Eilen anoppi soitteli miehelleni. Kävi ilmi, että hän olikin jo mennyt kertomaan miehelleen ja mieheni siskoille asiasta. Ei kuulemma pystynyt olemaan kertomatta. Oli ok, jos olisi kertonut vain omalle puolisolleen, mutta siskoille oltas haluttu kertoa itse. Oishan se ollut kiva kuulla niiden reaktiot. Nyt on pakko kertoa miehen isovanhemmille lähipäivinä, mikäli halutaan tämä uutinen heille itse paljastaa. Anoppi ei kuulemma pysty enää olemaan kertomatta heille! Ehkä taas vähän ylireagoin väsymyksen kourissa, mut jotenkin tuo sai mut ärsyyntymään. Mulla omana haaveena on nyt, ettei raskaudesta tarttes kertoa kellekään ennen rakenneultraa, koska mua edelleen pelottaa ja rasittaa se niskaturvotus (2,6mm).
Harmittaa vähän, kun ei itse siellä mökillä koko porukalle asiaa paljastettu, kun nyt melkein kaikki siellä olijat asiasta kuitenkin tietää. Yksi miehen siskoista oli kyllä jo siellä kans huomannut, etten ollut juonut alkoholia ja miettinyt oonko raskaana, kun oon normaalisti muiden mukana kuppia kaadellut kiitettävästi.
Käytiin eilen mun vanhemmilla syömässä. Heille ei ole vielä kerrottu. Oon saanu piiloteltua mahan huppareilla ja normivaatteilla eikä ne varmaan osaa epäillä asiaa. Joku viisaampi osais ehkä nyt yhdistää 1+1=2, kun kerrottiin, että ollaan isompaa autoa etsimässä. Ens viikolla ehkä käydän Joensuussa katsomassa yhtä pikkufarmaria. Toivon, että iskäkään ei ois vielä hoksannu tätä äkillistä autonvaihdon tarvetta vaan aattelis, et ollaan vaan kyllästytty ajamaan pikku kaupunkikauppakassillamme.
Pikkusiskolleni kerroin raskaudesta hänen syntymäpäivänään laittamalla ultrakuvan ja tälläisen keep calm-kuvan :) Onnitteli ja oli iloinen! <3 Muut mun suvusta ei siis vielä asiasta tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti