Tässä kirjoituksessa ajattelin käsitellä ja muistella millaisia raskausoireita mulla oli ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana eli alusta suurin piirtein raskausviikolle 13 asti.
Ihan ensimmäiset merkit raskaudesta havaitsin näin jälkikäteen mietittynä jo toukokuun loppupuolella, kun aloin odotella kuukautisten alkamista. Normaalisti ennen kuukautisia mulla alkaa tulla mahakipuja ja vihlaisuja päivää tai kahta ennen kuin alkaa vuoto. Näitä tuttuja kipuja tuli ja aloin varautua niiden perusteella tuleviin kuukautisiin ja otin jo särkylääkkeitäkin ennakkoon, koska ensimmäiset vuotopäivät on mulla yleensä niin kamalan kivuliaat. Kivut kuitenkin jatkuivat eikä kuukautisia kuulunut. Välillä olin jo varma, että seuraavana aamuna tai työpäivän aikana varmasti alkaa vuoto ja kuljin siksi side pöksyissä. Mutta eipä kuulunut, kerran tai kahdesti oli vain tullut hieman vanhaa ruskeaa verta ihan vähän. Saattoi mennä lähemmäs parikin viikkoa näiden epämääräisten menkkakipujen kanssa ennen kuin aloin ajatella, että nyt on kyllä jostain muusta kyse :)
Toukokuu vaihtui kesäkuuksi juuri sopivasti viikonvaihteessa ja mulla oli töissä tulossa aamuvuoroviikko. Mies oli ollut edeltävän viikonlopun poissa kotoa kavereidensa kanssa ja mä olin vaan sluibaillut koko viikonlopun yksin kotona käymättä missään. En yleensä silloin muista syödä tai laittaa kunnolla ruokaa vaan koomailen kotona vaan tietokoneella aikaa kuluttaen yömyöhään. Unetkin jää aina silloin lyhyeksi, kun kukun koneella. Ajattelin, että mun heikotus ja vähän huono olo johtui siitä, kun en edes pihalla ollut käynyt. Mulla oli oudosti huono olo töissä koko alkuviikon ja ihan pitkin päivää. Piti syödä normaalia useammin ja enemmän, jotta huono olo pysyy poissa. Huonoa oloa oli myös illalla kotona, ettei se rajoittunut vain aamuun tai töihin. Kun tätä oli jatkunut pari päivää eikä olo kohentunut niin ajattelin, että nyt taidan kyllä olla raskaana eikä tämä johdu viikonlopusta! :) Mulla oli kotona varuilta yksi raskaustestiliuska jäljellä, kun alkuvuonna olin ostanut pari varmistaakseni voinko lähteä valmistujaisjuhliin alkoholia naukkailemaan. Tein raskaustestin vasta keskiviikkona 3.6. ja vähän jännityksellä odotin, mitä tuloksena olisi. Tiesin, että olisin pettynyt, jos se olisi negatiivinen, koska nämä oireet vahvasti nyt raskauteen viittaavat.
Kauaa ei tarvinnut odottaa vaan sain seurata miten liuskaan hiljalleen alkoi piirtyä kontrolliviiva ja positiivista tulosta merkkaavat kaksi viivaa! Piti varmistaa ohjekuvasta, että onko tulos nyt varmasti positiivinen ja kyllä oli! Viivat oli selkeät ja vahvat, ei mitään ns. haamuviivoja ja ilmestyivät nopeasti reilusti alle minuutissa siihen näkyviin. Miehelle en kertonut heti vaan päätin odottaa hänen tulevan töistä kotiin illalla. Jätin testiliuskan hellan viereen, jos ukko siitä sattuis sen hoksaamaan. Olin hänelle jo parina päivänä pahoinvoinnin takia kyllä jo sanonut, että nyt saattaa olla ns. pullat uunissa ;)
Mies tuli kotiin, mutta eipä se tajunnut sitä liuskaa vaikka siinä kattelikin. Ei vissiin älynny, että se on raskaustesti vaan luuli, että ne näyttää aina "kuumemittarilta". Jossain vaiheessa se tais illalla hoksata sen pahvipakkauksen pahvikorissa ja tais kysyä, että teinkö mä testin. Siihen vaan vastasin, että joo ja plussaa näytti. Tais olla aika neutraali suhtautuminen ja sitä alko vähän jännittää/ahdistaa tuleva ;) Pahoinvoinnin kaverina samaan aikaan mulle tuli yöpissailut rutiiniksi. Jouduin pahimmillaan käymään jopa 4 kertaa yön aikana pikkupissalla, kun muuten ei saanut nukuttua. Joka yö heräsin vähintään kahdesti ja pahimmillaan neljästi!
Onneks tuota pahoinvointia mulla ei kestänyt kuin noin pari viikkoa ja se oli suht lievää. Piti vaan syödä hyvin ja niitä ruokia, mitkä varmasti ties maistuvan. Kertaakaan en oksentanut eikä mitkään hajut ällöttäneet kovin paljoa. Pahoinvointi oli selkeästi lievempää ja lyhytkestoisempaa kuin keskeytetyllä kerralla 5 vuotta aiemmin. Mulle tämä on nyt ns. toinen raskaus, mikäli en sitä vielä tässä blogissa ollut maininnut. Yöpissailut puolestaan jatkuivat koko ensimmisen kolmanneksen ajan.
Ensimmäisen kolmanneksen oireina mulla oli enimmäkseen vatsakivut ja pienet vihlaisut. Nekään ei ollut mitään superpahoja vaan ihan siedettäviä. Myös rinnat alkoivat turvota/kasvaa ja kipeytyä. Nännit suurentuivat ja tisseistä huomasi, että ne ovat vähän muuttuneet. Vaikka varsinaista raskausmahaa ei vielä ekan kolmanneksen aikana ole näkyvissä niin mulla kyllä alkoi heti rv 6+ jälkeen tulla turvotuspömpötystä ihan selkeästi! Oletin sen johtuvan siitä, että kun olen ollut suht hoikka ja näin lyhyt niin mulla tuo pienikin turvotus kyllä näkyy heti mahassa. (43,5kg/150cm) Varsinkin iltaisi maha oli aika ilmapallona. Huomasin myös hennon linea negra -juovan kulkevan masusta alaspäin.
Oikeastaan joskus raskausviikko 10. tienoilla mulle alko tulla enemmän väsymystä ja kotona en usein jaksanut muuta tehdä kuin löhötä sohvalla tai istua tuolilla. Väsymys oli jopa mun mittapuulla aiempaa runsaampaa. Suurin osa väsymyksestä johtui myös tuosta yöpissailuista, kun jouduin joka yö keskeyttämään unet 2-4 kertaa ja se varmasti väsytti aamuisin! Töissä sattui samaan aikaan vielä pidempiä viikkoja ja usean päivän työputkia, jotka imivät kaiken energian. Pystyin olemaan siellä suht normaalisti ja olematta paljastamaan asiaa vielä kellekään. Kassalla seisomista koetin vähentää ja lisätä istumista. Selkein muutos oli syömisessä, et piti syödä jotain parin tunnin välein, jotta ei tullut näläntunnetta ja alkanut väsyttää/heikottaa. Olin raskausuutisen kuultuani koettanut pikkuhiljaa muuttaa ruokavaliotani ja ruokatottumuksia terveellisempään suuntaan... Ehkä alkuraskausaikana myös enempi teki mieli "terveellistä" ruokaa mm. hedelmiä namin tai sipsin sijaan.
Makkarin puolella meillä ei tehty ekan kolmanneksen aikana juuri muuta kuin nukuttu, koska mulla ei ollut tippaakaan kiinnostusta tai haluja muuhun touhuun. Lisäksi tuntui, että alapää kutisi helpommin vaikkei mitään vitsatulehdusta tai muuta testien mukaan mulla ollutkaan. Ehkä hiivaa oli pariin otteeseen, mutta se meni itsestään sitten ohi tai rauhoittui.
Kaiken kaikkiaan pääsin mielestäni ihan suht helpoilla ja siedettävillä oireilla ohittamaan tämän ekan kolmanneksen. Kovasti odotin, koska alkaisi se vauvakirjassa luvattu "energinen toinen kolmannes". Mies puolestaan odotti (odottaa), koska mulle alkaa kirjassa lupaillut "hurjat seksihalut" ilmestyä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti