Rakenneultra!

Hei! Viimein kauan odottamamme päivä koitti ja päästiin rakenneultraan raskausviikolla 20+4. Nukuin jopa kohtalaisen hyvin edellisen yön, kun pikkuinen illalla ennen nukkumaan menoa antoi muutaman potkun masun läpi ja tuli itselle vähän rauhallisempi olo sekä hyvä mieli :)

Mies lähti tunniksi töihin ja sovittiin, että hakee mut aamulla sit kotoa, kun mulla oli sattumoisin sopivasti töistä vapaa päivä niin sain nukkua vähän pidempään. Olin aamun suht rauhallinen, vähän väsytti ja jännitti mutta ei paljoa. Meillä oli aika tutkimukseen klo 10.45 ja lähdettiin hyvissä ajoin kotoa ja oltiin odotusaulassa varttia ennen aikaamme. Odottaminen oli jännittävää ja ahdistavaa. Mua usein stressaa tuollainen odottelu ja sit niin alkaa jännittää h-hetkeä, kun katselee koko ajan kelloa.

Meidät kutsuttiin tutkimushuoneeseen pari minuuttia ilmoitetun aikamme jälkeen. Tutkimuksen suoritti kätilö, joka kätteli molemmat meidän tullessa tutkimushuoneeseen. Hän pyysi ensin nähtäväksi kelakorttini ja äitiyskorttini ja ehdin hetken istahtaa. Hän täytti muutaman asian koneelleen sairaalaan tietojärjestelmämusohjelmaan (pikkuhaikara) ja kehotti minua käymään kanta.fi:ssä antamassa suostumukseni tietojeni jakamiseen, jotta eri lääkärit ja sairaalat näkevät sinne tallennetut hoitokäynti jne. tiedot.

Sitten hyppäsinkin jo penkkiin/tutkimuspöydälle makoilemaan. Vaatteita ei tarvinnut riisua vaan riitti, että sai mahan paljaaksi ja housunkaulusta vähän pois tieltä. Ilmoitin kätilölle, että sukupuolen saa meille kertoa ja mielellään se halutaan tietää. Vaikka olinkin edellisiltana tuntenut liikkeitä ja doppleroinut sydänääniä, ensin hieman jännitin löytyykö pikkuinen vielä elossa ja näkyykö sydämen syke :D Reilusti ultrageeliä masulle ja ultraus saattoi alkaa! Ei huolta :) Sieltä kätilö löysi nopeasti pään ja sykkivän sydämen ja kertoi meille samantien katsovansa sydämen, kun pikkuinen oli nyt niin sopivassa asennossa.

Kätilö selitti meille mukavasti koko tutkimuksen ajan mitä tekee ja tutkii, jotta pysyimme kärryllä. Sydäntä tutkittiin aika kauan ja huolella, mutta kaikki oli kuulemma oikein hyvin. Kätilö kertoi, ettei ulrassa voi havaita, jos sydämen kammioiden väliseinissä on aukkoja, mutta muut sydänviat pitäisi tässä ultrassa jo tulla ilmi. Reiät väliseinissä voidaan havaita vasta syntymän jälkeen lastenlääkärin tutkimuksessa, jos sellaisia on.

Sydämen jälkeen kätilö tutki sikiömme aivot. Ei ollut aivoton vaan kaikki rakenteet löytyivät ja olivat muuten normaalit paitsi löytyi yksi kysta! En valitettavasti muista missä aivojen osassa kysta oli, (Jossain osassa, mikä oli symmetrisesti pampulana toisella puolenkin) mutta kätilö vakuutteli, että se häviäisi kyllä 28 raskausviikkoon mennessä pois ja on ihan tavallinen löydös. Taisi puhua, että kystat liittyvät jotenkin selkäydinnesteeseen, mutta huonon muistini takia en tosiaan tarkkaan pysty enää tuota muistamaan. Hän puhui niin rauhallisesti ja vakuuttavasti, että päätin olla stressaamatta siitä kystasta ja uskoa häntä. Kysta tulisi katoamaan ja olisi ihan tavallinen ja vaaraton löydös... Jatkotutkimuksia tai uutta ultraa ei sen perustella tullut.

Aivojen jälkeen muistaakseni tutkittiin sikiön kasvot, selkäranka, kädet ja jalat. Kasvoista ei meinannut saada hyvää kuvaa, kun pikkuisella oli käsi koko ajan edessä. Jätimme kasvojen tutkailun vähäksi aikaa ja katselimme noita muita rakenteita sillä välin. Kaikki luut näyttivät normaaleilta eikä niistä ollut huomatettavaa. Vastasivat ihan hyvin mittoja. Kaikki mitat taisivat vastata n. 20+3 - 21+1 viikkojen pituuksia, joten pitivät hyvin paikkaansa nyt menossa olevaan 20+4 raskauviikkoon. Kuulemma, jos mitat heittäisivät vaikka pari viikkoa niin sitten olisi jo syytä tutkia tarkemmin, mutta noin pienet erot ovat täysin ok ja normaaleja. Kovin tarkkaan ei esim. sormia tai varpaita tutkittu vaan lähinnä minusta näytti, että ne vaan tsekattiin, että niitä näyttäis suurin piirtein oikea lukumäärä olevan ja että nilkat taittuvat normaalisti ettei ole kampurajalkoja. Pikkuisellamme taisi kädet olla nyrkissä ettei niitä paljon aukonut. Ultrassa katsottiin tietysti myös ns. päästä varpaisiin sikiön sisälle, että löytyi mahalaukku, munuaiset jne. elimet ja kaikki kunnossa. Nesteet muuten näkyvät ultrassa mustana ja siksi mm. mahalaukku erottui mustana läiskänä.

Edellä mainittujen lisäksi rakenneultrassa katsottiin vielä nopsaan, että kohtu on muuten normaali ja että lapsivettä on riittävästi. Kaikki oli kunnossa eikä löytynyt mitään ylimääräistä. Kasvoja ultrattiin lopussa uudelleen ja kokeiltiin myös 4D-kuvaa. Vieläkin oli käsi edessä ja kokeiltiin vaihtaa mun asento kylkimakuulle. Auttoi sen verran, että sikiö vähän vaihtoi asentoja ja saatiin kasvoja kurkattua. Ylähuuli oli ehyt eikä huulihalkiota ollut ja muutenkin kaikki näytti olevan ok. Ei kehdattu miehen kanssa ääneen sanoa, mutta kumpikin oli ollut sitä mieltä, että ne 4D-kuvat naamasta muistutti lähinnä apinaa ja oli vähän muhkuraisia/epämuodostuneita :DD Ei sikiö kovin kauniilta tytöltä ainakaan näyttänyt niiden perusteella vaan enempi ehkä pojalle sopiva naama, kun nenä näytti tosi leveeltä tai sit se kuva vääristi hassusti! :D Kunnon nigga-nenä xDD

Meillä sikiö makoili masussa pää kohdunsuun tietämillä ja on tainnut siinä asennossa viihtyä usein, kun olen tuntenut potkuja lähinnä pikkaisen navan alapuolella vasemmalla. Hän myös kuulemma tuijottelee minun selkää. Istukkani on etuseinässä niin siinä vahvistusta sille, miksi liikkeitä ei ole juuri tuntenut, kun tuo istukka niitä niin paljon vaimentaa ja pikkuinen taitaa potkia enempi selkäpuolelle. En olekaan vielä tainnut mainita, että tunsin ekat liikkeet vasta raskausviikolla 20+0 eli neljä päivää ennen tätä rakenneultraa.

Ultran lopuksi kätilö sitten totesi, että "Niin tehän halusitte tietää sukupuolen. Katsotaanpas sitä sitten vielä"
Minulla oli kyllä jo ultrauksen perusteella jäänyt mielikuva sukupuolesta, kun niitä jo jalkoja ja sisäelimiä tutkittiin niin kurkin siinä samalla jo pikkuisen haaroväliä. Ei ollut jalat ristissä tämä muksu niin saatiin sukupuoli selvitettyä ja oikein olin jo ultran aikana ehtinyt sukupuolen tulkitsemaan. Jääköön se vielä hetkeksi salaisuudeksi, kun sulattelen jonkin aikaa tietoa ja muodostan käsitystä meidän lapsesta omassa mielessäni ennen kuin alan purkamaan asiaa blogiin. Nyt kun sukupuoli on todennäköisesti selvillä voi alkaa rakentaa läheisempää suhdetta tulevaan vauvaan ostamalla "oikean"värisiä vaatteita ja tarvikkeita sekä miettimällä mahdollisia nimiä. Laitan ultrakuvista myös oman postauksen myöhemmin, kunhan ehdin niitä siirtämään koneelle. Saimme kuvia 7 kpl mukaamme, joista neljä oli 4D kuvia naamasta ja loput tavallisia, kuvia sikiön päästä. (Kuvissa ei ollut mitään hauskoja ilmeitä tai eleitä eikä ne kovin tarkkoja ole tai super onnistuneita.)