Ultrakuvia! Rv 6+5 ja 13+1

Pistän tähän väliin pienen kuvapostauksen noista ultrakuvista, jotka tähän mennessä ollaan saatu :)

Ensin kuva alkuraskauden ultrasta:

Siellä se pikkuinen on vasta ruskuaispussinsa kokoluokkaa. Koon perusteella tuolloin arvioitu viikoiksi 6+5.


Sitten mentiin nt-ultraan rv 12+4:

Tälläinen pieni kaveri meitä oli siellä vastassa <3 Kuten kuvasta näkyy, viikot on nyt tämän mukaan sittenkin jo 13+1, joten laskettua aikaa siirrettiin nyt tuohon. Olihan se hienoa nähdä hänet ensi kertaa vähän isompana. Kuvassa ei erotu kädet, mutta kyllä sillä kädetkin oli olemassa, niin se ultraaja ainakin sanoi ja taidettiin mekin ne nähdä muutamaan otteeseen ;) Osaako joku sanoa, onko tuo selkärankaa, tuo valkea kaari, joka kulkis ns. selkärangan kohdalla?
Lähikuva pikkuisen päästä, jotta saatiin niskaturvotus mitattua. 2,6mm sitä turvotusta oli ja se mua edelleen vähän huolestuttaa vaikke mitään soittoja ole labratuloksista kuulunut = kaiken pitäisi olla ok.

Kertomisia

Oltiin toissa viikonloppuna miehen sukulaisten kanssa mökkeilemässä. Syötiin, juotiin ja höpistiin pitkälle yöhön. Anoppi oli sitten yön pikkutunneilla kysynyt mieheltäni olenko raskaana, koska en viiniä ollut juonut koko iltana. Mies oli sitten myöntänyt ja sovittiin, ettei vielä kerrota muille, kun ei edes ultraa ole ollut. Hän oli niin iloinen uutisesta ja sanoi, että se on koko vuoden paras uutinen. Oli jo odottanutkin sellaista uutista meiltä! :)

Eilen anoppi soitteli miehelleni. Kävi ilmi, että hän olikin jo mennyt kertomaan miehelleen ja mieheni siskoille asiasta. Ei kuulemma pystynyt olemaan kertomatta. Oli ok, jos olisi kertonut vain omalle puolisolleen, mutta siskoille oltas haluttu kertoa itse. Oishan se ollut kiva kuulla niiden reaktiot. Nyt on pakko kertoa miehen isovanhemmille lähipäivinä, mikäli halutaan tämä uutinen heille itse paljastaa. Anoppi ei kuulemma pysty enää olemaan kertomatta heille! Ehkä taas vähän ylireagoin väsymyksen kourissa, mut jotenkin tuo sai mut ärsyyntymään. Mulla omana haaveena on nyt, ettei raskaudesta tarttes kertoa kellekään ennen rakenneultraa, koska mua edelleen pelottaa ja rasittaa se niskaturvotus (2,6mm).

Harmittaa vähän, kun ei itse siellä mökillä koko porukalle asiaa paljastettu, kun nyt melkein kaikki siellä olijat asiasta kuitenkin tietää. Yksi miehen siskoista oli kyllä jo siellä kans huomannut, etten ollut juonut alkoholia ja miettinyt oonko raskaana, kun oon normaalisti muiden mukana kuppia kaadellut kiitettävästi.

Käytiin eilen mun vanhemmilla syömässä. Heille ei ole vielä kerrottu. Oon saanu piiloteltua mahan huppareilla ja normivaatteilla eikä ne varmaan osaa epäillä asiaa. Joku viisaampi osais ehkä nyt yhdistää 1+1=2, kun kerrottiin, että ollaan isompaa autoa etsimässä. Ens viikolla ehkä käydän Joensuussa katsomassa yhtä pikkufarmaria. Toivon, että iskäkään ei ois vielä hoksannu tätä äkillistä autonvaihdon tarvetta vaan aattelis, et ollaan vaan kyllästytty ajamaan pikku kaupunkikauppakassillamme.

Pikkusiskolleni kerroin raskaudesta hänen syntymäpäivänään laittamalla ultrakuvan ja tälläisen keep calm-kuvan :) Onnitteli ja oli iloinen! <3 Muut mun suvusta ei siis vielä asiasta tiedä.

Nt-ultra ja niskaturvotuksen määrä

Pahoittelut pitkästä päivitysvälistä. Ollut kiireitä töissä ja hirveästi väsymystä. Ei ole jaksanut konetta käynnistää ja tulla kirjoittamaan.
Viikko sitten maanantaina käytiin niskaturvotusultrassa heti aamusta. Sitä päivää oli odoteltukin jo pitkään ja hartaasti, jännitti vähän mennä sinne. Odotukset oli pääosin positiiviset ja iloisin mielin odotti näkevänsä pikkuisen. Mies kun ei ollut aiemmin häntä vielä nähnyt niin hänkin odotti varmasti mielenkiinnolla.

Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan, kun ilmeisesti työntekijät oli vasta kahdeksaksi tulossa töihin ja aika oli siksi vähän myöhässä. Ultraajan saapuessa hän alkuun kyseli muutaman perustiedot raskaudestani ja sain moitteita, kun en ollut pitänyt kuukautisista kirjaa enkä siksi osannut tarkkaan arvioida viimeisiä kuukautisiani.

Ultraus tapahtui mahan päältä. Sikiö löytyi melkein heti ja ilmestyi näkyviin ruutuun. Mulle tuli kuitenkin heti hieman ikävä fiilis, koska jopa näin ensikertalaisen silmiin niskaturvotusta näytti olevan reilusti. Hetken vain ehdin tätä mielessäni miettiä ennen kuin ultraaja jo sanoikin, että katsotaan heti turvotus; sikiö on nyt niin otollisessa asemassa. 2,6mm. Tuntui, että joku iski pienellä tikarilla mua rintaan. 2,6mm turvotusta. Lukema ei muuksi muuttunut vaikka ultraaja sitä ainakin kolmesti mittaili eri vaiheessa ultrauksen aikana. En jotenkin pystynyt täysillä iloitsemaan pikkuisen näkemisestä, kun mielessäni pyöri vain se, onko lapsi terve ja onko sillä kaikki hyvin. Muiden mammapalstalaisten kanssa keskusteltuani yleisin niskaturvotus tuntui olevan 0,9-1,6mm väliltä ja siihen haarukkaan nähden tuo oma tuntui ihan järkyttävän suurelta. En voinut mitään, että huolestuin aika paljon.

Mies vieressä oli autuaan tietämätön mistään niskaturvotuksen lukemista ja kuiskasin hänelle ultraajan vastatessa työpuheluun, että meidän lukema on aika iso verrattuna siihen, mitä muilla normaalisti on. Mies sitten koetti ultraajalta kysyä, mikä on normaalin raja niin tämä vastasi epämääräisesti vain, että yleensä se taitaa olla alle 3. Mitenkään muuten ei ultraaja kommentoinut tuota tai edes ylipäätään sikiöstämme sanonut, näyttäkö se muuten normaalisti kehittyneeltä ja onko hänen mielestään kaikki hyvin... Jäi vähän epätietoinen fiilis.



Koon perusteella päätettiin aikaistaa laskettua aikaa neljällä päivällä, koska laskettu aika oli arvioitu puhtaasti alkuraskauden ultran perusteella ja sikiö näytti vähän isommala. Uusi laskettu aika on nyt 25.1.2016, menossa ultrauspäivänä rv 13+1.

Toinen asia, mikä ultrasta jäi mieleen oli sikiön päänhalkaisijan mittaus. Se vastasi kuulemma alkuperäiseksi arvioitua laskettua aikaa eli rv 12+4. Minua jäi vaivaamaan onko tämäkin normaalia vai ei, että pää on hieman pienempi. Ultraaja kyllä katsoi aivoja ja ne oli kai ok ja jokin perhoskuviokin löytyi niin kuin pitikin. Sikiö ei paljon ultrauksen aikana liikkunut vaan oli melkein koko ajan samassa asennossa. Hieman liikutteli käsi ja jalkoja, mutta oli todella rauhallinen. Istukkani sijaitsee kohdu etuseinämässä ja sen perusteella joudun varmaan odottamaan liikkeiden tuntemista pitkään.

Yritin kysellä, koska saan tietää 2vk aiemmin olleiden seulojen tulokset ja ultraaja vastasi, että minulle soitetaan viikon kuluessa tästä nt-ulrasta, jos seuloissa nyt ilmenee jotain hälyttävää. Ymmärsin, ettei kotiin tule mitään lappusta ja silloin on kaikki ok, jos ei soittoa kuulu.
Nyt on viikko tuosta nt-ultrasta kulunut eikä soittoa ole kuulunut eli kaiken pitäisi näiden perusteella olla kunnossa. Alkuun oli aika surullinen ja pelokas olo tuon ultran jälkeen, kun en yhtään osannut odottaa, että niskaturvotusta voisi löytyä noikin paljon. Lisäharmitusta jäi siitä, ettei ultraaja mitenkään "lohdutellut" tai vakuutellut kaiken olevan normaalisti vaan hän ei sanonut mitään. Joiltain ihmisiltä myös kuullut, että ovat tuossa ultrassa jo saaneet tietää riskilukemia tai niitä on siinä yhdessä laskettu. Nyt en ilmeisesti saa tietää niitä lainkaan? Ultraaja kyllä vilkaisi niitä verikoeseulojen tuloksiani, kun sanoin, että ne on tehty jo pari viikkoa sitten ja tulokset varmaan hänellekin näkyy. Jäi ärsyttämään, miksei hän voinut niistä mitään meille kertoa, kun itse ne kuitenkin läpi vilkaisi. Epätietoisuus on todella rasittavaa ja raskasta. Varsinkin tällaiselle super stressaajalle ja pessimistisyyteen taippuvalle henkilölle :/

Liitän ensi postaukseen vielä kokovartalokuvan pikkuisesta, jos saan aikaiseksi siirtää sen digimuotoon.

Mut nyt mun on vaan uskottava, että kaikki on hyvin! Viikon päästä on neuvolalääkärille aika ja silloin aion kyllä kysellä tästä niskaturvotuksesta ja kaikesta mieltä askarruttavasta, jos ei se lääkäri näistä asioista muuten puhu.

Angelsounds Jumper Doppler : ensitestaus ja käyttökokemuksia

Minun ostamani doppleri, Angelsounds Jumper, saapui supernopeasti jo tiistaina! Maanantaina myyjä sen oli postittanut ja odotin sitä saapuvaksi aikaisintaan keskiviikkona. Oli siis iloinen yllätys, kun tiistaina päivällä päätin käydä katsomassa postit ja sielläkin olikin paketti minulle! Onneksi mahtui postilaatikkon, ettei tarvinnut postista hakea :)

Olihan sitä pakko mennä heti testaamaan. Mukana tuli vain itse laite, ultrausgeeliä ja kuulokkeet.



Ohjeeksi myyjä oli laittanut, millaisen pariston tarvitsee (neliskanttinen) ja onneksi meillä oli sellainen ylimääräisenä palovaroitinta varten hommattuna. Käyttöohjeita tai pakkausta ei ollut, mutta en olisi niitä kaivannutkaan. Netistä onneksi helposti löytää tietoa laitteesta ja sen käytöstä. Katsoin Youtubesta muutaman ohjevideon, jotta tietäisin, miltä ne sikiön sydänäänet kuulostaa.

Laite on todella helppo käyttää! Kuulokkeille on kaksi paikkaa, joten kaksi ihmistä voi kuunnella sykkeitä yhtä aikaa. Tämä on kätevää, kun meillä ainakin mieskin haluaa välillä kuunnella pikkuista. Laitteessa on vain yksi painike: pyöritettävä on/off-nappula, josta säädetään samalla voluumia. Laitteen päälle syttyy pieni vihreä merkkivalo virran ollessa päällä. Geeliä laitetaan laitteen pohjassa olevalle pyöreälle anturille. Sitten vaan laite alavatsalle ja kuuntelemaan! :) Jos ostat laitteen, jossa ei tuota geeliä tule mukana niin netistä selvitin, että siihen tarkoitukseen käy myös vesipohjainen liukuvoide, jota myydään ihan lähikaupoissa (ainakin meidän salessa on RFSU:n vihertävää tuubia näkynyt) tai tavallinen kosteusvoidekin ilmeisesti käy. Itsellä tuli tuossa mukana geeliä puolipurkkia ja uskon sen riittävän pitkään niin ei ole tarvetta testata noita muita geelin korvikkeita ainakaan vielä.

Pari käytännönvinkkiä, jotka nyt muutaman kerran jälkeen olen doppleroinnista oppinut tai havainnut:
- Geeliä ei kannata liikaa lotrata ja levittää ympäri mahaa niin kuin ekalla yrityksellä tein. Se on aika tahmaista ja sotkuista ja silloin sitä menee helposti dopplerin paristoluukun ja reunojen ympärille. Teettää lisätyötä puhdistusta ajatellen.
Mallivideosta huomasin, miten geeliä kuuluukin levittää vain siihen anturille ja olen kokenut tämän hyväksi. Ei kulu niin paljon geeliä ja laite pysyy siistimpänä.
- Ainakin nyt näin alkuraskaudessa (tänään raskausviikot 12+0) kohtu on vielä paljon navan alapuolella. Kannattaa siis aloittaa ultraaminen karvoituksen rajaseudulta ja edetä siitä muutamia senttejä ylöspäin.
- Omalla kohdalla huomasin myös sen, ettei kannata kokeilla etsiä sykkeitä, jos virtsarakko on täynnä! Jotenkin ajattelin, että kun ultraan mennessä pitää virtsarakon olla melko täynnä niin että sama pätisi tähän dopplerointiinkin. Ei ainakaan minun kohdallani päde. Virtsalla käynnin jälkee jumputus löytyi heti, kun ennen sitä en ollut löytänyt mitään vaikka useita minuutteja etsin!

Olen ehtinyt vasta muutaman kerran käyttää doppleria ja joka kerralla olen löytänyt sikiön sykkeen. Ensimmäisellä käyttökerralla (rv 11+4) en ollut heti ihan varma, mutta nyt varmasti tunnistan tuon äänen. Sikiön syke on kaksi kertaa omaa sykettä nopeampi ja kuulostaa ns. höyryveturilta tai kavion kopseelta. Muita ääniä, joita vatsalta kuuluu ovat oma normaali syke ja istukan virtaukset. Istukan virtaukset ovat sellaisia viuh-viuh-ääniä. Alkuun ne voi helposti sotkea sikiön sykkeeseen, kun ovat kuitenkin erilaiset kuin oma sydämen syke. Mutta kun onnistuu löytämään sen sikiön sykkeen, mikä on tuplasti istukan ääntä nopeampi, ei enää erehdy :) Sikiön syke on jotain 130-170 sykkeen väliltä minuutissa. En ole koettanut laskea, kun se on niin nopea. Monissa vähän paremmin varustelluissa dopplereissa on sykelaskuri ja jotkut myös myöhemmillä raskausviikolla laskevat myös potkut!

Tämä Angelsounds Jumper on ns. dopplereiden karvalakkimalli, perusmalli, jolla pärjää ihan hyvin :) Olen tyytyväinen ostokseeni, josta 15€ (sis. postit) ei ollut ollenkaan paha hinta. Nyt sain vähän mielenrauhaa, että joku tuolla masussa vielä asustaa elossa. Ultra on ensiviikolla ja silloin selviää tarkemmin, miltä tuo meidän nyytti näyttää! Nyt viikonloppuna lähdemme tosiaan miehen perheen ja sukulaisten kanssa mökkeilemään ja varmaan joudumme heille nyt raskausuutisen möläyttämään. Vähän jännittää, oikeastaan enemmän jännittää tuo mökkireissu kuin ensiviikon ultra! :D Ensi viikolla kuulumisia seuraavan kerran! Hyvää viikonloppua :)

Mustelmia, oireettomuutta, ultran ja dopplerin odottelua!

Kävin viikko sitten maanantaina verikokeessa ja sen kyllä huomaa! Mulle tuli muutama päivä sen jälkeen näkyvin ihan järkyttävät mustelmat käsivarteen! Ei ihme, että kyseinen tilanne tuntui erityisen epämiellyttävältä ja kivuliaalta. Ei tainnut hoitajalta mennä se näytteenotto ns. ihan putkeen ekasta kerrasta. Ei aiemmilla kerroilla ole ikinä tullut n. 10cm mustelmaläiskiä tuon seurauksena. Käsi on myös edelleen kipeä mustelmien alueelta. Alkavat onneksi pikkuhiljaa hävitä näkyvistä. Onneksi ei ole ollut kesäkelit, ettei ole t-paita päällä tarvinnut käsivartta kellekään esitellä :D ois joku voinu luulla narkkimuijaks, kun naamakin nyt "kukkii" ihottumaa ja hiuksissa 2cm juurikasvut...

Tasan viikon päästä on viimein kauan odottamani niskaturvotusultra!! En jaksaisi odottaa! Mies pääsee myös ensimmäistä kertaa nakemään nyytin ja toivottavasti kaikki on niin kuin pitääkin. Pessimisti ei pety, joten itse olen varovaisesti ja realistisesti(pessimistisesti?) suhtautunut raskauteen tähän asti. Vielä ei hurraa huutoja kuulu, kun ei kellekään ole kerrottu (paitsi sille yhdelle kaverilleni), mut jospa ensi viikolla annan itselleni luvan ostaa jotain pientä vauvalle, jotta asia konkretisoituisi oikeasti :) Vaikka jotkut sukat tai bodyn alesta <3

Neuvolasta ei ole kuulunut mitään noiden veri- ja virtsatestien takia, joten kaipa niissä on ollut kaikki kunnossa. Oireettomuus on ollut päivän sana jo pari viikkoa. Masu kyllä turpoaa ja välillä kivistää vähän nivusia tai mahaa, mutta muuten olo on aika normaali. Pahoinvointia mulla ei oksennuksen kanssa ole ollut ollenkaan. Ihan alkuraskaudessa rv 5-7 taisi olla huonoa oloa, mutta sekin on jäänyt. Joskus vähän heikottaa, mutta asia korjaantuu syömällä. Painoa ei ole onneksi kertynyt paljoa ja sekin vaihtelee eri päivien mittaan. Eli suurin osa on turvotusta. Eilen illalla taisin painaa n.44,5kg, kun edellisenä iltana vain 44kg. Olen koettanut tunnustella tunnenko, missä kohtaa kohtuni sijaitsee, mutta en ole valitettavasti sitä varmaksi tuntenut :( Raskausviikkoja nyt kasassa 11+4. Masu pömpöttää, mutta ei siis ole vielä ns. vauvamasu vaan pelkkää turvotusta ja muuta plösöä. Odotan innolla, koska oikea kiinteä vauvamasu ilmaantuu :)

Tällä viikolla odotan jännityksellä myös dopplerini saapumista! Olen kirpparilta ostanut Angelsounds Jumper-dopplerin edullisesti ja myyjä kertoi eilen sen postittaneensa. Ehkäpä pääsen jo huomenna tai torstaina sitä testaamaan? Toivon, että saan sillä sydänäänet kuulumaan, kun muuten iskee varmasti pettymys ja hirveä epäilys ennen tuota ultraa.

Viikonloppua myös jännitän, kun silloin menemme mieheni kanssa hänen äitinsä, äidin avomiehen, miehen kahden pikkusiskon, isosiskopuolen & tämän uuden miehen ja heidän parivuotiaan tyttönsä kanssa mökkeilemään Etelä-Savoon. Keli ei ilmeisesti ole kovin hyvä, joten mahtaa tulla vähän ahdasta pienessä mökissä niin oleskelun kuin nukkumapaikkojenkin suhteen. Ei oltaisi ennen ultraa haluttu vielä heille kertoa, mutta todennäköisesti on pakko, kun eiköhän ne mun mahaturvotuksesta huomaa ja arvaa. Ja vähintään siitä, kun en ota yhtään alkoholia :D

Labrakäynti: raskauden ekat veri- ja virtsanäytteet

Kävin maanantaina labrassa antamassa verikokeet ja virtsanäytteet. Neuvolasta olin saanut ekalla käynnillä kotiin kaksi virtsanäyteputkea ja astian, johon virtsa lasketaan. Vähän jännitin, miten tuo näytteenotto sujuisi, kun en aiemmin ollut sellaista kotona tehnyt. Neuvolan tätikin antoi aika huonot ohjeistukset niin piti netistä googlettaa vielä ohjeita.

Olen raskausaikana joutunut käymään pissalla öisin 2-4 kertaa, joten ei ollut ihan helppoa koettaa vaadittua min. 4h pidätellä virtsaa rakossa. Heräsin yöllä ensimmäistä kertaa puoli neljältä ja huomasin harmikseni, että nyt olisi liian myöhäistä enää käydä pissalla. Pari tuntia koetin nukkua, mutta ei siitä tullut mitään. Pyörin vain sängyssä ja puoli kuudelta oli ihan PAKKO nousta, kun tuntui, että nyt rakko halkeaa pidätyksestä. Äkkiä käynnistämään tietokone ja lukemaan vielä ohjeet alapesun tekemiseen. Olin etukäteen jännittänyt sitä, miten tuo virtsa niihin putkiloihin siirretään näyteastiasta. Se oli onneks helppoa ja onnistui helposti. Sinikantisesta näytepurkista poistettiin vain suojatarra ja alla kuopassa oli musta paksu "putki" eli ns. neula. Siihen tökättiin näyteputket pohjaan niin syvälle kuin ne menivät ja putkiin suihkusi itsestään näytettä. Ei tarvinnut myöskään itse tietää, milloin näytettä on tarpeeksi putkessa, koska niiden täyttyminen loppui itsestään, kun sisältöä oli tarpeeksi. Turhaan stressasin ja pohdin tuotakin etukäteen :D Putkia ei tarvinnut edes säilöä jääkaappiin, koska noissa oli säilöntäainetta, joka vain sekoitettiin putkea ylös alas kääntelemällä n. 10 kertaa.

