Painoarvio + lantion magneettikuvaus = Synnytyksen käynnistys rv 38+4!

Menin Kysille perjantaina lähetteen takia ja itselle oli hieman epäselvää, mitä tuo lähete koski. Oletin sen olevan painoarvio ja mahdollisesti magneettikuvaus lantiomittojen selvitystä varten. Olin kotona hieman miettinyt, et onko olemassa mahdollisuus, että joutuisin heti jäämään käynnistykseen. En kuitenkaan halunnut uskoa sitä enkä ottanut mukaan ns. sairaalakassia tai mitään ihmeempää tarviketta normaalin käsilaukkukaman lisäksi.

Tuntui omituiselta odottaa vuoroaan samassa aulassa kuin, missä kuukausia aiemmin oli odotettu rakenneultraan. Tuntui, että muut ihmiset tuijottivat minua ja isoa mahaani. Olin yksin, sillä miehellä oli töitä. Vuoroni tuli ja minua tultiin hakemaan. Lääkäri pyysi riisuutumaan ja kävin tutkimuspöydälle makaamaan. Sain kuulla häneltäkin, miten iso maha minulla on :) Kaikki lääkärit/hoitajat aina sanoneet siitä jotain, mutta varmaan sanovat kaikille raskaana oleville. Lääkäri teki ensin sisätutkimuksen. Sormelle just ja just auki, paikat pehmenneet, mutta kaulaa 3cm jäljellä eli epäkypsä lähtötilanne. Sitten hän alkoi tutkia ultralla ja ottaa mittoja. Hän oli terveyskeskuksen lääkärin tavoin yllättynyt saamistaan tuloksista ja otti lopulta ne kahdesti. Tulos oli sama. Rv 38+4 painoarvio 4,2kg ja synnytys sen perusteella käynnistetään nyt.

Lähettivät minut suoraan magneettikuvaukseen. Olin hämmentynyt ja epäuskoinen. Ai nytkö joudunkin jäämään tänne enkä pääse enää kotiin? Ajatukset risteilivät mielessäni enkä oikein tiennyt mitä ajatella. En tiennyt toivoako suoraa sektiota vai synnytyksen etenemistä käynnistyksellä. Laitoin miehelle tekstarin töihin, että jatkaa työpäivänsä normaalisti loppuun ja tulee sitten sairaalaan: joudunkin jäämään sinne synnytystä käynnistämään!

Magneettikuvauksessa piti maata putkessa 10 minuuttia musiikkia kuunnellen. Aika meni suht hitaasti, mutta onneksi sai kuunnella edes musiikkia niin koettelemus ei ollut liian piinaava. Sen jälkeen minut opastettiin ilmoittautumaan naisten poliklinikalle synnytysten käynnistystä varten, lääkäri ilmoittaisi kuvauksen tulokset minulle myöhemmin. Sain sairaalavaatteet ja minut opastettiin huoneeseen. Huoneessa ei onneksi ollut muita vaan sain rauhassa tutustua huoneeseen ja selkeyttää ajatuksiani. Kätilöt eivät antaneet minulle heti käynnistäviä lääkkeitä, kun joutuivat odottamaan lääkärin lausuntoa magneettikuvista. Taisin klo 14 tienoilla saada lääkkeet, kun lääkäri oli ollut sitä mieltä, että alakautta pitäisi mahtua syntymään ja lähdetään normaalia synnytystä tavoittelemaan.

Kysin synnyttävien tilat ovat uusittuja ja modernit. Minulla oli tilava kahdenhengen huone, jossa sängyt erotettu verholla. Huoneessa telkkari ja lukolliset kaapit. Lisäksi yhteinen iso vessa/suihku naapurihuoneen kanssa. Myös sairaalavaatteet oli uutta mallistoa ja näyttivät kivoilta :) Lisäksi oli yhteinen ruokailu/oleskelutila muiden potilaiden kesken. Ruuat tulivat sinne säännölliseti ja kävin siellä syömässä illalla. Hoitajat laittoivat välillä antureita seuraamaan vauvan sykettä ja minun supistuksiani eli olin ns. "käyrillä". Katselin rauhassa telkkaria ja lueskelin lehtiä aikani kuluksi siihen asti, että mies viimein töiden jälkeen tuli paikalle ja toi samalla minulle kotoa tavaroita. Puhelimestani oli jo loppunut akku puolilta päivin ja siksikin oli niin jännittävää olla siellä osastolla, kun ei saanut edes miestä kiinni. Supistuksia tuli harvakseltaan eikä ne olleet kovia. Miesparka oli luullut, ett vauva syntyy jo tänään ja oli ihan täpinöissään ollut koko työpäivän ja laittanut jo kaikille sukulaisilleen viestiä, että nyt olemme synnyttämässä. Sain uudestaan käynnistävää lääkettä illalla kuuden aikaan. Kuulemma saisin seuraavan kerran lisää aamulla, kun eivät yötä vasten yleensä lääkkeitä anna, jos ei mitään edistystä ole tapahtunut. Melkein kympin aikaan illalla mies lähti, kun kätilö kävi vinkkaamassa, että vierailuaika ois jobohi ja yöks pitäis poistua... Tuntui ahdistavalta jäädä yksin ja itkin hieman. Samaan aikaan huoneeseen tuli toinen asukas enkä saanutkaan olla itsekseni huoneessa.

En saanut yöllä nukuttua juuri lainkaan, max. 2h. Pyörin vaan sängyssä. Supisti ja koski. Huonetoveri katsoi telkkaria myöhään ja tuijottelin sitä itsekin samalla. Puolen yön aikaan koetin käydä nukkumaan, mutta ei siitä tullut mitään. Koetin käyttää korvatulppiakin, mutta uni ei vaan tullut. Koitin lievittää kipuja lämpimien geelipussien avulla ja ne auttoivat vähän. Mutta vain vähän. Pyysin saada lääkettä ja toivat särkylääkettä. Siitä ei kuitenkaan ollut apua. Vähän juttelin naapuripedin naisen kanssa. Hän oli tullut kivuliaiden virtsakivien takia hakemaan kipuihin hoitoa ja laskettuun aikaan pari kuukautta jäljellä.

Lauantaiaamu koitti. En ollut nukkunut oikeasti varmaan koko yönä yhtään. Olin todella väsynyt. Supistuksia tuli edelleen harvakseltaan. Kävin aamupalalla ja sain lisää käynnistäviä lääkkeitä, kun en ollut edennyt eilisestä yhtään. Mies tuli sairaalaan aamusta ja oli pari tuntia. Läksi sit välillä kotiin ja tuli illemmalla takaisin. Huonetoverini onneksi lähti kotiin ja jäin taas itsekseni. Supistuksia tuli ja ne oli vähän kivuliaita. Iltaa kohden kivut lisääntyi. Menin klo 19.15 käymään vessassa. Juuri, kun istuin pytylle tunsin, miten lapsivedet valahti. Tuntui omituiselta :D Nauroin itsekseni ja huusin miehelle, että kutsuu hoitajan, kun nyt meni lapsivesi. Lapsivesi ei ollut väriltään poikkeava ja jatkettiin siis normaalisti odottaen, että supistukset lähtis kovenemaan. Mies lähti kahdeksalta kotiin nukkumaan.

Yö meni kivuliaissa merkeissä. Lämpöpussien avull koitin taas sinnitellä, särkylääkettä sain mutta ei taas auttanut. Kivut yltyi sen verran, että sain kipulääkepiikin käteen. Se lievitti kipuja hieman ja sain pari tuntia nukuttua. Keskellä yötä jouduin kuitenkin jo pyytämään lisää lääkettä, kun supisti niin kipeästi. Antoivat vielä puolikkaan annoksen kipulääkettä pistoksena. Enempää ei kuulemma voinut antaa vaan jouduin käyttämään lämpöpusseja vain.

Sunnuntaiaamuna olin todella väsynyt. Koski ja oksensin aamupalani pois ja laittoivat mulle käten tipan nesteytystä varten. Supisti ja koski. Mulla oli vähän lämpöäkin. Mies kävi päivällä muutaman tunnin, mutta lähti kotiin, kun kohdunsuun tilanne ei juuri edennyt; kaula oli sentään alkanut hävitä, mutta edelleen vaan sormelle auki. Antoivat mulle päivällä peräruiskeen valmiiksi ja sitten pitikin kipittää äkkiä vessaan.

Neljän aikaan illalla sain kamalan kipukohtauksen. Sattui ihan tajuttomasti! En pystynyt liikahtamaan tai kääntämään kylkeä ilman todella viiltävää ja kamalaa kipua. Yhtäkkiä huone oli täynnä hoitajia eikä kukaan osannut sanoa, mistä mun kamala kipu yhtäkkiä johtui. Laittoivat puudutteen kohdunsuulle ja rupesivat valmistamaan mua synnytyssaliin siirtoa varten, jos tarvitsee kiireesti nyt leikata. Pistivät myös katetrin ja sitten olinkin jo kärrättynä synnytyssaliin. Kipu kuitenkin helpotti. En tiedä auttoiko se puudute vai katetri. Mulla oli ollu vaikeuksia saada pissittyä supistusten takia ja se saattoi aiheuttaa kivun. Puudutteesta johtuen supistukset ilmeisesti harventuivat. Sain jäädä synnytyssaliin yöksi, koska mut sinne kerta oli jo valmiiks kärrätty ja tilaa oli.

Yö meni tuskaisesti supisti ja koski. Sain taas pyydettyäni kipupiikin ja muuten vaan lämpöpusseja. Koska kipupiikkikään ei auttanut niin yksi kätilö opasti myös ilokaasun käytössä. Ei siitä kipuihin apua ollut mutta sainpahan ajan kulumaan, kun hengittelin sitä ja leikin, että se jotain hyödyttää... Aamulla pistivät mulle viimein epiduraalipumpun ja oksitosiinitipan vauhdittamaan synnytystä ja sitten alkoi pikkuhiljaa synnytys etenemään.

Siitä lisää seuraavalla kerralla, kun ehdin kirjoittelemaan lisää :D