Kävin maanantaina labrassa antamassa verikokeet ja virtsanäytteet. Neuvolasta olin saanut ekalla käynnillä kotiin kaksi virtsanäyteputkea ja astian, johon virtsa lasketaan. Vähän jännitin, miten tuo näytteenotto sujuisi, kun en aiemmin ollut sellaista kotona tehnyt. Neuvolan tätikin antoi aika huonot ohjeistukset niin piti netistä googlettaa vielä ohjeita.
Olen raskausaikana joutunut käymään pissalla öisin 2-4 kertaa, joten ei ollut ihan helppoa koettaa vaadittua min. 4h pidätellä virtsaa rakossa. Heräsin yöllä ensimmäistä kertaa puoli neljältä ja huomasin harmikseni, että nyt olisi liian myöhäistä enää käydä pissalla. Pari tuntia koetin nukkua, mutta ei siitä tullut mitään. Pyörin vain sängyssä ja puoli kuudelta oli ihan PAKKO nousta, kun tuntui, että nyt rakko halkeaa pidätyksestä. Äkkiä käynnistämään tietokone ja lukemaan vielä ohjeet alapesun tekemiseen. Olin etukäteen jännittänyt sitä, miten tuo virtsa niihin putkiloihin siirretään näyteastiasta. Se oli onneks helppoa ja onnistui helposti. Sinikantisesta näytepurkista poistettiin vain suojatarra ja alla kuopassa oli musta paksu "putki" eli ns. neula. Siihen tökättiin näyteputket pohjaan niin syvälle kuin ne menivät ja putkiin suihkusi itsestään näytettä. Ei tarvinnut myöskään itse tietää, milloin näytettä on tarpeeksi putkessa, koska niiden täyttyminen loppui itsestään, kun sisältöä oli tarpeeksi. Turhaan stressasin ja pohdin tuotakin etukäteen :D Putkia ei tarvinnut edes säilöä jääkaappiin, koska noissa oli säilöntäainetta, joka vain sekoitettiin putkea ylös alas kääntelemällä n. 10 kertaa.
Pahin osuus tässä näytteiden otossa oli vielä edessä. Verikokeet! En mitään muuta niin paljoa inhoa ja kammoa kuin verikokeita (ja ehkä esiintymisiä/esitelmän pitoa) ja nyt jännitti, kun ei tiennyt montako putkea ne labrassa verta ottavat. Olin varannut etukäteen ajan, jotta ei tarvitse stressata ja jonottaa mummojen seassa vuoronumerolla. Laitoin myös toiveeksi päästä makuulle verikokeita ottaessa niin en pyörtyisi. Kotona meni lähtö vähän viime tippaan, mutta onneksi mies lähti kuskiksi ja oli tarkoitus, että tulee myös tuohon näytteenottoon mun tueksi. Ei kuitenkaan löydetty terveyskeskuksen luota heti parkkipaikkaa niin hyppäsin pois kyydistä ja menin etukäteen, kun kello oli jo niin paljon. Tarkoitus oli käydä vielä vessassa ennen näytteenottoa, kun stressimaha uhkaavasti ilmoitteli olemassaolostaan...
Labraan marssiessa silmäilin lähintä vessaa, mutta en nähnyt sellaista. Samalla kuulin vuoronumeron kilahduksen ja näin, että minun numeroni oli juuri ilmestynyt taululle jo vähän etuajassa. Marssin sit suoraan tutkimushuoneeseen, kun olin muutenkin juuri kävellyt sen kohdalle. Annoin hoitajalle kelakorttini ja virtsaputket. Mies soitteli ja kyseli, missä olin. Kerroin hänelle, että olinkin jo tutkimushuoneessa ja nähdään, kun sieltä pääsen pois. Onneksi huoneessa oli sänky ja sain käydä siihen makuulle. Hoitaja vaikutti vähän työhönsä tympääntyneeltä ja olisin toivonut, että hän olisi jutellut verikoetta ottaessaan jotain liibalaabaa niin oisin saanut ajatukset pois kivusta ja pahasta olosta. Hän oli kuitenkin melkein koko toimenpiteen hiljaa. Kysyi vain onko minulle aina tullut huono olo verikokeissa. Ei ihan sellainen puheenaihe, josta olisin halunnut keskustella siinä kärvistellessäni :D Aika tuntui menevän hitaasti. En kertaakaan vilkaissut, mitä hän teki tai monta putkiloa verta otti. Tuntui ikuisuudelta. Olisi myös ollut kiva, jos hoitaja olisi sanonut, mikä tilanne menossa esim. enää yksi putkilo jäljellä tai nyt se on ohi. Mutta ei, ei sanonut, edes kun lopetti. Tunsin vaan kun laittoin vanutupon ja teipit ja sitten nousin ylös... Ei edes kysynyt tuliko mulle huono olo tai pystynkö nyt jatkamaan matkaa niin kuin aiemmat hoitsut on aina kysyneet.
Mun piti vielä käydä myöhemmin labrassa antamassa yksi virtsanäyte, kun en ollut neuvolan tätin puheista älynnyt, että ne paikan päälläkin ottaa yhden näytteen. Olisi pitänyt olla tunti vähintään pissimättä ennen sitä ja olin juuri ennen kotoa lähtöä käynyt veskissä. Kävin tuon ylimääräisen näytteen pari tuntia myöhemmin antamassa, jotta ei tartte toisena päivänä enää tuonne mennä.
Nyt vaan odottelen vielä 2 viikkoa nt-ultraa ja luulisin, että ne neuvolasta soittaisivat jo ennen sitä, mikäli jotain omituista näistä nyt jätetyistä näytteistä löytyisi. Odottavan aika on pitkä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti