti ja pahimmillaan neljästi!

Onneks tuota pahoinvointia mulla ei kestänyt kuin noin pari viikkoa ja se oli suht lievää. Piti vaan syödä hyvin ja niitä ruokia, mitkä varmasti ties maistuvan. Kertaakaan en oksentanut eikä mitkään hajut ällöttäneet kovin paljoa. Pahoinvointi oli selkeästi lievempää ja lyhytkestoisempaa kuin keskeytetyllä kerralla 5 vuotta aiemmin. Mulle tämä on nyt ns. toinen raskaus, mikäli en sitä vielä tässä blogissa ollut maininnut. Yöpissailut puolestaan jatkuivat koko ensimmisen kolmanneksen ajan.

Ensimmäisen kolmanneksen oireina mulla oli enimmäkseen vatsakivut ja pienet vihlaisut. Nekään ei ollut mitään superpahoja vaan ihan siedettäviä. Myös rinnat alkoivat turvota/kasvaa ja kipeytyä. Nännit suurentuivat ja tisseistä huomasi, että ne ovat vähän muuttuneet. Vaikka varsinaista raskausmahaa ei vielä ekan kolmanneksen aikana ole näkyvissä niin mulla kyllä alkoi heti rv 6+ jälkeen tulla turvotuspömpötystä ihan selkeästi! Oletin sen johtuvan siitä, että kun olen ollut suht hoikka ja näin lyhyt niin mulla tuo pienikin turvotus kyllä näkyy heti mahassa. (43,5kg/150cm) Varsinkin iltaisi maha oli aika ilmapallona. Huomasin myös hennon linea negra -juovan kulkevan masusta alaspäin.

Oikeastaan joskus raskausviikko 10. tienoilla mulle alko tulla enemmän väsymystä ja kotona en usein jaksanut muuta tehdä kuin löhötä sohvalla tai istua tuolilla. Väsymys oli jopa mun mittapuulla aiempaa runsaampaa. Suurin osa väsymyksestä johtui myös tuosta yöpissailuista, kun jouduin joka yö keskeyttämään unet 2-4 kertaa ja se varmasti väsytti aamuisin! Töissä sattui samaan aikaan vielä pidempiä viikkoja ja usean päivän työputkia, jotka imivät kaiken energian. Pystyin olemaan siellä suht normaalisti ja olematta paljastamaan asiaa vielä kellekään. Kassalla seisomista koetin vähentää ja lisätä istumista. Selkein muutos oli syömisessä, et piti syödä jotain parin tunnin välein, jotta ei tullut näläntunnetta ja alkanut väsyttää/heikottaa. Olin raskausuutisen kuultuani koettanut pikkuhiljaa muuttaa ruokavaliotani ja ruokatottumuksia terveellisempään suuntaan... Ehkä alkuraskausaikana myös enempi teki mieli "terveellistä" ruokaa mm. hedelmiä namin tai sipsin sijaan.

Makkarin puolella meillä ei tehty ekan kolmanneksen aikana juuri muuta kuin nukuttu, koska mulla ei ollut tippaakaan kiinnostusta tai haluja muuhun touhuun. Lisäksi tuntui, että alapää kutisi helpommin vaikkei mitään vitsatulehdusta tai muuta testien mukaan mulla ollutkaan. Ehkä hiivaa oli pariin otteeseen, mutta se meni itsestään sitten ohi tai rauhoittui.

Kaiken kaikkiaan pääsin mielestäni ihan suht helpoilla ja siedettävillä oireilla ohittamaan tämän ekan kolmanneksen. Kovasti odotin, koska alkaisi se vauvakirjassa luvattu "energinen toinen kolmannes". Mies puolestaan odotti (odottaa), koska mulle alkaa kirjassa lupaillut "hurjat seksihalut" ilmestyä ;)

Pieniä murheita arjessa: Alzheimer ja auton etsintää

Jos raskausasiat rullaavat omalla painollaan ja välillä unohtaa melkein olevansa raskaana, on ajateltavaa kyllä muissa asioissa ihan tarpeeksi.

Ehkä eniten nyt huolettaa ja surettaa ukkini tila. Hänellä todettiin pari vuotta sitten alzheimerin tauti ja sain nyt kuulla, että hän alkaa olla siinä kunnossa, että hänet pitäisi saada hoitoon. Mummoni on häntä tähän asti kotona hoitanut, mutta nyt tätini oli heillä kesälomallaan pari viikkoa kylässä ja totesi, että ei ukki enää pärjää kotona. Mummo on sellainen, ettei hän apua osaa pyytää eikä varmaan halua ukkia hoitoon laittaa vaikka kotona hänen kanssaan asuminen on takuulla käynyt jo hankalaksi ja raskaaksi.

Miehelleni juuri viime viikolla sanoin, että toivottavasti porukat ja mummo älyäis ja raaskis laittaa ukin hoitolaitokseen asumaan ajoissa ennen kuin mummo kuluttanut kaiken energiansa ukkiin ja tilanne on päässyt liian pahaksi. No pari päivää tuon jälkeen isäni kertoi, että nyt he ovat siskonsa kanssa päättäneet hakea ukille hoitopaikkaa, kun siskokin on nähnyt ukin nykyisen kunnon ja tilan. Iskä oli tuota hoitoa miettinyt jo alkutalvesta asti, kun joutui mummon lomamatkan aikana ukkia käymään hoivaamassa. Mulle eivät tietenkään kertoneet mitään aiemmin, mikä on perheessämme erittäin tavallista. Raivostuttavaa!

En tarkkaan tiedä, missä vaiheessa ukin alzheimer on, mutta varmasti tilanne on jo keskivaikea, kun netistä sairaudesta lueskelin. Olen pitkään jo hämmästellyt, miten mummo uskaltaa asioille lähtiessään jättää ukin itsekseen kotiin ja käydä yksin ulkoilemassa. Tilanteeseen ei ihan heti ole tulossa muutosta, koska täällä hoitopaikkoihin on todella pitkät jonot. Ensi viikolla sentään joku sosiaalihoitaja/-henkilö tulee tilannetta arvioimaan ja sen jälkeen varmaan selviää, miten tilanne alkaa edetä.

On surullista, että kohta ukkini ei varmaan enää muista minua. Miestäni hän ei enää ole tunnistanut ilmeisesti muutamiin vuosiin (yhdessä oltu 5,5vuotta) ja jos ukki vielä tammikuussa elossa on, niin ei varmasti meidän lastamme muista vaikka näkisi. Ukki on minulle jo vuosia vinkkaillut, että haluaisi nähdä lapsenlapsia ja etten minä niitä hänelle hoitoon uskaltaisi antaa. En kyllä uskaltaisi enkä mummollekaan, kun kummallakin on ikää jo niin paljon ja mummon muisti on myös ruvennut selkeästi jo huononemaan. Ukki on jo yli 90-vuotias, joten hänellä on pitkä elämä takana eikä dementia/muistisairaus tule yllätyksenä. Toivon, että hän kuolisi pois ennen kuin sairaus on edennyt siihen pahimpaan vaiheeseen, ettei hän enää muista/tunnista ketään ja makaa vain vuodepotilaana muiden hoidon varassa. Mutta pahoin pelkään, että joudumme tuon vaiheen vielä näkemään, koska ikäisekseen hän on muuten aina ollut terve/hyväkuntoinen ja käynyt tähän asti päivittäisiä kävelylenkkejä tekemässä.

Vähän eritasoisena murheena meillä on nyt ollut auton vaihto ja uuden valinta. Nykyiseen pieneen kaupunkikaaramme ei vauvaa tarvikkeineen saa sopimaan eikä esim. vaunut sopisi takakonttiin, kun siinä ei sellaista ole kuin nimeksi :D Miehelläni ja minulla on vähän tullut kiistaa sopivasta ajokista eikä kovin helposti olla päästy yksimielisyyteen. Minun ehdottomina kriteereinä uudelle autolle on pieni kaupunkikulutus (ja co2-päästöt) ja auton pituuden tulee olla max. noin 4,3m. En halua isoa farkkua tai mitään jättiautoa vaan sen tulee olla sellainen, että minäkin uskallan sillä ajella ja osaan sen parkkeerata. Mulla on pituudestani johtuen vähän hankalaa löytää sopivaa autoa tai säätää ajoasentoa optimaalliseksi. En myöskään hahmota kovin hyvin auton mittoja, koska en kuskin paikalta edes näe auton keulaa. En siis pidä itseäni kovin taitavana ajajana ja pelkään parkkeerausta, kun en ole sitä paljon harrastanut. Meillä minä olen ollut se joka päivittäin on kulkenut autolla työmatkat ja siksi haluan, että myös uudella ajokilla se olisi helppoa ja mahdun kääntämään auton työpaikkani ahtaassa pihassa.

Yhtä miehen suosikkiautoa käytiin alkuviikosta koeajamassa ja hän oli sitä ajettuaan jo niin innoissaan ja tykästynyt siihen. Meinasi tulla isompikin kiista, kun minä aloin säätämään penkkiä itselleni sopivaksi ja starttaamaan autoa koeajovuoroani varten ja samalla tokaisin, että tämä ei ole hyvä. Mies alkoi kitistä ja suuttui, kun heti tyrmään sen suosikkiauton noin. Ei ole Seat Leonia suunniteltu 150cm kuskia huomioiden. Sain kyllä penkin säädettyä riittävän eteen ja ylös, että ylsin polkimille. Rattiakin sai laskettua, jotta se asettuisi optimaallisemmin. Selkänoja myös ihan ok. MUTTA. On aika hemmetin vaikea ja epämukava ajaa autolla, jossa polvet on kiinni ja kolisee ratin kiinnikekoteloon vai mikä liekään se nimeltään on! Joka kerta, kun polkimia käytti niin polvet otti epämukavasti kiinni. Mies ei ilmeisesti alkuun suostunut uskomaan, että asia on tosiaan noin ja pystyn sen perusteella heti tyrmäämään auton, mutta ymmärsi asian viimeistään autoliikkeessä, kun myyjälle asiasta mainitsimme. Myyjä nimittäin koeistutti mua seuraavana ainakin 10:ssä eri ajokissa ja kaikissa muissa ajoasennon sai säädettyä huomattavasti paremmaksi eikä muissa polvet kolissut rattiin kuin tietysti vain juuri tuossa Seat Leonissa! Tietenkin juuri sellainen auto, mikä oli valittu koeajoon, oli ainut totaalisen epäsopiva ylläriylläri -_-'' No samalla istuinkokeilulla kyllä pystyin melkein tyrmäämään myös Seat Ibizan, koska siinäkin vähän ehkä polvet otti kiinni mutta ei niin pahasti kuin Leonissa. Eli Seat-automerkki noiden kahden automallin perusteella on nyt kokonaan hyllytetty.
Toinen automalli/merkki, mikä nyt ehkä on kokonaan hyllytetty on myös Volkswagen Golf, koska siinä hitusen joudun kurottelemaan kytkintä pohjaan painaessa. Golf + muistaakseni oli parempi, mutta tuskin katselemme noin volkkareitakaan enää.

Parhaiten mieleen jäi Peugeotit. Ne oli tällaiselle lyhyelle puolitoistametriselle todella mukavat ja hyvät ensinnäkin istua ja säädöt sai hyvin kohdalleen! Miestä kyllä kismitti, kun kehuin niin noin Peugeoteja, hän ei tainnut tykätä niiden ulkonäöstä tai ominaisuuksista jne. Häntä nyt ketuttaa, kun joudutaan valkkaamaan autoa sen mukaan, mikä sopii minulle... Muita autoja ei vielä siis koeajettu, koska olimme liian väsyneet ja halusimme mennä kotiin tutkailemaan ja pohtimaan seuraavaa valintaa. Mies kun oli jo niin vahvasti ajatellut jonkun Seatin olevan seuraavana autona ja nyt joutui pahasti pettymään.

Vähän mietityttää, että miten mahdun ison mahani kanssa ratin taakse loppuraskaudesta, kun nyt joudun joka mallissa säätämään penkin oikeastaan niin eteen kuin sen vaan saa. Joistain koeistumistani ja minun säädöillä laitetuista autoista en itsekään meinannut mahtua ulos ilman, että penkkiä sääti kauemmaksi. Ja joissain en edes yltänyt muut säädöt tehtyäni siihen vipuun, josta penkkiä taaksepäin saisi siirrettyä! :D Että ei ole ihan helppoa olla autokaupoilla näin lyhyenä ihmisenä.
Käymme varmaan seuraavaksi koeajamassa Opel Astraa. Sellaista en vielä ehtinyt koeistua, joten toivottavasti se ei tuota pettymystä :)

Mitä neuvolalääkärissä tehdään? Eka käynti neuvolalääkärillä

Eilen oli ensimmäinen käynti neuvolalääkärillä raskausviikolla 15+0. Olin odottanut käyntiä kovasti, koska seulatuloksia ei kotikaupungissani ilmeisesti postilla ilmoiteta vaan ne saa tietää tuolla käynnillä. Jos olisivat aiemmin soittaneet niin silloin seulat olisivat hälyttäneet, mutta kun soittoa ei kuulunut niin kaiken pitäisi sen perusteella olla hyvin. Vähän kuitenkin murehdin etukäteen käyntiä, kun tuo niskaturvotus oli pikkuisella ollut 2,6mm ja halusin päästä kysymään siitä lisätietoa lääkäriltä.

Olin eräällä keskustelufoorumilla kuullut yhdeltä naiselta, että hän oli kotikaupungissani juuri saanut neuvolalääkärikseen jonkun vastavalmistuneen, joka ei ollut osannut vsatata mihinkään hänen kysymyksiinsä (onko hänen napansa normaali, kun on pullistunut/onko napatyrän alkua, tai onko normaalia, että nänneistä on tihkunut maitoa jne.) Vähän skeptisesti tuon perusteella uskalsin odottaa omaa käyntiäni, jos vaikka sattuisi tuo sama lääkäri minullekin.

Etukäteen koitin netistä selvittää, mitä siellä neuvolalääkärissä oikein tehdään. Netin ja keskustelupalstojen perusteella sain selville, että siellä yleensä kuunnellaan sikiön sydänäänet, mitataan verenpaine ja joskus ehkä hemoglobiinikin, katsotaan paino ja sitten taas kysellään jotain terveydentilaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi useimmiten tehdään alatutkimus eli kokeillaan kohtua, mutta tämä ei ilmeisesti ole käytäntönä enää kaikkialla. Saattaa liittyä pieni keskenmenonriski! Alatutkimuksen takia päätettiin, että mies ei tule mukaan, koska hänestä se olisi ollut todella vaivaannuttavaa joutua sitä katsomaan ja koki, ettei jää tuolla käynnillä mistään paitsi. Sitä paitsi mielummin meninkin tuonne nyt yksin niin saan rauhassa sitten kysellä mieltä painavia asioita.


Miten käyntini sitten sujui?

Ensin minut vastaanotti mukava nuori terveydenhoitaja. Hän kertoi, että hänen jälkeensä pääsen vielä lopuksi lääkäriä tapaamaan. Tämä terveydenhoitaja kyseli alkuun miten raskauteni on mennyt ja lyhyesti kerroin, että ihan hyvin eikä ole ollut pahoinvointia alun jälkeen. Ainoastaan väsymys on ollut aika suurta. Terveydenhoitaja kertoi minulle seulojen tulokset ja oli viimein ihana kuulla riskiluvut! Riskini trisomia 21 eli downlapseen oli 1:710 ja trisomia 18 vain 1:100 000! PAPP-A lukema oli 1.11 MoM. Virtsa ja verikokeet oli negatiiviset eli ei löytyny virtsatulehdusta tai tauteja. Veriryhmänikin nyt tiedän; O+. Seulojen mukaan kaikki on siis ok ja kunnossa :)

Sitten terkkari mittasi hemoglobiinin, jotta selviää tarvitsenko lisärautaa ja johtuuko väsymykseni siitä. Aiempi hemoglobiinini oli edellisessä neuvolassa 1,5kk sitten 133 ja nyt se oli 116 eli oli hieman tippunut. Terkkari sanoi 110 olevan raja-arvo, jonka alittuessa pitäisi lisärautaa alkaa syömään, joten vielä ei tarvitse. Vähän tuli itselle yllätyksenä, miten nopeasti ja paljon tuo hemoglobiini on tippunut raskauden aikana! Aina ennen minulla on ollut hyvät arvot, mutta näköjään vauva vaatii veronsa. Olipa hyvä, että mittasi sen niin osaan varautua jatkossa ehkä raudan syöntiin. Lisärautaa olen hieman jo saanut noista Minisun mama- vitamiineista. Piti käydä tarkistamassa onko niissä sitä ja näköjään on. Vielä katsottiin minun painoni, joka tällä hetkellä oli 44,6kg neuvolan vaa'alla. Painoa oli kertynyt n. +170g/vk lisää raskauden aikana eli ihan sopivassa suhteessa. Kotivaakani näyttä kyllä iltaisin ihan eri lukemia ;) Eilenkin näytti jo 46kg, mutta onneks nuo neuvolan viralliset vaa'at näyttää vähemmän ja paino punnitaan aina aamulla/päivällä eikä oo niin turvonnut kuin iltaisin. Terkkari antoi vielä minulle ja miehelleni täytettäväksi omaa jaksamista käsittelevän lomakkeen, joka tulee palauttaa seuraavalla neuvolakäynnillä ja muistutti, että minun tulee itse soittaa lähineuvolaani ja varata sinne seuraava käyntiaika.

Sen jälkeen menin lääkäriä tapaamaan. Lääkäri oli sama kuin nt-ultrassa. Vähän harmitti, että tuli tuo sama lääkäri, kun hän oli viimeksi niin niukkasanainen. Lääkäri kyseli alkuun miten on mennyt ja millaisia oireita on ollut. Lyhyesti muutaman oireen mainitsin. Sen jälkeen hän kyseli minulta tiedoistani ja olisi halunnut täydentää mm. terveystietoja sukuni osalta. En valitettavasti osannut kertoa hänelle sen tarkemmin, miten äitini synnytykset olivat sujuneet tai mitä sairauksia hänellä on diagnosoitu. Emme ole niin läheisiä, että näistä asioista olisimme puhuneet enkä ole vanhemmilleni raskaudesta vielä kertonut. Jospa minä seuraavaan neuvolaan mennessä saan näitä tietojani kysyttyä äidiltäni. En kyllä haluaisi keskustella niistä hänen kanssaan, mutta ilmeisesti niitä tullaan kyselemään jokaisella käynnillä...

Lääkäriltä kysyin niskaturvotuksesta, että onko tuo 2.6mm siis ok ja hän sanoi, että se on normaalin rajoissa kyllä. Jos olisi esim. 30-40 vuotias niin pelkästään tuon turvotuksen perusteella seulat olisivat voineet hälyttää, jos verikokeet muuten olisi ollut ok. Kertoi vain, että arvot lasketaan iän jne. perusteella ja niiden perusteella minulla ei ole syytä huoleen, kun arvioidut riskiluvut asettuvat niin pieniksi. Kai se on pakko uskoa, että kaikki on hyvin. Vähän minua jäi harmittamaan, kun ei nyt ultrattu, vaikka ultraushuoneessa lääkäriä tapasinkin. Olisi ollut mieltä huojentavaa nähdä pikkuinen ja todeta, että on kehittynyt eteenpäin normaalisti. Lääkäri kuunteli vain dopplerilla sydänäänet ja kertoi sykkeen olevan reilu 150. Sitten hän teki minulle sisätutkimuksen eli tunnusteli/tarkisti paljonko kohdunkaulaani on ja onko kohdunsuu kiinteä ja kiinni niin kuin kuuluu olla. Alavatsan päältä hän tunnusteli vielä kohdun kokoa ja rajoja nopeasti. Neuvolakortista luin, että kohdunkaulani pituus on 3cm ja se on kiinni & kiinteä. Muuta ei lääkärikäynnillä ollut vaan sain poistua. Itse lääkärin luona ei aikaa mennyt kuin ehkä 10min ja hoitajalla ehkä vartti eli kovin pitkäst käynnistä ollut kyse.

Rakenneultraan lääkäri sanoi laittavansa lähetteen ja aika tulee postissa. Rakenneultra on viikoilla 20-21 eli vielä on 5-6vk aikaa odoteltavana siihen. Toivottavasti päivämäärä saapuisi pian postissa niin tiedän, mitä odottaa. Vielä mietin, kävisinkö yksityisellä jo ennen sitä varmistamassa, että kaikki on hyvin, vai jaksankohan odottaa tuon ajan?