Marraskuun kuulumisia rv 30 tienoilta: ekat supistukset, väsymystä ja raskauskilojen kauhistelua.

Heippa taas!
Kirjoittelu edelleen jäänyt nyt aika vähälle, kun olen ollut niin väsynyt. Työt imee mehut aika hyvin eikä työpäivän jälkeen jaksa enää tietokoneelle tulla. Mulla ois vielä noin 5 viikkoa aikaa mammalomaan, joten tätä harvaa kirjoittelutahtia tulee jatkumaan varmaan sinne asti.

Tänään menossa rv 29+3 eli ihan kohta ylittyy taas yksi rajapyykki ja pääsen "kolmekymppisten kerhoon" näissä raskausviikoissa :) Koko ajan paranee masuasukin mahdollisuudet selvitä ja oma mieli uskaltaa paremmin luottaa siihen, että kaikki tulee loppuodotuksessakin menemään hyvin. Liikkeitä onneksi tuntuu päivittäin :) Toiset päivät ovat hiljaisempia kuin toiset ja enää ei ole yhtä säännöllisiä noi liiketuntemukset kuin aiemmin. Esim. nykyään ei enää töissä huomaa klo 12-14 välillä välttämättä liikkeitä juuri yhtään, kun vielä kuukausi sitten aina siihen aikaan tuli useimmiten päivän ekat pidemmät selkeät liikesarjat.

Mulla on nyt tullut varmat ekat harjoitussupistukset/oikeat supistukset. Olin toissapäivänä iltavuorossa töissä ja koetin kassalta käsin kipittää samalla hyllykarttaa tekemään maustevälikköön. Tuli siis vähän ravattua illan aikana hyllyn ja kassan väliä, mutta ei mielestäni mitenkään erityisen pahasti masu vielä töissä vihoitellut. Nukkumisesta ei vaan seuraavana yönä tahtonut tulla mitään, kun maha tuntui olevan koko yön "kovana pallona". Ehkä kerran aiemmin on selkeästi ollut tai olen huomannut, että masu ois ollu yhtä kovana, mutta nyt ei jääny kyl epäilystäkään, et oli ainakin harjoitussupistuksia menossa. Vähän alapäätäkin sattui/vihloi menkkakipumaisesti ja varmaan sit osa noista supistuksista saattoi olla sit oikeitakin. (Harjoitussupistuksista sanotaan, ettei niiden kuulu sattua). Noita mahan kovettumisia/supistuksia tuntui erityisesti aiheutuvan, kun käänsi kylkeä tai pyöri sängyssä. Koko yön tuntui olevan ns. kestokovettuminen masussa menossa, et nyt täytyy kyl jatkossa ottaa vähän rauhallisemmin töissä.

Väsymyksestä en ole päässyt eroon. Olen oikeastaan siihen jo niin tottunut, että en erityisemmin jaksa enää asiaa murehtia vaan hyväksyn sen, että oon vaan helposti passivoituva ja päivät menee töitä lukuunottamatta saamatta aikaan paljoakaan. Mulla on ollut väsymystä jo vuosikausia eikä siihen ole löydetty syytä. Aikoinaan lätkäisivät masennuslääkkeet kouraan ja pistivät sen piikkiin. Ehkä mulla sit on jonkin sortin masennusta koko ajan, mikä aiheuttaa saamattomuuden/väsymyksen, mut mitään lääkkeitä en kyllä enää aio kokeilla. Niistä ei ollut kuin harmia ja pahensivat vaan tilannetta. Kotona olen koettanut saada miestäni vähän aktivoitumaan, kun itsekin jaksan tehdä asioita paremmin, jos toinen olisi myös aktiivinen ja oma-alotteinen eikä vaan istuisi illat sohvalla telkkaria katsomassa tai tabletti kourassa. Eipä siinä itsekään sit muuta tee kuin lösähtää sohvalle telkkarin ja oman tabletin ääreen.

Ulkoilut on mun osalta viimeisen kuukauden aikana jääneet tosi vähälle. Töiden jälkeen en jaksa tai ei huvita lähteä enää kävelylle. Ne harvat kerrat, jolloin on ulkona käyty niin on myös mun osalta yhtä kitinää ja valitusta. Vauva painaa rakkoa/toosaa sen verran inhottavasti, että ei paljon muuta pysty miettimään kuin sitä paineentunnetta ja epämukavaa olotilaa. Kävely on mulla myös jo aika vaappuvaa ja hidasta taaperrusta.

Tää mun maha on jo aika valtava. Liian iso... Oon niin varma, että seuraavassa neuvolassa sf-mitta huitelee edelleen yläkäyrällä. Painoa on nyt aika tarkalleen tullut +10kg lähtötilanteeseen nähden. Vähän jäi ikävä fiilis, kun äiti kävi eilen kylässä ja kauhisteli mun mahaa. Virnuili inhottavasti ja sanoi, että nyt tuota ei kyllä enää paljon peitellä. Hänellä ei kuulemma ole näin paljoa tullut painoa tai meistä (Hän on siis itsekin lyhyt 152cm ja painaa nyt ns. vanhalla iällä n. 50kg, nuorempana varmaan 10kg vähemmän, kun ollut valokuvissa tosi ruipelo). Eikä hänellä ilmeisesti sit näin iso maha ole ollut näillä viikoilla :( Vähän alkoi pelottaa, että meille on oikeasti isokokoinen vauva tulossa. Ja että olen itse syypää liian suureen kokoon, kun on nuo herkut ja makeat maistuneet viime kuukausina ihan liian hyvin ja liikunta jäänyt minimiin! Viime viikonloppuna mittasimme miehen kanssa mun vyötärönympäryksen ja se oli n. 90cm (ennen raskautta ehkä 77cm), kun haluttiin tietää kumman uuma on kapeampi. Miehellä vielä oli parisenttiä enempi vyötäröä kuin mulla, mutta kohta on varmasti tilanne toinen :D (Miehen pituus 185cm, vy 92cm, minun pituus 150cm, vy 90cm).

Luojan kiitos kukaan asiakas ei ole vielä töissä sanonut mun raskaudesta mitään! Onneks on niin väljät työvaatteet ja paljon kerrospukeutumista, että masun on vieläkin onnistunut suht hyvin piilottamaan... Työkavereilta varsinkin tuolla isolla marketilta tulee kommenttia ja kyselyä, et varmaan asiakkaatkin on osa jo huomanneet mutta fiksuina eivät sano mitään, kun en itse ole heille lörpöttelevää tyyppiä.