Kävin tänään aamulla tuossa etukäteen jo kammoksumassani glukoosikokeessa eli sokerirasituksessa. Raskausviikot nyt 26+0. Olin toivonut tämän päivän töistä vapaaksi, kun itse sai valita näytteenottopäivän lokakuulta milloin parhaiten sopi. Kunhan ehtii ennen seuraavaa neuvolaa käymään niin muuten ei kuulemma ajankohdalla ollut väliä. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten ensi maanantaina, jolloin kuulen nuo tulokset. Tosin käyn kyllä kurkkaamassa näkyisikö ne myös tänään iltapäivällä tai huomenna omakanta nettipalvelussa. (Vielä ei näkynyt mitään merkintöjä)
Meilläpäin tuota sokerirasitusta tehdään kahdessa paikassa: terveyskeskuksella ja sairaalassa. Valitsin terveyskeskuksen, koska se on lähempänä ja sairaalan lähellä ei myöskään ole muuta pysäköintimahdollisuutta kuin niiden (melko kallis) parkkihalli. Terveyskeskukselle aikoja oli päivittäin tarjolla vain klo 7.00 - 7.40. Varasin niistä itselleni tuon kaikkein myöhäisimmän, jotta ei niin kamalan aikaisin tarvisisi herätä ja paaston voisi aloittaa edellisiltana hieman myöhemmin kuin jos olisi tuon ensimmäisen ajan ottanut.
Ohjeeksi sokerirasitukseen tulevalle annettiin 12h paasto. Ei siis mitään ruokaa tai juomaa tuona aikana. Korkeintaan yhden vesilasillisen saa paston aikana juoda, jos on pakko. Edeltävänä päivänä kehotettiin myös välttämään kahvia, tupakkaa ja alkoholia.
Olin ennakkoon vähän pelännyt, miten tuo paasto sujuu, kun sen joutuu jo noin aikaisin aloittamaan. Olin varma, että minulle tulisi kamala nälkä yöllä tai viimeistään aamulla. En kuitenkaan joutunut näkemään nälkää. Söin illalla tukevan iltaruuan n. puoli kuudelta (lohta, perunaa ja salaattia) ja sitten vielä iltapalaa seiskan aikoihin (kaksi ruisleipää, satsuman ja viilin). Vähän olisi tehnyt mieli napostella myöhemmin illalla, mutta se oli ehkä enempi tottumuksesta ja tavasta johtuvaa kuin nälästä. Aamulla herättyäni ei myöskään ollut ihmeempi nälkä tai edes tehnyt mieli aamupalaa. Juomisen välttäminen osoittautui sen sijaan minulle haasteellisemmaksi. En illalla muistanut ns. juoda varastoon tai kunnolla ja muistin vasta kahdeksan aikaan, että Ai niin, nythän se paasto alkoi enkä saakaan enää juoda. Join sitten puoli lasillista vettä, kun jo janotti siinä vaiheessa ja ajattelin, että silloin on vielä niin pitkä aika näytteenottoon. Mitään muuta en sitten paaston aikana juonut. Illalla olisi kyllä tehnyt mieli hörpätä vettä ennen nukkumaanmenoa, kun suu tuntui aika kuivalta, mutta pistin vaan reilusti huulirasvaa yöksi niin ei huulet pääsis rusinoitumaan kuivuudesta :D Aamulla suu oli vielä kuivempi ja ois kostuketta kaivannut, mutta en juonut mitään, kun halusin noudattaa paaston ohjeistusta mahdollisimman hyvin. Huulirasvaa vaan ja eikun kohti labraa.
Viime aikoina on tuo herkuttelu vähän lähtenyt lapasesta ja makea alkanut syksyn mittaan maistumaan niin päätin viikonlopun ajan syödä vähän terveellisemmin ja vähempi sokerisesti. Mitään ohjeistusta tuohon en saanut, kun ohjeena oli vain syödä normaalisti. Mut en tosiaan kehdannut syödä ns. meille normaalisti, kun se ois tarkoittanut puolta pussia namia ja isoa jäätelöannosta päivässä. Aattelin, et saattais vähän vääristää tuloksia, jos sortuisin avaamaan tuon järkyttävän jättimäisen irtokarkkipussin (1,25kg!) , joka miehen kanssa käytiin lauantaina sittarista ostamassa... Ei ois jääny ehkä yhteen kouralliseen namia, jos ois se päätetty avata niin tahdonvoimalla säästettiin namipussin avaus tälle viikolle. En tiedä olisko vääristänyt sokerimässäilyt vai ei, mut en oikein mistään netistä löytänyt tietoa ruokien vaikutuksesta rasituksen tuloksiin. Mieleeni oli vaan jäänyt, miten jossain keskustelussa joku kehoitti välttämään viinirypäleiden syöntiä ennen paaston alkua, kun ne sisältävät paljon sokeria ja olivat hänellä ilmeisesti olleet syynä raskausdiabetesdiagnoosiin aiheuttaen yhden arvon ylittymisen. Minähän en piikkikammoisena tosiaankaan diabetesdiagnoosia halua, sillä verensokerien seuranta päivittäin ei tulisi olemaan helppoa. Päätin siis omalla maalaisjärjelläni toimia noin, että välttelen pari päivää ylimääräisiä sokeriherkkua ja syön vain ns. tavallista kunnon ruokaa.
Ensimmäisen verinäytteen ottaminen sujui ihan hyvin. Hoitaja oli mukava ja hänellä oli ilmeisesti joku opiskelija sivusta seuraamassa taustalla. Annoin kelakorttini ja sitten kävin pitkäkseni makaamaan, jotta hän saa verinäytteen otettua. Minulla on siis piikki- ja verikoekammo ja siksi nämä tilanteet on epämieluisia. Onneksi otettiin vain yksi putkilo verta kerrallaan ja toimenpide oli nopeasti oli. Hoitaja kertoi, miten rasitustesti tulisi tämän jälkeen etenemään ja sanoi, jos oksentaisin tai tulisi niin huono olo, että rasitus joudutaan keskeyttämään niin joutuisin tulemaan toisena kertana uudelleen. Heti tämän jälkeen join "sokerilitkun". Sitä oli n. 3dl juotavana. Olin kuullut huhua, että se olisi meilläpäin vadelman makuista ja sitä makua itsellenikin toivoin. Ilahduin, kun huomasin hoitajan esille ottamassa purkissa olevan vadelmanpinkkiä väritystä kyljessä. Hetken jo epäilin olleeni väärässä ja sen olevan sittenkin kokonaan mautonta tai sitruunaa, kun neste olikin täysin väritöntä. Vadelmaa se oli, mutta maku ei ollut niin voimakas kuin olin ajatellut. Oli makeaa, aikalailla huoneenlämpöistä tai vähän viileämpää. Ihan juotavaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi enempää halunnut hörppiä. Jossainpäin on kuulemma ollut kolan tai sitruunan makuista tai ihan kokonaan "mautonta" sokerilitkua".
Olin yllättynyt positiivisesti, miten helposti tuo ensimmäinen näytteenotto sujui ja litkun juontikin onnistui ihan hyvin. Menin odotushuoneeseen istuskelemaan. Vaikka oli maanantaiaamu niin siellä oli yllättävän vähän porukkaa ja tilaa oli mukavasti. Sain istua itsekseni pienellä kolmen hengen sohvatuolilla. Väsytti kyllä paljon eikä olisi jaksanut pitää silmiä kunnolla auki. Koetin saada ajan kulumaan ensin selailemalla kännykälläni facebookin kirppisryhmiä ja etusivua jne. ja lukemalla mukanani tuomaa lehteä. 20 minuutin jälkeen mulle alkoi tulla huono olo ja tulla sellainen pyörtymistä ennakoiva olotila. Muistin, miten joku netissä oli kertonut hänen joutuneen keskeyttäneen rasituksen huonon olon ja heikotuksen yllättäessä ja pelkäsin minulle käyvän samoin. En tosiaankaan halunnut tulla sinne enää uudelleen toisena päivänä, koska se ei varmasti olisi yhtään sen helpompaa uudella yrittämällä. Nostin jalkoja lattialta sohvapenkille, kun siinä ei onneks istunut silloin muita ja nojasin seinään silmät ummistaen. Koetin saada pahan olon häipymään ja pyörrytyksen kaikkoamaan. Tuntui, että jotkut ihmiset tuijotti vähän pahasti, kun valtasin siinä useamman ihmisen tilan, mut kaipa ne näki mun mahasta, käytöksestä ja naamasta, että oon raskaana ja mulla on oikeesti vähän huono olo. Onneks tuo heikotus meni oli ja pystyin sinnittelemään sen tunnin odotuksen. Vauva onneksi liikehti masussa normaalisti ja potki mua mahaan välillä aika kovastikin. Vissiin tuo sokerijuoma heti aamusta oli saanut pikkuisen hereille ja piristymään :) <3
Toista näytettä ottaessa sanoin hoitajalle, että vähän meinasi aiemmin tulla huono olo ja heikottaa, mutta onneksi meni ohi. Hoitaja kehotti tulemaan sanomaan, jos vielä meinaa iskeä huono olo niin voisin ehkä päästä pitkäkseni johonkin loppuajaksi. Toinen verikoe sattui vähän enempi. Hoitaja joutui kuulemma etsimään eri suonen (otti samasta kädestä), mutta kehui minulla onneksi olevan hyvät suonet niin helpottaa vähän verikoekammoani, kun eivät joudu kauaa etsimään tai suonia sörkkimään.
Sitten taas odotustilaan istumaan ja kuluttamaan aikaa. Tällä välillä huoneeseen oli tullut jo aika paljon ihmisiä ja kaikki sohvapaikat oli varattu, etten päässyt enää valtaamaan itselleni omaa sohvaa. Alkuun oli taas ihan hyvä olo, mutta kymmenen minuutin jälkeen alkoi taas puskea huonoa oloa ja heikotusta. Mietin, että siirryn istumaan röntgenin aulaan, kun siellä näytti olevan hiljaisempaa, vähemmän ihmisiä ja myös varmaan tyhjää sohvatilaa, missä makoilla. En sit kuitenkaan kehdannut mennä sinne makoilemaan vaan aattelin käydä kysymässä siltä hoitajalta pääsisinkö jonnekin pitkäkseni. Olin jo koputtamassa ovelle, mut en kuitenkaan kehdannut mennä kysymään. Menin sittenkin eteis-/porraskäytävään penkille, joka oli ihan siinä mun hoitohuoneen jälkeen. Siellä porraskäytävässä oli ihanan viileää ja paljon raittiimpaa ilmaa. Oli myös tosi rauhallista eikä ollut muita ihmisiä. Istuin siellä kovalla puupenkillä ja aattelin, että käyn vaikka tarvittaessa siihen penkille pötköttämään. Olo kuitenkin koheni nopeasti siellä istuskellessa eikä tarvinnut nostaa ees jalkoja penkille tällä kertaa. Varmaan se ulkoa ihmisten mukana tuleva raitis ilma teki hyvää ja mun huono olo katosi kokonaan. Ehkä mua myös stressasi/ahdisti siinä odotustilassa muut ihmiset ja se jatkuva vuoronumeroiden kilahtelu, et se odottaminen oli ahdistavampaa varsinaisessa odotustilassa kuin siellä omassa rauhassa. Sain luettua lehteni kokonaan ja myös puhelimella sovittua nettikirpparin kautta kaupat sunnuntaille jäätelökoneesta :D
Menin viisi minuuttia ennen mun viimeistä näytteenottoaikaa istumaan takaisin muiden joukkoon odotustilaan. Siellä meinas heti tulla vähän huonompi olo, et varmaan johtu huonosta sisäilmasta ja siitä et jotenkin alitajuisesti alan stressata verikoetta ja odottaa, koska mun vuoronumero ilmestyy taululle. Kysyin hoitajalta vieläkö kolmas veriputkilo saadaan otettua samasta kädestä vai tarvitseeko nyt vaihtaa kättä. Hoitaja arveli vielä voivansa ottaa näytteen samasta suonesta kuin ekalla kerralla ja niinpä kävin taas sängylle makaamaan. Näytteen ottaminen sattui tällä viimeisellä kerralla eniten ja kesti ehkä hieman kauemmin kuin ekoilla kerroilla. Onneksi se oli viimeinen kerta nyt ja pääsisin viimein kotiin! Hoitaja kehoitti mua ottamaan sen tupon/teippauksen kädestä pois viimeistään puolen tunnin kuluessa. Mun iho oli ärtynyt noista teipeistä, joilla se vanutyyny kyynärtaipeeseen verikokeen jälkeen teipattiin. Joskus, kun kävin kosketusallergiatestissä, missä joutui pitämään kaksi vuorokautta selkään teipattuja näytteitä ihossaan niin melkein isoimmat reaktiot ja kutinat johtui noista teipeistä kuin niistä testiaineista, joita mun iholle oli laitettu.
Olo on kyl tosi helpottunut, kun sai tuon sokerirasituksen nyt suoritettua ja pois alta! Jee!! Toivottavasti neuvolatätin lupaus pitää paikkansa, että tämän jälkeen mun ei tartteis enää labrassa raskauden takia käydä. Tällä käynnillä multa siis otettiin kolme putkea verta, join kerran sitä sokerijuomaa ja aikaa käynnillä meni lähes tarkalleen 2h. En onneks pyörtynyt tai oksentanut vaan selvisin tästä koettelemuksesta. Mulla oli evääksi otettu banaani ja suklaata, mut riitti pelkkä banaani, jotta uskallauduin ajamaan tuolta kotiin. Olo oli väsynyt, mutta yllättävän hyvä :)
Ps. Kotiin tultua söin ensin kaksi leipää ja sen jälkeen avasin irtokarkkipussin palkitakseni itseni ;) Pitää varmaan varuilta mässätä nuo namit pois ennen ens neuvolakäyntiä, jos vaikka sieltä tulee verikokeiden perusteella pelkäämäni radi-diagnoosi... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti