Heippa!
Joulu meni ja mukula edelleen pysynyt masussa. Tämä kirjoitus sisältää valitusta ja masentelua ja ns. turhan päiväistä höpinää enimmäkseen muusta kuin raskaudesta. Aatto oli mulle hieman rankka. Olin todella väsynyt ja vietimme sitä vanhempieni luona. Menimme sinne jo päivällä joulupuurolle ja kahville. Olin alkuun kärttyinen, kun nukuin huonosti ja ruoka ei ollutkaan vielä sovittuun aikaan valmis. Noh, onneks "Hyvä ruoka, parempi mieli" :) Kahvin jälkeen lähdettiin käymään kotona, kun mulla oli vielä osa lahjoista paketoimatta/viimeistelemättä ja sovittiin, että tullaan uudelleen parin tunnin päästä mummon & ukin saapuessa.
Mentiin neljäksi takaisin ja ukki & mummo oli kans siellä. Meillä nämä joulut menneet aina samalla kaavalla ja seurueella. Vähän etukäteen jännitin ukin ja mummon tuloa, kun ukillani on muistisairaus (alzheimer) ja se on jo pahentunut paljon. Ei tainnut ukki enää meitä tunnistaa, joten en hänelle puhunut juuri yhtään ja istuin kauempana, jotta ei hämmenny mahastakaa (jos olisi sattunut vielä muistamaan). Syötiin porukalla jouluruokaa ja pelattiin siskon & mieheni kanssa scrabblea ajankuluksi. Porukat ja mummo (+ukki) jutteli olkkarissa. En oo koskaan ollu kauheen seurallinen enkä jaksanut olla löpisemässä turhanpäiväsyyksiä vanhempien/isovanhempien kanssa vaan ollaan siskon (ja miehen) kaa aina livistetty vielä aikuisinakin ns. omiin oloihin :)
Piti jättää peli kesken, kun alkoi kuulostaa, että ukki oli vähän levoton ja kyselee outoja asioita. Jaettiin sit lahjat tässä välissä. Ei saatu mitää ihmeempää. Aika turhaa tavaraa tuli mm. mummolta niin kuin olin etukäteen odottanutkin. Hän oli itse tehnyt meille villashaalin tai jonkun vastaavan ja antoi meille mm. käytetyt/kuluneet/vanhat kirjat omasta kirjahyllystään. Mulla ei meinannut pokka pitää, kun luin siskon kirjan takakannesta nopeesti pätkän väsyneillä silmilläni ja bongasin siitä nopeasti vain jotain seksiin liittyvää :D Repesin niin totaalisesti ajatukselle, et mummo on antanut 21-v. siskolleni jonkun ikivanhan eroottisen romaanin tms. et en pystyny lopettaa nauramista. Piti poistua huoneesta rauhottumaan, kun sattui mahaan niin paljon tuo nauraminen. Myöhemmin luin tuon takakannen uudelleen eikä se nyt ihan sitä ollut kuin mitä pikavilkaisulla olin kuvitellut, mut tuskin mummo oli itsekään ees lukenut, mistä tuo kirja kertoo. Lisäksi saatiin herkkukori, jossa oli mm. viikunoita, keksejä, juustoja ja mansikkahilloa. Ajatuksena kaunis nuo mummon lahjat mut toteutus kyl taas ontui. Leivässä oli saman päivän parasta ennen päivä ja viikunat oli ihan huonoja/vähän homeessa/kolhuilla. Iskä oli kysynyt onko mitään kylmään laitettavaa hänen lahjoissaan heti, kun olivat tulleet ja mummo sanoi ettei oo. Noh, en kyl uskaltanu noita tuorejuustoa/juustoja jne. kyl ottaa vaan jätin porukoille ne, kun mummosta ei tiedä onko ne hänellä kotonakaan olleet kylmässä vai siinä korissa oottamassa pari päivää... Mansikkahillo oli itse tehtyä ja siitä oli raaputettu vuosiluku piiloon ja väristä päättelin, että saattaa olla noin 5 vuotta vanhasta hillosta kyse, kun ei heillä tietääkseni enää vuosiin oo mansikoita mökillä kasvanut... Katotaan uskaltaako sitäkään syödä. Sain lahjaksi myös isältäni torkkupeiton ja meillä ennestään on myös pari niin ei ihan menneet lahjat kyl nappiin.
Yllättäen vauvalle ei saatu mitään muuta kuin siskolta toivomani täytettävä vauvakirja. Itkuhälytintä olin toivonut, mutta ei kukaan ollut sellaista sitten rohjennut ostaa. (piti tilata sellainen nyt itse). Saatiin mm. lumilapio, sukat, hanskat, karkkia, muumimuki, saksien teroitin, lahjakortit s-ryhmään jne. pientä. Lahjojen jaon jälkeen juotiin kahvit. Ukki oli kyllä ihan pihalla jutuistaan päätelleen ja iskä veikin heidät sitten viimein kotiin. Iskä sanoi, että nyt tais olla viimeinen joulu yhdessä, ettei ukki ainakaan enää ens vuonna varmaan ole mukana. Harmitti, ettei kukaan ollut tänäkään jouluna muistanut ottaa valokuvia muistoksi. Minä olin todella väsynyt ja olisin halunnut lähteä jo ennen ukin ja mummon lähtemistä, mut piti perinteisesti odottaa, että he poistuvat ensin. Lähdettiin kyl sit kotiin, kun he oli lähteneet.
Joulupäivä meni kotona makoillessa. Olin todella todella väsynyt. Olo oli myös huono ja heikotti. Tapaninpäiväks matkattiin parin tunnin reissu miehen mummolaan syömään ja sieltä sit viel tunnin matka illaksi hänen äitinsä luokse miehen kotikaupunkiin. Olimme yötä hotellissa, koska en halunnut olla kenenkään vuodesohvalla yötä ja saada sen takia maailman surkeimmat yöunet. En kyllä hotellissakaan nukkunut kovin hyvin, kun ilmastointi hurisi niin kovasti ja ilman sitä taas tuli ihan liian kuuma. Lisäksi yöunet jäi vähiin, kun mies lähti tapaamaan kavereitaan ja lupasi tulla puoleen yöhön mennessä varmasti takaisin. Odottelin yksin hotellissa pari tuntia ja puolilta öin kyttäsin ikkunasta, koska tulee ja jättää auton parkkipaikalle. Noh, ei yllättänyt ettei häntä vielä yhteen mennessä huoneessa näkynyt vaikka pyhästi lupasi tulla. Luovutin ja päätin ruveta nukkumaan. Olin pettynyt taas kerran hänen turhiin lupauksiin ja laitoin hänelle vaan viestillä surkunaaman. Oli vissiin vähän sen jälkeen viestini lukenut, kun laittoi vastaukseksi, että lähtee nyt tulemaan ja puoli kahden tienoilla tuli hotelliin. Mua vaan vitutti ja mökötytti. Tuli taas olo, et kaverit on hänelle paljon tärkeemmät eikä mulla tai vauvalla oo mitään väliä. Ei ees jouluna halua mun kanssa viettää aikaa vaikka meillä ois mun mielest voinut olla yhdessä kiva ilta hotellilla tai oltais voitu käydä syömässä ravintolassakin jotain. Söin nimittäin huoneessa nälkääni joulusuklaat, kun ei muutakaan ollut ja mies oli lähtiessään puhellut, et tuo puolilta öin abcltä vaikka kolmioleivät. ;P
Aamupala oli hotellilla hyvä, mut olin väsynyt, kun yöunet jäi vähäisiksi ja huonosti nukutuiksi. Mua myös vähän vaivaa liikkua julkisesti, kun ihmiset tuijottaa mahaa. Tuntuu myös, et miestä vähän hävettää kans liikkua mun kanssa nyt. Se aina vittuilee mun vaatteista ja ulkonäöstä tai pyörittelee silmiään, jos en jaksa sen mielestä panostaa itseeni tarpeeks. Mulle ei vaan ulkonäkö oo kaikki kaikessa vaan riittää, että on oma itsensä... En oo siis raskauden aikana värjännyt hiuksia ja meikkiäkin oon vähentänyt, kun mulle tulee ihottumaa enkä saa lääkevoiteita apuna nyt käyttää. Kasvatan nyt ns. omaa hiusväriä takaisin enkä aatellu raskauden jälkeen palata pikimustaan vaan johonkin vaalean ruskeaan vaikka aluksi. Mies ei tykkää mun hiuksista tai vaatteista nyt yhtään, mut yritän vaan kestää sen. Mut kyl se silti tuntuu vähän pahalta ja heikentää itsetuntoa ajoittain. Enkä kuulemma saa ees leikata hiuksia lyhyeks vaikka sitten pääsisin eroon tästä ns. juurikasvusta, jos mulla ois poikatukk pitkän tukan sijasta. Mua edelleen vaivaa pieni luottamuspula sen suuntaan, kun tuota puhelinriippuvuutta sillä on edelleen ja känny kulkee matkassa koko ajan. Toivon, että hän vois opetella olemaan ilman näitä teknisiä laitteita ees sit, kun vauva on syntynyt, jottei muksu opi samoja tapoja vaan sais isältään huomiota ja aikaa (vaikken minä saiskaan).
Nyt välipäivät mies käynyt töissä ja oon ollu itse kotona. Näin eilen yhtä kaveriani ja puhuttiin pääasiassa hänen koirastaan tai työasioista. Häntä mä olin joskus miettinyt kummiksi, mutta en voi enää pyytää. Hänellä on niin monta kummilasta jo ja muuten hän ei ole tippaakaan "lapsi-ihminen" eikä esim. halua omia lapsia. Ei kysellyt juuri mitään mun raskaudesta niin en halunnut alkaa hänelle sit kertomaankaan, kun tiedän, ettei häntä kiinnosta. Yks ilta taas pahoitin mieleni, kun oltiin käymässä nukkumaan ja mies sanoi, että oli aatellut uuden vuoden viettää kavereiden kanssa. Mietin vaan mielessäni, ettei hän voi vittu olla taas tosissaan! Kysyinkin, et ihan oikeesti ja tosissaanko oot tuollasta aatellut? Ja niin oli asia. Itsehän olin aatellut, et me paistettais viimein tuo kinkku silloin, tehtäs hyvää ruokaa kotona ja vietettäs ilta kotona herkkujen kera. Käytäs kattoo raketteja ja kateltas vaikka telkusta leffaa. Aiempina vuosina meidän uv:t on menny mm. muutossa tai ollaan käyty ravintolassa parina vuotena syömässä. Kuvittelin, että tää uus vuos ois miehellekin jotenkin vähän tärkeempi/erikoisempi päivä, kun meillä on vuosipäiväkin just tänään... Nyt tulee 6 vuotta yhdessä olemista täyteen. Mun on ihan turha näköjään oottaa mitään kukkia tai muistamisia tänään... Ilmeisesti hän ei nyt oo kuitenkaan lähdössä mihinkään, niin ainakin eilen sanoi. Mut eipä tuota voi viel tietää onko työpäivän aikana mieli muuttunu ja kaverit saaneet puhuttua ympäri.
Mun maha on kyl viime päivien aikana laskeutunut ja vauva varmaan kiinnittynyt, kun ollut sen verran paljon menkkamaista jomotusta. Tuntuu istuessa, et sylissä on kova keilapallo. Maha tullut ns. tielle istuessa, et joutuu istumaan jo jalat enempi harallaan. On myös päiviä, jolloin tuntuu, et maha on ihan koko ajan vähintään puolikovana/puolisupistavana. Onneks vauva ei syntynyt 2015 vuoden aikana vaan nyt voin jo sanoa, et pikkuinen tulee maailmaan vasta 2016 niin kuin pitääkin! Tänään rv 36+3 eli ei ole enää montaa päivää, kun vauva on jo ns. täysiaikainen eikä lasketa enää syntyessä keskoseksi :)
Oikein hyvää ja mukavaa uutta vuotta 2016 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti