Tämä viikko on sujunut hieman vaisuissa ja flunssaisissa merkeissä. Mies oli viikonloppuna metsätöissä ja oli siellä vähän vilustunut ja tullut kipeäksi. Noh, tarttuihan se flunssa sitten minuunkin tällä viikolla vaikka kuinka koetin sitä välttää. Toki voi olla mahdollista, että olen flunssapöpöjä saanut töistä asiakkailtakin, mutta todennäköisesti tuo miehen sairastuminenkin on vaikuttanut.
Pari päivää sitten meinasi alkaa kurkkukipu ja otin avuksi heti bafucinit, joita lääkekaapista sattui löytymään. Strepsilsit oli loppu. Niin ärsyttävää, kun mies syö viimeiset eikä koskaan osta lisää ja sitten kun itse tarvitsisin niin niitä ei olekaan... Onneksi oli bafucinia ja nyt ainakin tuntuu, että sain niiden avulla kurkkukivun pidettyä poissa ennen kuin se ehti kunnolla päästä vauhtiin.
Toinen oire eli nuha, onkin sitten huomattavasti vaikeampi selätettävä. Mulla on jatkuvasti pientä allergista nuhaa vuodenajoista riippumatta, kun olen allerginen niin monelle. Siitepölyt ja huonepöly aivastuttaa, mutta allergialääkitystä (Heinix) käytän pääasiassa kissamme takia. Siksi onkin vähän hankalaa tunnistaa milloin nuha on muuttumassa flunssanuhaksi ja milloin on vain allergiasta johtuvaa. Kävin myös koiranomistavalla kaverilla kylässä ja aattelin nuhan/aivastelun lisääntymisen johtuvan vain koirasta. Noh nyt yön jälkeen on kyllä pää niin tukossa ja korvat lukossa, ettei kunnolla kuule ja täytyy hengittää suun kautta. Googlailin pikaisesti nuo nuhasumutteet, finrexinin, duactin jne. joita meiltä kaapista löytyy, mutta ne näyttäisivät olevan ei suositeltavien listalla raskausaikana.
Ensiavuksi kokeilen nyt veteen liotettuna c-vitamiiniporetablettivettä (friggs mustikanmakuinen). Panadol hot:a ihmiset on suositelleet, mutta en nyt ennen viikonloppua kerkeä apteekissa käydä apuja kyselemässä, kun tänään pitäisi vielä iltavuoroon lähteä. Myös nenäkannua on joku suositellut ja sitä olen myös miettinyt testaavani jossain vaiheessa. Sellaisen hankinta on ollut mielessä jo vuoden, mutta vielä en ole saaut aikaiseksi hankkia ja kokeilla...
perjantai 25. syyskuuta 2015
maanantai 21. syyskuuta 2015
Vauvan vaatevaraston päivitystä ja tilannekatsaus
Kävin tällä viikolla vähän hakemassa vauvalle vaatteita kirppikseltä ja lahjoituksena. Yhden pussillisen ostin ns. sokkona edullisella könttäsummalla ja toisen pussillisen sain lahjoituksena, kun ostin myyjältä mobilen. Piti sitten järjestellä ja lajitella näitä vaatteita vähän, jotta pysyisi jatkossa kärryillä siitä, mitä kaikkea vielä tarvitsee hankkia ja mitä kokoja. Tässä seuraavana kuvissa kokonaan meidän tämän hetkinen vauvan vaatevarastomme!
Aikamoinen läjä! Oikeassa reunassa kaksi pinoa lähinnä ulkopukuja tai paksuja vanu-/pörröpukuja. Niistä varmasti osa jää ihan käyttämättä, kun ovat niin samaa kokoa... Vasemmassa laidassa pienin koko 50cm alkaen ja siitä sitten oikeallepäin koot kasvavat. Isoimmat ovat n. kokoa 74/80, mutta niitä on vain ihan muutama body. 62-68 kokoja näyttäis olevan eniten ja varsinkin 68cm housuja on päässyt kertymään jo pikkuisen liikaa. Täytyy noita ihan pienimpiä 50-56cm hankkia vielä vähän lisää, kun niitä ei ole kuin nuo kaksi rivillistä tuossa vasemmalla (yht. 4 pinoa, kun ovat peräkkäin).
Aikamoinen läjä! Oikeassa reunassa kaksi pinoa lähinnä ulkopukuja tai paksuja vanu-/pörröpukuja. Niistä varmasti osa jää ihan käyttämättä, kun ovat niin samaa kokoa... Vasemmassa laidassa pienin koko 50cm alkaen ja siitä sitten oikeallepäin koot kasvavat. Isoimmat ovat n. kokoa 74/80, mutta niitä on vain ihan muutama body. 62-68 kokoja näyttäis olevan eniten ja varsinkin 68cm housuja on päässyt kertymään jo pikkuisen liikaa. Täytyy noita ihan pienimpiä 50-56cm hankkia vielä vähän lisää, kun niitä ei ole kuin nuo kaksi rivillistä tuossa vasemmalla (yht. 4 pinoa, kun ovat peräkkäin).
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Kuvia rakenneultrasta rv 20+4
Tässä viimein muutama kuva rakenneultrasta. Kuvat eivät laadultaan ole kovin tarkkoja ja tai hyviä, kun meille annetuissa ei mitään mestariotoksia ollut. Yhtään koko vartalokuvaa emme saaneet vaan pelkästään näitä kasvo- ja pääkuvia. Oishan se ollut kiva joku varvaskuvakin saada, mutta hyvä että että jotain saatiin muistoksi. Kuulemma jossain paikoissa ei ole annettu vanhemmille ultrakuvia mukaan ollenkaan!
Tässä ns. normiultrakuvassa sikiö näyttää muuten ihan normaalilta, mutta miehen kanssa naurettiin että sillä on possunkärsä :D Tuo ylähuuli jotenkin niin hassussa asennossa, että näyttää yhtä ulkonevalta kuin nenä!
Nämä naamakuvat sitten otettu sillä 4D-tekniikalla. Ei kovin edustavia otoksia tai sitten on vauva perinyt ulkonäkönsä isukiltaan ;) Mut jospa sieltä ihan normaalin ja tavallisen näköinen vauva olisi tulossa. Huonoimmat kuvat jätin julkaisematta, kun niissä vauvelimme näyttää hieman enempi "apinalta" ja epämuodostuneelta muhkuranaamalta. Rakenneultra oli meillä siis raskausviikolla 20+4.
Tässä ns. normiultrakuvassa sikiö näyttää muuten ihan normaalilta, mutta miehen kanssa naurettiin että sillä on possunkärsä :D Tuo ylähuuli jotenkin niin hassussa asennossa, että näyttää yhtä ulkonevalta kuin nenä!
Nämä naamakuvat sitten otettu sillä 4D-tekniikalla. Ei kovin edustavia otoksia tai sitten on vauva perinyt ulkonäkönsä isukiltaan ;) Mut jospa sieltä ihan normaalin ja tavallisen näköinen vauva olisi tulossa. Huonoimmat kuvat jätin julkaisematta, kun niissä vauvelimme näyttää hieman enempi "apinalta" ja epämuodostuneelta muhkuranaamalta. Rakenneultra oli meillä siis raskausviikolla 20+4.
maanantai 14. syyskuuta 2015
Rakenneultra!
Hei! Viimein kauan odottamamme päivä koitti ja päästiin rakenneultraan raskausviikolla 20+4. Nukuin jopa kohtalaisen hyvin edellisen yön, kun pikkuinen illalla ennen nukkumaan menoa antoi muutaman potkun masun läpi ja tuli itselle vähän rauhallisempi olo sekä hyvä mieli :)
Mies lähti tunniksi töihin ja sovittiin, että hakee mut aamulla sit kotoa, kun mulla oli sattumoisin sopivasti töistä vapaa päivä niin sain nukkua vähän pidempään. Olin aamun suht rauhallinen, vähän väsytti ja jännitti mutta ei paljoa. Meillä oli aika tutkimukseen klo 10.45 ja lähdettiin hyvissä ajoin kotoa ja oltiin odotusaulassa varttia ennen aikaamme. Odottaminen oli jännittävää ja ahdistavaa. Mua usein stressaa tuollainen odottelu ja sit niin alkaa jännittää h-hetkeä, kun katselee koko ajan kelloa.
Meidät kutsuttiin tutkimushuoneeseen pari minuuttia ilmoitetun aikamme jälkeen. Tutkimuksen suoritti kätilö, joka kätteli molemmat meidän tullessa tutkimushuoneeseen. Hän pyysi ensin nähtäväksi kelakorttini ja äitiyskorttini ja ehdin hetken istahtaa. Hän täytti muutaman asian koneelleen sairaalaan tietojärjestelmämusohjelmaan (pikkuhaikara) ja kehotti minua käymään kanta.fi:ssä antamassa suostumukseni tietojeni jakamiseen, jotta eri lääkärit ja sairaalat näkevät sinne tallennetut hoitokäynti jne. tiedot.
Sitten hyppäsinkin jo penkkiin/tutkimuspöydälle makoilemaan. Vaatteita ei tarvinnut riisua vaan riitti, että sai mahan paljaaksi ja housunkaulusta vähän pois tieltä. Ilmoitin kätilölle, että sukupuolen saa meille kertoa ja mielellään se halutaan tietää. Vaikka olinkin edellisiltana tuntenut liikkeitä ja doppleroinut sydänääniä, ensin hieman jännitin löytyykö pikkuinen vielä elossa ja näkyykö sydämen syke :D Reilusti ultrageeliä masulle ja ultraus saattoi alkaa! Ei huolta :) Sieltä kätilö löysi nopeasti pään ja sykkivän sydämen ja kertoi meille samantien katsovansa sydämen, kun pikkuinen oli nyt niin sopivassa asennossa.
Kätilö selitti meille mukavasti koko tutkimuksen ajan mitä tekee ja tutkii, jotta pysyimme kärryllä. Sydäntä tutkittiin aika kauan ja huolella, mutta kaikki oli kuulemma oikein hyvin. Kätilö kertoi, ettei ulrassa voi havaita, jos sydämen kammioiden väliseinissä on aukkoja, mutta muut sydänviat pitäisi tässä ultrassa jo tulla ilmi. Reiät väliseinissä voidaan havaita vasta syntymän jälkeen lastenlääkärin tutkimuksessa, jos sellaisia on.
Sydämen jälkeen kätilö tutki sikiömme aivot. Ei ollut aivoton vaan kaikki rakenteet löytyivät ja olivat muuten normaalit paitsi löytyi yksi kysta! En valitettavasti muista missä aivojen osassa kysta oli, (Jossain osassa, mikä oli symmetrisesti pampulana toisella puolenkin) mutta kätilö vakuutteli, että se häviäisi kyllä 28 raskausviikkoon mennessä pois ja on ihan tavallinen löydös. Taisi puhua, että kystat liittyvät jotenkin selkäydinnesteeseen, mutta huonon muistini takia en tosiaan tarkkaan pysty enää tuota muistamaan. Hän puhui niin rauhallisesti ja vakuuttavasti, että päätin olla stressaamatta siitä kystasta ja uskoa häntä. Kysta tulisi katoamaan ja olisi ihan tavallinen ja vaaraton löydös... Jatkotutkimuksia tai uutta ultraa ei sen perustella tullut.
Aivojen jälkeen muistaakseni tutkittiin sikiön kasvot, selkäranka, kädet ja jalat. Kasvoista ei meinannut saada hyvää kuvaa, kun pikkuisella oli käsi koko ajan edessä. Jätimme kasvojen tutkailun vähäksi aikaa ja katselimme noita muita rakenteita sillä välin. Kaikki luut näyttivät normaaleilta eikä niistä ollut huomatettavaa. Vastasivat ihan hyvin mittoja. Kaikki mitat taisivat vastata n. 20+3 - 21+1 viikkojen pituuksia, joten pitivät hyvin paikkaansa nyt menossa olevaan 20+4 raskauviikkoon. Kuulemma, jos mitat heittäisivät vaikka pari viikkoa niin sitten olisi jo syytä tutkia tarkemmin, mutta noin pienet erot ovat täysin ok ja normaaleja. Kovin tarkkaan ei esim. sormia tai varpaita tutkittu vaan lähinnä minusta näytti, että ne vaan tsekattiin, että niitä näyttäis suurin piirtein oikea lukumäärä olevan ja että nilkat taittuvat normaalisti ettei ole kampurajalkoja. Pikkuisellamme taisi kädet olla nyrkissä ettei niitä paljon aukonut. Ultrassa katsottiin tietysti myös ns. päästä varpaisiin sikiön sisälle, että löytyi mahalaukku, munuaiset jne. elimet ja kaikki kunnossa. Nesteet muuten näkyvät ultrassa mustana ja siksi mm. mahalaukku erottui mustana läiskänä.
Edellä mainittujen lisäksi rakenneultrassa katsottiin vielä nopsaan, että kohtu on muuten normaali ja että lapsivettä on riittävästi. Kaikki oli kunnossa eikä löytynyt mitään ylimääräistä. Kasvoja ultrattiin lopussa uudelleen ja kokeiltiin myös 4D-kuvaa. Vieläkin oli käsi edessä ja kokeiltiin vaihtaa mun asento kylkimakuulle. Auttoi sen verran, että sikiö vähän vaihtoi asentoja ja saatiin kasvoja kurkattua. Ylähuuli oli ehyt eikä huulihalkiota ollut ja muutenkin kaikki näytti olevan ok. Ei kehdattu miehen kanssa ääneen sanoa, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä, että ne 4D-kuvat naamasta muistutti lähinnä apinaa ja oli vähän muhkuraisia/epämuodostuneita :DD Ei sikiö kovin kauniilta tytöltä ainakaan näyttänyt niiden perusteella vaan enempi ehkä pojalle sopiva naama, kun nenä näytti tosi leveeltä tai sit se kuva vääristi hassusti! :D Kunnon nigga-nenä xDD
Meillä sikiö makoili masussa pää kohdunsuun tietämillä ja on tainnut siinä asennossa viihtyä usein, kun olen tuntenut potkuja lähinnä pikkaisen navan alapuolella vasemmalla. Hän myös kuulemma tuijottelee minun selkää. Istukkani on etuseinässä niin siinä vahvistusta sille, miksi liikkeitä ei ole juuri tuntenut, kun tuo istukka niitä niin paljon vaimentaa ja pikkuinen taitaa potkia enempi selkäpuolelle. En olekaan vielä tainnut mainita, että tunsin ekat liikkeet vasta raskausviikolla 20+0 eli neljä päivää ennen tätä rakenneultraa.
Ultran lopuksi kätilö sitten totesi, että "Niin tehän halusitte tietää sukupuolen. Katsotaanpas sitä sitten vielä"
Minulla oli kyllä jo ultrauksen perusteella jäänyt mielikuva sukupuolesta, kun niitä jo jalkoja ja sisäelimiä tutkittiin niin kurkin siinä samalla jo pikkuisen haaroväliä. Ei ollut jalat ristissä tämä muksu niin saatiin sukupuoli selvitettyä ja oikein olin jo ultran aikana ehtinyt sukupuolen tulkitsemaan. Jääköön se vielä hetkeksi salaisuudeksi, kun sulattelen jonkin aikaa tietoa ja muodostan käsitystä meidän lapsesta omassa mielessäni ennen kuin alan purkamaan asiaa blogiin. Nyt kun sukupuoli on todennäköisesti selvillä voi alkaa rakentaa läheisempää suhdetta tulevaan vauvaan ostamalla "oikean"värisiä vaatteita ja tarvikkeita sekä miettimällä mahdollisia nimiä. Laitan ultrakuvista myös oman postauksen myöhemmin, kunhan ehdin niitä siirtämään koneelle. Saimme kuvia 7 kpl mukaamme, joista neljä oli 4D kuvia naamasta ja loput tavallisia, kuvia sikiön päästä. (Kuvissa ei ollut mitään hauskoja ilmeitä tai eleitä eikä ne kovin tarkkoja ole tai super onnistuneita.)
Mies lähti tunniksi töihin ja sovittiin, että hakee mut aamulla sit kotoa, kun mulla oli sattumoisin sopivasti töistä vapaa päivä niin sain nukkua vähän pidempään. Olin aamun suht rauhallinen, vähän väsytti ja jännitti mutta ei paljoa. Meillä oli aika tutkimukseen klo 10.45 ja lähdettiin hyvissä ajoin kotoa ja oltiin odotusaulassa varttia ennen aikaamme. Odottaminen oli jännittävää ja ahdistavaa. Mua usein stressaa tuollainen odottelu ja sit niin alkaa jännittää h-hetkeä, kun katselee koko ajan kelloa.
Meidät kutsuttiin tutkimushuoneeseen pari minuuttia ilmoitetun aikamme jälkeen. Tutkimuksen suoritti kätilö, joka kätteli molemmat meidän tullessa tutkimushuoneeseen. Hän pyysi ensin nähtäväksi kelakorttini ja äitiyskorttini ja ehdin hetken istahtaa. Hän täytti muutaman asian koneelleen sairaalaan tietojärjestelmämusohjelmaan (pikkuhaikara) ja kehotti minua käymään kanta.fi:ssä antamassa suostumukseni tietojeni jakamiseen, jotta eri lääkärit ja sairaalat näkevät sinne tallennetut hoitokäynti jne. tiedot.
Sitten hyppäsinkin jo penkkiin/tutkimuspöydälle makoilemaan. Vaatteita ei tarvinnut riisua vaan riitti, että sai mahan paljaaksi ja housunkaulusta vähän pois tieltä. Ilmoitin kätilölle, että sukupuolen saa meille kertoa ja mielellään se halutaan tietää. Vaikka olinkin edellisiltana tuntenut liikkeitä ja doppleroinut sydänääniä, ensin hieman jännitin löytyykö pikkuinen vielä elossa ja näkyykö sydämen syke :D Reilusti ultrageeliä masulle ja ultraus saattoi alkaa! Ei huolta :) Sieltä kätilö löysi nopeasti pään ja sykkivän sydämen ja kertoi meille samantien katsovansa sydämen, kun pikkuinen oli nyt niin sopivassa asennossa.
Kätilö selitti meille mukavasti koko tutkimuksen ajan mitä tekee ja tutkii, jotta pysyimme kärryllä. Sydäntä tutkittiin aika kauan ja huolella, mutta kaikki oli kuulemma oikein hyvin. Kätilö kertoi, ettei ulrassa voi havaita, jos sydämen kammioiden väliseinissä on aukkoja, mutta muut sydänviat pitäisi tässä ultrassa jo tulla ilmi. Reiät väliseinissä voidaan havaita vasta syntymän jälkeen lastenlääkärin tutkimuksessa, jos sellaisia on.
Sydämen jälkeen kätilö tutki sikiömme aivot. Ei ollut aivoton vaan kaikki rakenteet löytyivät ja olivat muuten normaalit paitsi löytyi yksi kysta! En valitettavasti muista missä aivojen osassa kysta oli, (Jossain osassa, mikä oli symmetrisesti pampulana toisella puolenkin) mutta kätilö vakuutteli, että se häviäisi kyllä 28 raskausviikkoon mennessä pois ja on ihan tavallinen löydös. Taisi puhua, että kystat liittyvät jotenkin selkäydinnesteeseen, mutta huonon muistini takia en tosiaan tarkkaan pysty enää tuota muistamaan. Hän puhui niin rauhallisesti ja vakuuttavasti, että päätin olla stressaamatta siitä kystasta ja uskoa häntä. Kysta tulisi katoamaan ja olisi ihan tavallinen ja vaaraton löydös... Jatkotutkimuksia tai uutta ultraa ei sen perustella tullut.
Aivojen jälkeen muistaakseni tutkittiin sikiön kasvot, selkäranka, kädet ja jalat. Kasvoista ei meinannut saada hyvää kuvaa, kun pikkuisella oli käsi koko ajan edessä. Jätimme kasvojen tutkailun vähäksi aikaa ja katselimme noita muita rakenteita sillä välin. Kaikki luut näyttivät normaaleilta eikä niistä ollut huomatettavaa. Vastasivat ihan hyvin mittoja. Kaikki mitat taisivat vastata n. 20+3 - 21+1 viikkojen pituuksia, joten pitivät hyvin paikkaansa nyt menossa olevaan 20+4 raskauviikkoon. Kuulemma, jos mitat heittäisivät vaikka pari viikkoa niin sitten olisi jo syytä tutkia tarkemmin, mutta noin pienet erot ovat täysin ok ja normaaleja. Kovin tarkkaan ei esim. sormia tai varpaita tutkittu vaan lähinnä minusta näytti, että ne vaan tsekattiin, että niitä näyttäis suurin piirtein oikea lukumäärä olevan ja että nilkat taittuvat normaalisti ettei ole kampurajalkoja. Pikkuisellamme taisi kädet olla nyrkissä ettei niitä paljon aukonut. Ultrassa katsottiin tietysti myös ns. päästä varpaisiin sikiön sisälle, että löytyi mahalaukku, munuaiset jne. elimet ja kaikki kunnossa. Nesteet muuten näkyvät ultrassa mustana ja siksi mm. mahalaukku erottui mustana läiskänä.
Edellä mainittujen lisäksi rakenneultrassa katsottiin vielä nopsaan, että kohtu on muuten normaali ja että lapsivettä on riittävästi. Kaikki oli kunnossa eikä löytynyt mitään ylimääräistä. Kasvoja ultrattiin lopussa uudelleen ja kokeiltiin myös 4D-kuvaa. Vieläkin oli käsi edessä ja kokeiltiin vaihtaa mun asento kylkimakuulle. Auttoi sen verran, että sikiö vähän vaihtoi asentoja ja saatiin kasvoja kurkattua. Ylähuuli oli ehyt eikä huulihalkiota ollut ja muutenkin kaikki näytti olevan ok. Ei kehdattu miehen kanssa ääneen sanoa, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä, että ne 4D-kuvat naamasta muistutti lähinnä apinaa ja oli vähän muhkuraisia/epämuodostuneita :DD Ei sikiö kovin kauniilta tytöltä ainakaan näyttänyt niiden perusteella vaan enempi ehkä pojalle sopiva naama, kun nenä näytti tosi leveeltä tai sit se kuva vääristi hassusti! :D Kunnon nigga-nenä xDD
Meillä sikiö makoili masussa pää kohdunsuun tietämillä ja on tainnut siinä asennossa viihtyä usein, kun olen tuntenut potkuja lähinnä pikkaisen navan alapuolella vasemmalla. Hän myös kuulemma tuijottelee minun selkää. Istukkani on etuseinässä niin siinä vahvistusta sille, miksi liikkeitä ei ole juuri tuntenut, kun tuo istukka niitä niin paljon vaimentaa ja pikkuinen taitaa potkia enempi selkäpuolelle. En olekaan vielä tainnut mainita, että tunsin ekat liikkeet vasta raskausviikolla 20+0 eli neljä päivää ennen tätä rakenneultraa.
Ultran lopuksi kätilö sitten totesi, että "Niin tehän halusitte tietää sukupuolen. Katsotaanpas sitä sitten vielä"
Minulla oli kyllä jo ultrauksen perusteella jäänyt mielikuva sukupuolesta, kun niitä jo jalkoja ja sisäelimiä tutkittiin niin kurkin siinä samalla jo pikkuisen haaroväliä. Ei ollut jalat ristissä tämä muksu niin saatiin sukupuoli selvitettyä ja oikein olin jo ultran aikana ehtinyt sukupuolen tulkitsemaan. Jääköön se vielä hetkeksi salaisuudeksi, kun sulattelen jonkin aikaa tietoa ja muodostan käsitystä meidän lapsesta omassa mielessäni ennen kuin alan purkamaan asiaa blogiin. Nyt kun sukupuoli on todennäköisesti selvillä voi alkaa rakentaa läheisempää suhdetta tulevaan vauvaan ostamalla "oikean"värisiä vaatteita ja tarvikkeita sekä miettimällä mahdollisia nimiä. Laitan ultrakuvista myös oman postauksen myöhemmin, kunhan ehdin niitä siirtämään koneelle. Saimme kuvia 7 kpl mukaamme, joista neljä oli 4D kuvia naamasta ja loput tavallisia, kuvia sikiön päästä. (Kuvissa ei ollut mitään hauskoja ilmeitä tai eleitä eikä ne kovin tarkkoja ole tai super onnistuneita.)
torstai 10. syyskuuta 2015
Rakenneultran odottelua ja tunnelmia viime kuukausilta
Jännittää hirveästi. Huomista päivää olen odottanut jo pari kuukautta malttamattomana! Päästään viimein rakenneultraan!
Oikeastaan nt-ultrasta asti olen odottanut niin paljon tätä rakenneultraa, jotta saisin varmuutta sille onko kaikki pikkuisella hyvin ja onko hän todennäköisesti terve. Vähän huolettaa, että onko pieni kasvanut normaalisti ja vieläkö niskaturvotusta on. Sukupuolenki haluaisin ehdottomasti saada selville. Koen, että pikkuiseen on helpompi rakentaa suhdetta, kun tietää onko hän tyttö vai poika. Mies kyllä oli sitä mieltä, että jos pikkuinen ei sukupuoltaan halua paljastaa niin jääköön salaisuudeksi synnytykseen asti. Itse kyllä ajattelin mennä yksityiselle sitä sen jälkeen selvittämään, koska haluan sen tietää. Esikoisesta kyse niin nämä asiat ehkä stressaavat ja mietityttävät enemmän, kun ei vielä ole yhtään lasta.
Tämä lapsi oli suunniteltu ja ns. toivottu. Sille oli annettu lupa tulla jättämällä ehkäisy pois ajatuksella "tulee, kun on tullakseen". Mulla ei kuitenkaan ole alusta alkaenkaan ollut mitenkään super onnellinen olo tästä raskaudesta. Olen kyllä haaveillut vauvasta jo muutamia vuosia ja odottanut, koska mieskin alkaisi puhumaan vauva-asioista ja haaveilemaan perheestä. Nyt kun viime vuoden aikana hänkin alkoi puhua, että voisi jossain vaiheessa hankkia lapsia niin koin, että aika ois nyt kypsä, kun mun työkuvioistakin sain tuon hankalan koulutuksen käytyä. Yksi suuri syy, miksi halusin saada v. 2016 aikana vauvan oli, että pääsisin pois töistä. Saisin elämääni jotain muuta sisältöä ja tarkoitusta kuin pelkkä työ. Työ on ollut mulle aikaisemmin samalla myös harrastus ja melkein koin sen jopa kutsumukseksi. Mutta koska vuoden aikana tuli niin paljon turpaan siltä saralta en enää koe työiloa tai -imua. Siitä on tullut enemmänkin pakollinen paha ja jouduin töihin yksiköihin, joihin en olisi itse koskaan hakenut tai halunnut. Nyt siis koen, että "olen vain töissä täällä". Vauvavuosi toisi toivomani vapautuksen työstä ja ehkä löydän uuden suunnan sen aikana ja lähden vaikka opiskelemaan jotain sen jälkeen.
Alkuraskaudessa en uskaltanut tuntea iloa. Pelkäsin ehkä vähän keskenmenoa ja sitä onko kaikki hyvin. Sitten kun ultrassa paljastui sitä niskaturvotusta niin sen takia varmaan en ole osannut vieläkään oikein luottaa ja iloita tulevasta vauvasta. Varmaan vaikuttaa myös, kun mies ei ole mikään hössöttäjä eikä puhu vauvajuttuja mulle eikä näytä juuri olevan kiinnostunut vielä vauvajuttujen hankinnoista tai ylipäätään puhumaan asiasta. Mulla ei myöskään ole muita samassa tilanteessa olevia tuttuja tai kavereita, joiden kanssa voisin asiasta keskustella ja iloita. En ole vielä kertonut kuin vasta muutamalle henkilölle asiasta ja mietin, josko huomenna julkaisisi asian facebookissa, mikäli rakenneultrasta hyviä uutisia tulee.
Mulla on taustalla vähän masennusta ollut nuorempana ja ehkä sitä on viime vuosina jälleen alkanut vähän tulemaan. En ole kauhean energinen vaan enemmänkin jatkuvasti väsynyt. Ihmisten näkeminen tuntuu vaan niin vaikealta ja uuvuttavalta. Ei oikein ole sellaisia kavereita, joita voisi pyytää vaan kahville kotiin tai kylään. Mun tuttavat ja kaverit on olleet enempi niitä keiden kanssa on käyty baareilemassa ja bilettämässä jne. Mut enää ei se kiinnosta pätkääkään vaan kaipaisin enempi sellasta seuraa, jonka kanssa vois käydä vaikka rauhassa kävelyllä jutustelemassa tai istua kotona vaikka telkkua kattoen ja herkkuja syöden. Ollaan miehen kanssa vähän tällaisia kotihiiriä ja epäsosiaalisia, kun viihdytään molemmat mielummin kotona kuin ihmisten keskellä :) Vaikka oon aina viihtynyt hyvin yksin ja en koe sitä ongelmana niin välillä tuntuu, että ois kiva, kun ois kissan ja miehen lisäks jotain muita tärkeitä ihmisiä elämässä.
Toivottavasti huomenna jokin tunnelukko aukeaisi ja ns. kivi putoaisi sydämeltä. Jospa voisin tuntea viimein aitoa iloa raskaudesta. Olen lähdössä just iltavuoroon töihin. Toivottavasti työt veis niin mennessään, etten kerkeäisi huomista miettimään tai stressaamaan. Toivon myös, etten ala stressaamaan ns. vatsallani, kun tulee muuten erittäin hankala työvuoro xD Aika mahdotonta päästä juoksemaan perjantai-iltana vessaan kassalta yksin ollessa...
Ps. Mies toivoo poikaa ja minä tyttöä. Katsotaan kummanko toive toteutuu ;)
Oikeastaan nt-ultrasta asti olen odottanut niin paljon tätä rakenneultraa, jotta saisin varmuutta sille onko kaikki pikkuisella hyvin ja onko hän todennäköisesti terve. Vähän huolettaa, että onko pieni kasvanut normaalisti ja vieläkö niskaturvotusta on. Sukupuolenki haluaisin ehdottomasti saada selville. Koen, että pikkuiseen on helpompi rakentaa suhdetta, kun tietää onko hän tyttö vai poika. Mies kyllä oli sitä mieltä, että jos pikkuinen ei sukupuoltaan halua paljastaa niin jääköön salaisuudeksi synnytykseen asti. Itse kyllä ajattelin mennä yksityiselle sitä sen jälkeen selvittämään, koska haluan sen tietää. Esikoisesta kyse niin nämä asiat ehkä stressaavat ja mietityttävät enemmän, kun ei vielä ole yhtään lasta.
Tämä lapsi oli suunniteltu ja ns. toivottu. Sille oli annettu lupa tulla jättämällä ehkäisy pois ajatuksella "tulee, kun on tullakseen". Mulla ei kuitenkaan ole alusta alkaenkaan ollut mitenkään super onnellinen olo tästä raskaudesta. Olen kyllä haaveillut vauvasta jo muutamia vuosia ja odottanut, koska mieskin alkaisi puhumaan vauva-asioista ja haaveilemaan perheestä. Nyt kun viime vuoden aikana hänkin alkoi puhua, että voisi jossain vaiheessa hankkia lapsia niin koin, että aika ois nyt kypsä, kun mun työkuvioistakin sain tuon hankalan koulutuksen käytyä. Yksi suuri syy, miksi halusin saada v. 2016 aikana vauvan oli, että pääsisin pois töistä. Saisin elämääni jotain muuta sisältöä ja tarkoitusta kuin pelkkä työ. Työ on ollut mulle aikaisemmin samalla myös harrastus ja melkein koin sen jopa kutsumukseksi. Mutta koska vuoden aikana tuli niin paljon turpaan siltä saralta en enää koe työiloa tai -imua. Siitä on tullut enemmänkin pakollinen paha ja jouduin töihin yksiköihin, joihin en olisi itse koskaan hakenut tai halunnut. Nyt siis koen, että "olen vain töissä täällä". Vauvavuosi toisi toivomani vapautuksen työstä ja ehkä löydän uuden suunnan sen aikana ja lähden vaikka opiskelemaan jotain sen jälkeen.
Alkuraskaudessa en uskaltanut tuntea iloa. Pelkäsin ehkä vähän keskenmenoa ja sitä onko kaikki hyvin. Sitten kun ultrassa paljastui sitä niskaturvotusta niin sen takia varmaan en ole osannut vieläkään oikein luottaa ja iloita tulevasta vauvasta. Varmaan vaikuttaa myös, kun mies ei ole mikään hössöttäjä eikä puhu vauvajuttuja mulle eikä näytä juuri olevan kiinnostunut vielä vauvajuttujen hankinnoista tai ylipäätään puhumaan asiasta. Mulla ei myöskään ole muita samassa tilanteessa olevia tuttuja tai kavereita, joiden kanssa voisin asiasta keskustella ja iloita. En ole vielä kertonut kuin vasta muutamalle henkilölle asiasta ja mietin, josko huomenna julkaisisi asian facebookissa, mikäli rakenneultrasta hyviä uutisia tulee.
Mulla on taustalla vähän masennusta ollut nuorempana ja ehkä sitä on viime vuosina jälleen alkanut vähän tulemaan. En ole kauhean energinen vaan enemmänkin jatkuvasti väsynyt. Ihmisten näkeminen tuntuu vaan niin vaikealta ja uuvuttavalta. Ei oikein ole sellaisia kavereita, joita voisi pyytää vaan kahville kotiin tai kylään. Mun tuttavat ja kaverit on olleet enempi niitä keiden kanssa on käyty baareilemassa ja bilettämässä jne. Mut enää ei se kiinnosta pätkääkään vaan kaipaisin enempi sellasta seuraa, jonka kanssa vois käydä vaikka rauhassa kävelyllä jutustelemassa tai istua kotona vaikka telkkua kattoen ja herkkuja syöden. Ollaan miehen kanssa vähän tällaisia kotihiiriä ja epäsosiaalisia, kun viihdytään molemmat mielummin kotona kuin ihmisten keskellä :) Vaikka oon aina viihtynyt hyvin yksin ja en koe sitä ongelmana niin välillä tuntuu, että ois kiva, kun ois kissan ja miehen lisäks jotain muita tärkeitä ihmisiä elämässä.
Toivottavasti huomenna jokin tunnelukko aukeaisi ja ns. kivi putoaisi sydämeltä. Jospa voisin tuntea viimein aitoa iloa raskaudesta. Olen lähdössä just iltavuoroon töihin. Toivottavasti työt veis niin mennessään, etten kerkeäisi huomista miettimään tai stressaamaan. Toivon myös, etten ala stressaamaan ns. vatsallani, kun tulee muuten erittäin hankala työvuoro xD Aika mahdotonta päästä juoksemaan perjantai-iltana vessaan kassalta yksin ollessa...
Ps. Mies toivoo poikaa ja minä tyttöä. Katsotaan kummanko toive toteutuu ;)
maanantai 7. syyskuuta 2015
Vauvalle toppapussi ja vähän muutakin kirppikseltä
Kirppiksellä tuli jälleen kerran käytyä ja olin pari kertaa jo aiemmin katsonut eräässä pöydässä tummansinistä toppapussia. Mies oli aiemmin mukana ja kielsi ostamasta, mutta niin vain se jäi mieleen kummittelemaan ja menin kiertelemään tällä kertaa ilman miestä ;) Onneksi tuo toppapussi oli vielä jäljellä niin ei jäänyt harmittamaan, jos se olisi ehtinyt mennä. Meille siis syntyy talvivauva luultavasti tammikuun lopulla ja äitiyspakkauksen talvivaatteet ovat pienelle varmasti vielä hurjan isoja. Siksi ajattelin hommata hänelle haalarin tai toppapussin, jotta tarkenee edes pikkuiden sairaalasta kuljettaa kotiin. Pitää pistä piiloon mieheltä tuo vielä ja kaivaa esille sitten syksymmällä niin varmaan jo sitten hyväksyy tuon mun ostoksen ;) 
Toppapussi on H&M Baby-mallistoa, koko 50-56cm eli varmasti juuri sopiva vastasyntyneelle ja menee varmaan muutenkin ekan talven ajan. Maksoi 3€, mikä ei mun mielestä ole paha hinta käytetystä ja ihan hyväkuntoisesta tuotteesta. Tuossa on pienet käsitumput samassa ja irrotettavahuppu. Sopii niin tytölle kuin pojallekin. Ajattelin tuon pesussa pyöräyttää jossain vaiheessa, kun pinta on vähän sellainen matta, että kerää nukkaa ja likaa aika helposti. Turvavyölle tuossa on jalkovälissä reikä, kaipa se reikä käy kaikenmallisiin turvakaukaloihin/vöihin. Niihin ei olla vielä perehdytty lainkaan.
Sitten ostin noita ihania pikkuruisia sukkia! Maksoivat 10snt kpl ja ovat ihan hyväkuntoisia, ettei ole pahasti pesunukkaa. Pöydässä olisi ollut ihania pienen tyttövauvan sukkia, mutta vaaleanpunaisen värin takia ostin nyt vain noita neutraaleja valkoisia sekä yhden pandakuvioiset. Kolmet valkeat sukat ovat kai ihan vastasyntyneelle, sillä ovat niin älyttömän pikkuruiset. Oisko kokoa 10-12 vai mikä lie pienin koko edes. Pandasukat myyjän mukaan kokoa 13-15.
Lisäksi ostin vielä muutaman aluslakanan vauvan pinnasänkyyn. Beige, sininen ja pitsireunalla oleva turkoosi. Lakanat olivat pöydässä -50%, joten niille ei jäänyt yhteensä hintaa kuin 0,85€!
Toppapussi on H&M Baby-mallistoa, koko 50-56cm eli varmasti juuri sopiva vastasyntyneelle ja menee varmaan muutenkin ekan talven ajan. Maksoi 3€, mikä ei mun mielestä ole paha hinta käytetystä ja ihan hyväkuntoisesta tuotteesta. Tuossa on pienet käsitumput samassa ja irrotettavahuppu. Sopii niin tytölle kuin pojallekin. Ajattelin tuon pesussa pyöräyttää jossain vaiheessa, kun pinta on vähän sellainen matta, että kerää nukkaa ja likaa aika helposti. Turvavyölle tuossa on jalkovälissä reikä, kaipa se reikä käy kaikenmallisiin turvakaukaloihin/vöihin. Niihin ei olla vielä perehdytty lainkaan.
Sitten ostin noita ihania pikkuruisia sukkia! Maksoivat 10snt kpl ja ovat ihan hyväkuntoisia, ettei ole pahasti pesunukkaa. Pöydässä olisi ollut ihania pienen tyttövauvan sukkia, mutta vaaleanpunaisen värin takia ostin nyt vain noita neutraaleja valkoisia sekä yhden pandakuvioiset. Kolmet valkeat sukat ovat kai ihan vastasyntyneelle, sillä ovat niin älyttömän pikkuruiset. Oisko kokoa 10-12 vai mikä lie pienin koko edes. Pandasukat myyjän mukaan kokoa 13-15.
Lisäksi ostin vielä muutaman aluslakanan vauvan pinnasänkyyn. Beige, sininen ja pitsireunalla oleva turkoosi. Lakanat olivat pöydässä -50%, joten niille ei jäänyt yhteensä hintaa kuin 0,85€!
perjantai 4. syyskuuta 2015
Ilmainen Babybox Lastentarvikeliikkeestä!
Kävin tänään hakemassa ilmaisen pienen Babyboxin paikallisesta Lastentarvikeliikkeestä. Oman babyboxin voi tilata osoitteesta http://babybox.fi/
Syöttämällä tuonne sivustolle omat yhteystiedot saa sähköpostiin koodin, jota näyttämällä valikoiduista Lastentarvike-liikkeistä saa ilmaisen babybox-näytepaketin. Mulle ei ainakaan tullut puhelimeen koodia vaikka sähköpostissa lukikin, että se myös olisi lähtetty puhelimeen niin otin kuvan kännykällä sähköpostista ja näytin siitä koodin liikkeen myyjälle. Mukana täytyy olla vielä henkilöllisyystodistus, sillä liikkeessä varmistavat henkkarista ja osoitteesta, että koodin noutaja on varmasti sama kuin tiedot syöttänyt henkilö. Huom, pakkauksen kuosit ja sisältö saattavat nettisivujen mukaan vaihdella, joten välttämättä kaikkien pakkaus ei välttämättä ole identtinen tässä kohta esittelemäni kanssa!
Mitä tuo babybox sitten sisältää?
Ensinnäkin monen monta esitettä ja lippulappua, jotka ainakin allekirjoittaneelta jäävät lukematta ja lentävät varmaan yhden vilkaisun jälkeen roskiin:
* Vaukirjan mainos
* Vau.fi Vauvan syntymä opas, jossa tietoa synnytyksestä.
* Eucerin suihkuöljyn näytepullo ja esite,
* me&i etukuponki (saa 10€ alennusta, jos järjestää me&i-kutsut)
* Lastentarvike-liikkeen etukuponki (Osta 50€:lla, saat 10€ alennusta)
* Folksam Lapsivakuutuksen esite
* Fisher-Price Lapsen ensimmäinen vuosi-kirjanen (Sisältää paljon tuotemainontaa, joten kannattaa mielummin hankkia nätimpi vauvakirja, jos aikoo tuollaista täyttää)
* Pampers esite (Näitä pampersin esitteitä oli jostain syystä mun pakkauksessa neljä :D esitteessä on koodi (kaikissa lapuissa sama), jolla saa pamperskerhosta 300 ilmaista pistettä)
Sitten näihin mun mielestä paketin parhaimpiin tarvikkeisiin:
* Pampersin näytevaippoja (4kpl kokoa 1 new born ja 2kpl kokoa 2 new born)
* Pampers Sensitive vauvan kosteus-/puhdistuspyyhkeistä 12kpl/pkt
* Folkasam (kuola)liina/huivi, väri limenvihreä
* me&i kuolalappu. Mun paketissa ainakin ihana pilvikuosi, sinivalkoruskea väriltään
* Lindexin sukat, koko 13-15. Väri luonnonvalkea harmailla raidoilla
Nämä jälkimmäiset tuotteet ainakin tulevat meille käyttöön ja erityisesti nuo vaipat, sukat ja kuolalappu miellyttävät omaa silmää värimaailmaltaan! Eli tästä kannattaa katsoa olisiko babyboxissa sopivaa sisältöä omalle vauvalle ja miettiä kannattaako tuollainen pakkaus hakea. Noita Lastentarvikeliikkeitä ei aivan joka puolella Suomea ole, joten kovin kaukaa en tätä kyllä lähtisi varta vasten hakemaan, mutta suosittelen ehdottomasti, jos omassa kotikaupungissa kyseinen liike on :)
Syöttämällä tuonne sivustolle omat yhteystiedot saa sähköpostiin koodin, jota näyttämällä valikoiduista Lastentarvike-liikkeistä saa ilmaisen babybox-näytepaketin. Mulle ei ainakaan tullut puhelimeen koodia vaikka sähköpostissa lukikin, että se myös olisi lähtetty puhelimeen niin otin kuvan kännykällä sähköpostista ja näytin siitä koodin liikkeen myyjälle. Mukana täytyy olla vielä henkilöllisyystodistus, sillä liikkeessä varmistavat henkkarista ja osoitteesta, että koodin noutaja on varmasti sama kuin tiedot syöttänyt henkilö. Huom, pakkauksen kuosit ja sisältö saattavat nettisivujen mukaan vaihdella, joten välttämättä kaikkien pakkaus ei välttämättä ole identtinen tässä kohta esittelemäni kanssa!
Mitä tuo babybox sitten sisältää?
Ensinnäkin monen monta esitettä ja lippulappua, jotka ainakin allekirjoittaneelta jäävät lukematta ja lentävät varmaan yhden vilkaisun jälkeen roskiin:
* Vaukirjan mainos
* Vau.fi Vauvan syntymä opas, jossa tietoa synnytyksestä.
* Eucerin suihkuöljyn näytepullo ja esite,
* me&i etukuponki (saa 10€ alennusta, jos järjestää me&i-kutsut)
* Lastentarvike-liikkeen etukuponki (Osta 50€:lla, saat 10€ alennusta)
* Folksam Lapsivakuutuksen esite
* Fisher-Price Lapsen ensimmäinen vuosi-kirjanen (Sisältää paljon tuotemainontaa, joten kannattaa mielummin hankkia nätimpi vauvakirja, jos aikoo tuollaista täyttää)
* Pampers esite (Näitä pampersin esitteitä oli jostain syystä mun pakkauksessa neljä :D esitteessä on koodi (kaikissa lapuissa sama), jolla saa pamperskerhosta 300 ilmaista pistettä)
Sitten näihin mun mielestä paketin parhaimpiin tarvikkeisiin:
* Pampersin näytevaippoja (4kpl kokoa 1 new born ja 2kpl kokoa 2 new born)
* Pampers Sensitive vauvan kosteus-/puhdistuspyyhkeistä 12kpl/pkt
* Folkasam (kuola)liina/huivi, väri limenvihreä
* me&i kuolalappu. Mun paketissa ainakin ihana pilvikuosi, sinivalkoruskea väriltään
* Lindexin sukat, koko 13-15. Väri luonnonvalkea harmailla raidoilla
Nämä jälkimmäiset tuotteet ainakin tulevat meille käyttöön ja erityisesti nuo vaipat, sukat ja kuolalappu miellyttävät omaa silmää värimaailmaltaan! Eli tästä kannattaa katsoa olisiko babyboxissa sopivaa sisältöä omalle vauvalle ja miettiä kannattaako tuollainen pakkaus hakea. Noita Lastentarvikeliikkeitä ei aivan joka puolella Suomea ole, joten kovin kaukaa en tätä kyllä lähtisi varta vasten hakemaan, mutta suosittelen ehdottomasti, jos omassa kotikaupungissa kyseinen liike on :)
torstai 3. syyskuuta 2015
Lisää kirppislöytöjä vauvalle :)
Kirppiksiltä tuli taas löydettyä muutama edullinen vaate vauvalle. Neutraalilla värimaailmalla edelleen edetään, koska rakenneultraan vielä aikaa reilu viikko. Sininen on kuitenkin yks mun lempiväreistä ja vauvan tuleva huone on valmiiksi maalattu aiemmin vaaleansiniseksi. Joten onpa hän tyttö tai poika niin sinistä on luvassa sekä vaatteissa että sisustuksessakin!
Puolipotkuhuosut olivat molemmat kokoa 56 ja maksoivat 50senttiä kappale eikä ollut juuri käytönjälkiä tai pesunukkaa niin matkaani lähtivät. Lyhythihainen body 56cm oli ehkä talvivauvalle vähän turha ostos, mutta se oli uusi ja maksoi myös 50 senttiä niin aattelin yhden sellaisenkin ostaa. Nuo kaksi valkoista bodya ovat muistaakseni kokoa 50-56cm. Yritän noita kietaisubodeja kerätä, kun niiden pukeminen vauvalle on useimpien mielestä niin paljon helpompaa kuin umpibodyjen. Tuossa valkeassa umpibodyssa oli pieni musta tahra, mikä tuskin lähtee pois, mutta hintaakin taisi olla vain 30 senttiä ja oli muuten hyväkuntoinen.
Puolipotkuhuosut olivat molemmat kokoa 56 ja maksoivat 50senttiä kappale eikä ollut juuri käytönjälkiä tai pesunukkaa niin matkaani lähtivät. Lyhythihainen body 56cm oli ehkä talvivauvalle vähän turha ostos, mutta se oli uusi ja maksoi myös 50 senttiä niin aattelin yhden sellaisenkin ostaa. Nuo kaksi valkoista bodya ovat muistaakseni kokoa 50-56cm. Yritän noita kietaisubodeja kerätä, kun niiden pukeminen vauvalle on useimpien mielestä niin paljon helpompaa kuin umpibodyjen. Tuossa valkeassa umpibodyssa oli pieni musta tahra, mikä tuskin lähtee pois, mutta hintaakin taisi olla vain 30 senttiä ja oli muuten hyväkuntoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)