Syntyvän lapsen sukupuoli - onko sallittua toivoa tyttöä tai poikaa?

En ole täällä blogissa tarkoituksella maininnut tai puhunut vauvamme sukupuolesta. Epähuomiossa olen saattanut sen jo paljastaa ja varmaan joku on sen arvannut rivien välistä tulkitsemalla. Lapsen sukupuolellahan sinänsä ei ole väliä. Usein kuulee sanovan, että pääasia, jotta lapsi on terve. Tätä olen itsekin sanonutja koettanut myös oikeasti ajatella niin.

Mutta mutta. On ehkä hieman tabu sanoa, jos toivoo enempi toista sukupuolta syntyväksi kuin toista. Ehkä johtuen omasta pituudestani olen ajatellut ja toivonut lapseksi tyttöä. Olehan itsekin tyttö ja siten kokenut tyttölapsen hoitamisen ja kasvattamisen luontevaksi jne. Ajatellut, että tytölle lyhyys ei ole niin paha asia kuin pojalle. Tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa olen pelännyt, että lyhyttä poikalasta kiusattaisiin varmasti tai hän ei aikuisena saisi kunnon puolisoa. Tyhmiä mietteitä vai mitä? :)

Tässä raskaudessa mulla oli alussa erilainen fiilis sukupuolesta kuin ensimmäisessä. Silloin ajattelin heti lapsen olevan tyttö (no sitä en saa koskaan tietää) mutta nyt olo oli erilainen. Mieleen tuli häivähdyksiä ja fiiliksiä poikalapsesta. Mullehan tuli jo heti alkuun yksi ns. poikalapsen tunnusmerkki eli linea negra (jo rv 6 tienoilla) ja myös virtsa oli raskausajan sameaa. Se myös vanhojen uskomusten mukaan viittaisi poikaan. Juuri ennen rakenneultraa olin kysellyt netissä yhdessä pienessä mammaryhmässä mahakuvieni perusteella arvaamaan sukupuolta. 90% (noin kymmenen arvaajaa) veikkasi poikaa mahan perusteella. Myös mies oli alusta asti puhunut jo "meidän pojasta". Hänelläkin selkeästi oli toivesukupuoli ja ilmaisi sen selkeästi. Toivoin salaa kaikkien olevan väärässä ja rakenneultran kertovan meille tyttöuutisia.

Rakenneultrassa huomasin itse sukupuolen tutkimuksen aikana. Toivoin, että kätilö katsoisi ja varmistaisi tunnistinko oikein vai väärin. Pieni pettymyksen aalto ehti humahtaa lävitseni, sillä olin näkevinäni nimittäin pallit. Mies ei ollut itse sukupuolta huomannut ja ultrauksen lopussa kätilö kysyi halutaanko tietää lapsen sukupuoli. Hän ei sitä vielä tutkimuksen aikana ollut huomannut tai selvittänyt. Toivoin nähneeni väärin ja kuulevani kohta tyttöuutisia.

Poikahan se on. Ihan selkeästi. Selkeät pallit ja pippeli siellä näkyi. Pääasia, että lapsi on terve ajattelin minä sitten. Ultran jälkeen kysyin mieheltä hänen tuntemuksiaan. Oli ihan iloinen, mutta olisi hänelle tyttökin kelvannut. Hän taisi olla vähän ärtynyt minulle, kun sanoin toivoneeni tyttöä. Mielessä kyti myös pelko onko lapsi terve. Hänellä oli näkynyt kysta aivoissa ja se ehkä mietitytti tuota sukupuolta enemmän.

Tietoisesti työnsin sukupuoliasiaa taustalle pitkään. En varsinaisesti sitä miettinyt vaan päätin antaa itselleni aikaa sisäistää sen. Kerroin sukupuolesta kaikille kysyttäessä, mutta en maininnut sitä itse muuten kuin tuntemattomien mammojen kanssa nettikeskusteluissa. Käsittelin asiaa pitkään ja vielä edelleen sukupuoliasia on mielessä. Miehen kanssa kutsuimme sikiötä "pojuksi". Ajattelin ehtiväni sisäistää asian hyvin ja päästä sen kanssa sinuiksi synnykseen mennessä tai viimeistään heti lapsen synnyttyä. Asiaa olisi helpottanut, jos en olisi pelännyt syntyykö meille varmasti terve lapsi sillä pieni pessimisti mielessäni kielsi vielä iloitsemasta lapsesta ennen kuin hän varmasti olisi täällä. Mitä vaanhan voi tapahtua ja synnytys ei välttämättä menekään putkeen. Pahimmillaan lapsi olisi voinut kuolla kohtuun ihan loppuaraskaudessa. Ja synnytykseen asti vielä elättelin salaa mielenperukoilla aivan pienen pientä toivoa, että rakenneultra olisi kuitenkin ollut väärässä. Olisihan se mahdollista, sillä jollekin on käynyt niin...