Pahin osuus tässä näytteiden otossa oli vielä edessä. Verikokeet! En mitään muuta niin paljoa inhoa ja kammoa kuin verikokeita (ja ehkä esiintymisiä/esitelmän pitoa) ja nyt jännitti, kun ei tiennyt montako putkea ne labrassa verta ottavat. Olin varannut etukäteen ajan, jotta ei tarvitse stressata ja jonottaa mummojen seassa vuoronumerolla. Laitoin myös toiveeksi päästä makuulle verikokeita ottaessa niin en pyörtyisi. Kotona meni lähtö vähän viime tippaan, mutta onneksi mies lähti kuskiksi ja oli tarkoitus, että tulee myös tuohon näytteenottoon mun tueksi. Ei kuitenkaan löydetty terveyskeskuksen luota heti parkkipaikkaa niin hyppäsin pois kyydistä ja menin etukäteen, kun kello oli jo niin paljon. Tarkoitus oli käydä vielä vessassa ennen näytteenottoa, kun stressimaha uhkaavasti ilmoitteli olemassaolostaan...

Labraan marssiessa silmäilin lähintä vessaa, mutta en nähnyt sellaista. Samalla kuulin vuoronumeron kilahduksen ja näin, että minun numeroni oli juuri ilmestynyt taululle jo vähän etuajassa. Marssin sit suoraan tutkimushuoneeseen, kun olin muutenkin juuri kävellyt sen kohdalle. Annoin hoitajalle kelakorttini ja virtsaputket. Mies soitteli ja kyseli, missä olin. Kerroin hänelle, että olinkin jo tutkimushuoneessa ja nähdään, kun sieltä pääsen pois. Onneksi huoneessa oli sänky ja sain käydä siihen makuulle. Hoitaja vaikutti vähän työhönsä tympääntyneeltä ja olisin toivonut, että hän olisi jutellut verikoetta ottaessaan jotain liibalaabaa niin oisin saanut ajatukset pois kivusta ja pahasta olosta. Hän oli kuitenkin melkein koko toimenpiteen hiljaa. Kysyi vain onko minulle aina tullut huono olo verikokeissa. Ei ihan sellainen puheenaihe, josta olisin halunnut keskustella siinä kärvistellessäni :D Aika tuntui menevän hitaasti. En kertaakaan vilkaissut, mitä hän teki tai monta putkiloa verta otti. Tuntui ikuisuudelta. Olisi myös ollut kiva, jos hoitaja olisi sanonut, mikä tilanne menossa esim. enää yksi putkilo jäljellä tai nyt se on ohi. Mutta ei, ei sanonut, edes kun lopetti. Tunsin vaan kun laittoin vanutupon ja teipit ja sitten nousin ylös... Ei edes kysynyt tuliko mulle huono olo tai pystynkö nyt jatkamaan matkaa niin kuin aiemmat hoitsut on aina kysyneet.

Mun piti vielä käydä myöhemmin labrassa antamassa yksi virtsanäyte, kun en ollut neuvolan tätin puheista älynnyt, että ne paikan päälläkin ottaa yhden näytteen. Olisi pitänyt olla tunti vähintään pissimättä ennen sitä ja olin juuri ennen kotoa lähtöä käynyt veskissä. Kävin tuon ylimääräisen näytteen pari tuntia myöhemmin antamassa, jotta ei tartte toisena päivänä enää tuonne mennä.

Nyt vaan odottelen vielä 2 viikkoa nt-ultraa ja luulisin, että ne neuvolasta soittaisivat jo ennen sitä, mikäli jotain omituista näistä nyt jätetyistä näytteistä löytyisi. Odottavan aika on pitkä :)

Varhaisultra ja ensimmäinen neuvolakäynti

Sain ajan varhaisultraukseen kesäkuun puoliväliin, koska en yhtään muistanut edellisiä kuukautisiani. En ollut pitänyt niistä enää kirjaa vuosiin, kun ehkäisylaastaria käyttäessä se tuntui turhalta ja sen lopettamisen jälkeen en ollut enää jaksanut pistää niitä ylös. Muistelin, että ehkä huhtikuun alkupuolella ne olisivat saattaneet olla eli oma arvioni viikoista oli jotain 6-9 välillä. Tuo 9 siksi, koska minulle oli viime kerralla tullut oireet vasta tosi myöhään ja arvelin, että nyt olisi tullut samoihin aikoihin.

Jännitti mennä ultraan. Mies ei tullut mukaan, kun hän oli tuolloin juuri reissussa eikä pystynyt palaamaan kotiin aikaisemmin. Vähän mietitytti, että onkohan siellä ketään tai näkyykö masussa mitään vai onko positiivinen testi ja oireeni vain huijanneet minua.

Ultrassa hoitaja kehoitti vaan riisumaan vähän paitaa ja housua alavatsalta pois, että voi ultrata mahan päältä, kun sen verran hoikka olin. Hetken aikaa pyöritteli sitä laitettaan ja sitten löytyi oikea kohta. Siellä näkyi kohtuni ja pieni sydän sykkimässä! Ooh! En ollut osannut odottaa, että näkisin sydämen sykkeen, koska en ollut vielä perehtynyt lainkaan siihen, miltä lapsi tässä vaiheessa näyttäisi. Ultraaja arvioi sen iäksi 6+5 viikkoa pituuden perusteella. Sydän kuulemma löi mukavasti. Itse alkio oli suurin piirtein samankokoinen kuin vieressä näkyvä ruskuaispussi. Kysyi ultrauksen lopussa olinko käynyt juuri pissalla ja sanoin, että juu. En tiedä olisiko löytynyt nopeammin tai näkynyt paremmin, jos olisi ollut rakko täynnä. Eipä kukaan sanonut, että ei saisi vessassa käydä ja hyvinhän tuo onneks näkyi päältäkin, ettei tarvinnut haarojaan esitellä.




Mulla oli ultran kanssa samana päivänä myös eka neuvolakäynti. Menin hieman etuajassa, kun en ollut varma monelta aikani tarkalleen on. Neuvolassa tuntui vähän omituiselta istuskella ja odotella, kun en tiennyt pitäisikö koputtaa avoinna olevaan oveen vaiko odotella penkillä nimeni mainintaa. Päädyin odotteluun. Neuvolassa ei tullessani ollut muita asiakkaita, mutta kohta sinne saapui äiti ja poika. Ovella huomasin, miten nämä ottivat kenkässä pois ja tajusin itsekin mennä riisumaan omani. Tuo pitääkin muistaa jatkossa! Muutama muu asiakas saapui myös lapsineen ja tunsin oloni lievästi vaivaantuneeksi. Ihan kuin olisin väärässä paikassa. Ei minulla ole lapsia mukana eikä minusta vielä huomaa raskauttakaan. Mietin, mitä nuo muut minusta miettivät.

Vuoroni tuli viimein ja sain kutsun tutkimushuoneeseen. Neuvolan tilat olivat aika karut ja muistuttivat hyvin paljon kouluterveydenhoitajan tiloja. Tämä minun neuvolani sijaitsee ala-asteen yhteydessä (olen myös itsekin käynyt tuota koulua aikanaan), joten en edes odottanut mitään nykyaikaista ja modernia vastaanottoa. Neuvolan täti oli ihan ystävällinen, mutta hieman erikoinen höpöttelijä :D Koko ajan nimittäin selitti, mitä näytöllä tapahtuu, kun kirjasi ja täytteli tietojani. Jos se tietokoneohjelma vaikka herjasi sitä, kun ei antanut kuukautistenpäivämäärää ja hänen piti sitten hyväksyä poikkeus painamalla ok jne. Ei ehkä olisi tarvinnut minulle niitä kertoa...

Kovasti antoi lippulappusia matkaan. Ne tuossa ylemmässä kuvassa. En ole kovin tarkkaan jaksanut perehtyä vielä noihin raskaana kirjasiin. Saimme ajan myös elokuun loppupuolelle maksuttomaan hammashoitajan tarkastukseen. Silloin hammashoitaja kertoo vauvan suuhygienian hoidosta, mutta tarkistaa myös meidän suumme terveyden. Tarvittaessa sit varataan aikaa hammaslääkärille sen perusteella (itsehän varmasti saan uuden ajan, kun hampaani aina olleet niin huonot!) Samalla sain lähetteen heinäkuun alkuun labraan veri-ja virtsanäytteeseen. Heinäkuun 21. päivä olisi sitten viimein nt-ultra! Sitä odotellessa! Lasketuksi ajaksi arvioitiin nyt siis tuon varhaisultran perusteella 29.1.2015. Vielä neuvolalääkärille saimme ajan elokuun ekalle viikolle. Silloin ilmeisesti käydään läpi labrojen ja nt-ultran tulokset? Näin ainakin päättelin.

Ekalla käynnillä ei sen kummempia testejä tai kokeita tehty kuin verenpaine ja hemoglobiini katsottiin. Verenpaine oli minulla aika alhainen niin kuin on aina ollut ja hemoglobiinikin hyvä. Tarvetta lisäraudalle ei ole vielä ainakaan. Lisäksi minut punnittiin ja mitattiin, kun en osannut kertoa tarkkoja mittojani. Olen aina sanonut olevani noin 150 cm "pitkä" ja nyyh nyt selvisi totuus! :D Pituuteni on näköjään jäänyt hitusen tuon alle ja neuvolakorttiin merkattiin 149,5cm. Mut tuonhan voi pyöristää aina ylöspäin 150cm eikös vaan?! ;) Painoa oli neuvolassa 43kg, mutta sanoin sen olevan vähän alakanttiin. Ei ollut nyt oikein ruoka maistunut pahoinvoinnin takia, mut täti halus sen silti mun lähtöpainoks laittaa...

Täti selitti, että nykyään meidän kaupungissa näitä neuvolakäyntejä on vähän harvennettu ja vähennetty, että seuraava tapaaminen hänen kanssaan osuu joskus elo-syyskuun vaihteeseen. Ajasta soittelee ilmeisesti tarkemmin sitten lähempänä. Ja raskausaikana kuuluu nuo kaksi normaalia ultraa eli nt- ja rakenneultrat. Rakenneultraan myös sit joskus syksymmällä varataan aikaa, kun tulee ajankohtaisemmaksi.

Et nyt on todistettavasti jotain, mitä odottaa koko kesä! :) Jotain muutakin odotettavaa kuin vain elokuinen loma ;)

Ensimmäisen neuvola-ajan varaus & foolihappo/raskausajan vitamiinit

Jännityksellä varasin aikaa ensimmäiseen neuvolaan. Olin ensin soittanut työterveyteen, jos saisin lähetteen verikokeeseen ja varmistamaan raskaus, mutta sieltä vaan kehotettiin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Neuvolassa sain ystävällistä palvelua ja ajan seuraavalle viikolle. Minulla ei ollut tietoa raskauden kestosta, sillä kuukautisistani en ollut pitänyt kirjaa. Arvelin itse olevani 6-9 vk välillä. Neuvolan kanssa samalle päivälle sain alkuraskauden ultran, jotta voivat ennen käyntiä varmistaa raskauden keston. Meidän neuvolassa ei valitettavasti ole ultralaitteita vaan niitä varten on mentävä terveyskeskukseen.

En ollut aiemmin perehtynyt raskauteen tai siihen liittyviin seikkoihin, joten minulle tuli täysin uutena tietona esimerkiksi foolihapon tärkeys! En muista edes kuulleeni sanaa foolihappo koskaan. Siksi hieman ehdin huolestua, että jos raskaus onkin ehtinyt jo edetä viikolle 9, että onko jo liian myöhäistä aloittaa foolihapon syönti. Vitamiinien syönnin aloitus lykkääntyi vielä 4 päivällä, koska en heti soittopäivänä enää apteekkiin kerennyt ja lähdimme viikonlopuksi reissuun. Oli tarkoitus käydä mökkipaikkakuntamme apteekista lauantaina lääkkeitä ostamassa, mutta sepä oli ehtinyt mennä jo varttia aiemmin kiinni, joten lääkkeiden hankinta jäi seuraavan viikon maanantaille.

Ostin Minisun mama-nimistä monivitamiinia, sillä siinä vaikutti olevan kaikkia tarpeellisia vitamiineja ja myös foolihappoa. Lääke ei onneksi maistu pahalle ja on suht helposti juoman kanssa nieltävä. Väriltään se on söpön vaaleanpunainen ja soikea tabletti. Lisänä ostin Minisun kalkkitablettia D-vitamiinilisällä, makuna mustaherukka. Olen sitä syönyt 1,5 tablettia päivässä (joskus vain 1), koska käytän niin vähän maitotaloustuotteita. Kalkkitabletin ottaminen on välillä haasteellista sillä olen jo kyllästynyt sen jauhomaiseen koostumukseen enkä erityisemmin pidä, että se pitää imeskellä/pureskella eikä pelkkä nielaisu käy. Yritin liittää tähän liitteeksi kuvan tuotteista, mutta jostain syystä kuvan lautaus ei nyt onnistu.